Maastoon!

Suurin osa hevosharrastajista tietää jo, että maastoilu tekee hevoselle sekä fyysisesti että psyykkisesti hyvää. Talouslehden mukaan metsässä kävely poistaa tehokkaasti stressiä (lähde), joten minun laskujeni mukaan istuminen kävelevän hevosen selässä, metsässä tai pellolla, poistaa stressiä extrahyvin. Ja hei, jos maailman paras kouluhevonen Valegro käy maastossa kaksi kertaa viikossa, niin tekisi se ehkä meille tavallisille tallaajillekin hyvää. Himomaastoilijana olen tehnyt muutaman yksinkertaisen huomion, joilla maastoratsastuksesta tulee entistä kivempaa. Here we go;

 

1. Okei, siis yleisellä tiellä hevonen kävelee aina tien oikeaa reunaa, se on selkeää. Sellaisella tiellä saattaa tulla muita vastaan, joten jos hevonen ei ole turvallinen, ota mukaan taluttaja tai vetohevonen. Ei sitten tarvitse kumota sitä vastaan tulevaa rullaluistelijaa tai istua kenenkään konepellille.

 

Ratsastajat, valppaina siellä! Ole askeleen edellä hevostasi ;) Tähän pientä etumatkaa antaa korvahuppu (hevosella), mikä vaimentaa ääniä. Torsten ei pidä kovista äänistä, kuten mopoista tai moottorisahoista, joten korvahuppu on ollut isoksi avuksi.

 

Vaihtelevat maastot ovat hevoselle hyvää jumppaa.

 

2. Ole näkyvä. Heijastimet käyttöön! Varmista, että heijastimet näkyvät edestä, takaa ja sivusta. Ja mikäli käy niin ikävästi, että tienne hevosesi kanssa erkanevat maastoilun aikana, on syytä katsoa, että teillä molemmilla on heijastimia.

 

3. Koska toivomme hyvää käytöstä muilta tien käyttäjiltä, muista myös itse käytöstavat. Tervehdi kaikkia. Kiitä autoilijoita. Vaikka ihan kaikki autoilijat eivät ymmärrä sitä, että hevonen on täysin verrattavissa hirveen, eivätkä hidasta hevosesi kohdalla, ei ehkä kannata näyttää yleisiä käsimerkkejä. (Jos sama ihminen toistuvasti häiritsee maastoilijoita, siitä voi aina ilmoittaa poliisille.) Itselläni on aina maastossa pitkä koulupiiska mukana, vain siitä syystä, että voin tarvittaessa laittaa sen poikittain hevosen ja auton välille.

Torstenilla meni totaalisesti hermo eilisellä reissulla, kun päästiin hiittisuoralle - mutta se ei saanutkaan mennä. Aina ei kannata päästellä samoissa kohdissa, vaan joskus tekee hyvää kulkea vaikkapa pelkkää käyntiä. Hevosella saa ja pitää olla kivaa, mutta niin, että kulkeminen on turvallista.

 

4. Toisinaan hevoset eivät ihan ymmärrä, miten ihanan rentouttavalle sunnuntaimaastolle ollaankaan suunnattu. Maastossa kaikkea pelkäävä hevonen ei välttämättä tule takaisin tallille mieli levänneenä - puhumattakaan ratsastajasta. Ihan pienillä kikkakolmosilla olen saanut Torstenia (pikkuhiljaa, vähän)rentoutumaan sitä jännittäneissä tilanteissa, kuten ruohonleikkurin, polkupyöräilijän tai auton kohdatessa;

* haukottelu (siis ratsastajan!)

* katseen kiinnittäminen pelottavasta kohteesta vastakkaiseen suuntaan

* laulaminen (tilannetaju ;))

Minulle tuo myös turvaa puhelin jossa on akkua jäljellä ja tieto siitä, että jos jotain tapahtuu, saan hevoseni kiinni. Siksi Torstenilla on nykyään maastoillessa aina norsujarru suussa, just in case.

 

Hyvällä pohjalla on hyvä baanattaa.

 

5. Ja jos hevonen on liian vaikea, on Suomi onneksi täynnä yllytyshulluja jotka voivat viedä hevosesi maastoon. Yleensä säännöllinen maastoilu saa hevosen pikkuhiljaa rentoutumaan. Rutiinia, rohkea ratsastaja ja mielellään vetohevonen, niin hyvä tulee.

 

Puskaratsastus on niin pop!

 

6. Ja lopuksi, kuten Torsten eilen huonolla käytöksellään muistutti, eivät hevoset ole koneita ja joskus tuttu ja turvallinen voi olla jännittävää. Että oikeastaan, mitä ikinä teetkin, tai mitä ponisi tekee, älä tipu ja ole näkyvä.

 

Hauskaa maastoilua! :D



Jäkä jäkä

nalkuti nalkuti, savea ja kertotauluja

Tänään teimme oppilaiden kanssa savitöitä. Luova työskentely on yksi vaikeimmista asioista neuvoa, sillä sitä ei perustekniikoiden jälkeen voi varsinaisesti opettaa. Jokaisen täytyy saada toteuttaa oma tapansa työstää savea. Ne oppilaat, jotka tänään uskalsivat antaa luovuudelleen vallan työssään, olivat ansaitusti ylpeitä muovailuistaan ja esittelivät niitä mielellään. Niinhän se on, että oppiessamme uutta haluamme jakaa kokemuksen myös muille. Haluamme kertoa, että vähänkö mä olin hyvä, osaan jo näin paljon.

Torsten on jo pidemmän aikaa näyttänyt, lähes hopeatarjottimella minulle tarjoillut, oppimiaan uusia asioita. Katso ratsastaja, osaan näin hienosti ottaa ilmaa alle liikkeeseen! Katso, kyllä muuten etupolvet nousevat! Tähän joudun häpeillen myöntämään, että olen vastannut Torstenille kiitos mutta ei, haluaisinkin tänään jotain muuta. Nalkutan Torstenille pohkeella ja ohjalla, ilman että välttämättä edes tiedän, mitä haluan.
 

 

Ilonpilaaja, Torsten luultavasti ajattelee. Työstä pitävän hevosen tekemisen ilon saa nopeasti sammutettua, jos ei ole mihinkään tyytyväinen. Turhanpäiväinen nalkutus hevoselle on vähän niin kuin kertoisi lapselle, joka on juuri oppinut kasin kertotaulun kaikista vaikeimmat laskut, että ihan kiva, mutta tänään on pistari ysin kertotaulusta.

 

Hevoselle jatkuva nalkuttaminen on minun heikoin lenkki ratsastuksessa. En ole koskaan tyytyväinen, haluan yleensä kaikkea muuta mitä ratsuni minulle tarjoaa. Olen inhottava, ja vielä inhottavampi pistäessäni nalkuttamiseni inhimillisyyden piikkiin. Kun eihän meistä kukaan ole täydellinen.

 

Linkki

Torstenin eilisen kiikutusliikutuksen jälkeen jopa minä tajusin, että tänään täytyy pitää nollauspäivä. Antaa Torstenin loistaa, esitellä minulle kaikkia niitä ihania uusia asioita, mitä se on viime aikoina oppinut. Torsten oli tosi hyvä(llä tuulella) - ja todella tyytyväinen itseensä liikutuksen jälkeen.

 

Joskus täytyisi vain muistaa, miltä tuntui saada muovattua savesta esine, tai miten älyttömän vaikealta kertotaululasku 5*5 tuntui, kunnes lopulta opin sen. Ja vaikka kukaan muu ei hevoselleen nalkuttaisi, oli minun pakko saada jakaa tämä teidän kanssanne - koska mitä iloa uusien asioiden oppimisella on, jos niitä ei pääse kertomaan kenellekään? Hevosesi haluaa kertoa niistä sinulle. Muista kuunnella.

Villihevonen

Ja arvonnan voittaja :)

 

  

Mulla oli tänään allani sellainen villiponny, että huh. Huumoria riitti (vain Torstenilla) eikä puolipidätteistä mennyt läpi kuin muutama hassu, ja nekin vasta ratsastuksen loppupuolella. Loppukäynneillä se kyllä korjasi tilanteen ja sinkoili milloin mistäkin, mm. kaatuneesta rikkaruohosta. Kyllä, minun oma järkevä ponini! Ai olenko ylpeä siitä? No todellakin, katsokaa millä ryhdillä se kulkee! :D Väliäkös sillä ettei se missään avuilla ollut ;)

 

 

 

 

 

Hups, tulipas tähän miljoona kuvaa. Mutta Torsten vaan on niin <3 :D

 

Tiedättekö, huomenna on sellainen juttu, että aikataulujen sanelemana mulla on ensimmäinen tallivapaa pitkään aikaan. Itse asiassa, ensimmäinen vapaa uudella tallilla. Torstenhan ei todellakaan tarvitsisi lepopäivää treenistä, mutta itselle se tulee tekemään varmasti hyvää. Ehkä ;) Onneksi äiti on luvannut Torstenille luvattoman paljon nameja ja rapsutuksia, joten mä voin keskittyä olennaiseen. Mitä se sitten ikinä onkaan, kun ei ole hevosista kyse :D

 

Ainiin, ja se arvonnan voittaja! Hurjaa miten paljon osallistujia arvonnassa oli mukana. Koska pantoja ei ole jaossa jokaiselle, vinkkaan kurkkaamaan sinua lähimmän Wahlsténin jälleenmyyjän täältä.

Tittididiiii, otsapanta lähtee;

 

Jossu7. lokakuuta 2015 klo 21.11

Oooh! Meidän Aisla-neidin leveää otsaa pukisi varmasti full-kokoinen panta kirkkailla bling blingeillä! :)

 

Onneksi olkoon Jossu! Laitathan sähköpostia minulle; jilla.lappalainen@hotmail.com

 

Ja teille kaikille, ihanaa viikonloppua!

Suitsimaniaa

Sponsored by Veljekset Wahlsten

 

 

Laskin, että minun kahdella hevosellani on ollut kahdeksat W-Profilen suitset. Kahdet olisi siinä mielessä riittäneet, että ne vanhimmatkaan eivät ahkerasta käytöstä huolimatta kalpene uusien suitsien rinnalla. Kahdeksat niitä on ollut siksi, että vaihtelu virkistää. Ja kyllä jokaisella varusteratsastajalla täytyy olla koulusuitset sekä messinkisillä että teräksenvärisillä soljilla (oi kyllä, minulla on myös kannukset ja jalustimet molemmissa väreissä. Olen tosin niin laiska, etten koskaan jaksa vaihtaa niitä.), kankisuitset käytettäväksi kolmesti vuodessa ja meksikolaiset niitä päiviä varten, kun hypitään maahankaivettujen puomikasojen yli tai viiletetään maastossa.

 

 

 

Miksi olen kerta toisensa jälkeen valinnut W-Profilen suitset? Olen vuosien saatossa kiertänyt kaikissa pääkaupunkiseudun ja sen lähiympäristön hevostarvikeliikkeissä ja hiplaillut kaikkien niiden suitsivalikoimat huolellisesti läpi. Yksi on oikeasti ylitse muiden. Ensisijaisesti haluan tietysti, että suitset ovat hevoselle mahdollisimman mukavat. Että nahka on pehmeää ja muotoilu on hevosystävällistä. Lisäplussana suitset ovat hyvännäköiset ja muuntautumiskykyiset :)

 

Vaikka hetken ajattelin pystyväni hillitsemään itseni bloggaajatapaamisella Veljekset Wahlsténilla, kaikkien niiden upeiden suitsien ympäröimänä, osoittautui ajatukseni lopulta vääräksi. Ja koska Torstenilla tosissaan on aika pitkälle kaikki W-Profile sarjan suitsimallit, tehtiin jotain superia. Tilasin Torstenille dressagesuitset muotoillulla niskahihnalla, bling bling otsapannalla ja valkoisella vuorauksella. Suitset saapuivat kolmessa arkipäivässä. Ja kyllä, ne ovat upeat! *tähän rivi sellaisia sydämet silminä hymiöitä*

 

Ruotsalaista laatunahkaa ja suomalaista käsityötä.

 

Muotoiltu niskahihna.

Blingbling!

 

Ja tiedättekö mitä? Veljekset Wahlstén tarjoaa myös teille lukijoille yhden samanlaisen blingbling otsapannan! Värivaihtoehtoina on kirkas (sama mikä Torstenilla, kuvissa) tai kulta. Otsapanta on mahdollista saada joko cob- tai full-kokoisena. Jätäthän kommenttin, mikäli blingit sopisivat juuri sinun hevosellesi! Kirjoita kommenttiin myös timanttien väri, pannan koko sekä nimimerkkisi. Osallistumisaikaa on perjantaihin 9.10. klo 20.00 asti.

 

Niin, ja mistä näitä upeita suitsia sitten saa? Tsekkaa lisää malleja ja vaihtoehtoja täältä tai katso lähin jälleenmyyjäsi täältä. 

Hämärähommia

 

Mulla on takin taskussa bränikän audin avaimet. Ihan loistava tilanne siis, lukuun ottamatta sellaista pientä faktaa, ettei mulla ole audia. Tädilläni sen sijaan on! Sillä ei vaan ole enää avaimia... Viime viikolla sain äidiltä työpäivän aikana viestin, mahtaisivatko hänen kotiavaimensa löytyä taskustani. Vastasin, että kyllä, täällä ne ovat tallessa! Että ihan vaan varoituksen sanana, jos joku täydellinen mies nyt olisi lähiaikoina ajatellut antavansa kotiavaimensa minulle. Ne saattaa jo löytyä taskuistani :))

 

Luettuani jutun Charlotte Dujardinin viime viikonlopun klinikasta, tiedän nyt, miksei me olla voitettu kultamitalia. "Short reins win gold medals." Torstenin ja mun tämän päiväisestä hölkästä pitkin ohjin löytyy videomateriaalia - iltaratsastuksen valokuvaamiseen sitä valoa on jo liian vähän. Kymmenen minuutin kiikuttelun lisäksi me tehtiin hyvät alku- ja loppukäynnit. Ja Torsten sai tulla kerran videollakin näkyvän minikokoisen ristikon yli laukassa. Ai että se tykkäs! Ihana, ihana Torsten. Yli-innokas, jos niin voisi sanoa. Enpä olisi eilisen, rankan valmennuksen jälkeen uskonut että tänään siitä löytyisi vielä noin paljon virtaa. Taitaa talvikausi virallisesti olla täällä - tallilta kotiin ajellessa auton mittari näytti yhtä astetta plussaa. Vähän ikävää jäätyvien sormien kannalta, mutta ihan huippua Torstenin ratsastettavuuden kantilta. Se on yleensä talvikaudella niin paljon energisempi kuin kesällä, että treenaaminen on todella antoisaa. Hevonen joka liikkuu itse eteen, se on ehkä sellainen asia mistä en ratsastajana luopuisi. Olen liian mukavuudenhaluinen ;)


Linkki
 

Siinä kotiin ajellessa herkuttelin ajatuksissani omenahillolla täytetyistä tähtitortuista ja mukillisesta kuumaa glögiä. (Ja vielä päivällä työkaverini kanssa naureskeltiin tavarataloon ilmestyneille kyntteliköille...) Lähikaupassa sain todeta, että joku muukin oli ajatellut samanlaista herkuttelua, sillä glögihylly ammotti tyhjyyttään. No, lämmittivät neljä tähtitorttuakin mieltä :D

 

Hei, ensi kerralla lupaan palata järkevämpien juttujen kanssa. Nyt oli vaan niin hyvä buugi, pakko oli tulla jakamaan iloisia hetkiä tänne :) Toivottavasti sielläkin maanantai on alkanut hyvin. Ja toivottavasti huominen sujuu vielä paremmin! :) 



52 viikkoa vuodessa

Eläinten viikko, 4-10.10.

 

 

Tämä eläintenpäivä alkoi aamu-unisen blondin, jäniksen ja eturenkaan törmäyksellä. Ei sille jänikselle mitään käynyt, mutta mondeon rengas otti väistöliikkeessä kanttikivestä sen verran hittiä, että tyhjäksihän se suhisi. Loppu hyvin kaikki hyvin, matka aamutalliin jatkui toisella autolla ja astetta äreämpi iskä jäi tienposkeen vaihtamaan uutta rengasta alle... Mutta hei, mieluummin se rengas kuin jänöjussi!

 

 

Torstenille eläintenpäivä tiesi niinkin mukavaa asiaa, kuin Eevan valmennustuntia. Eilisen 10 km maastolenkin jälkeen alkuveryttely meni vähän puskailumoodissa, mutta hienosti se ponny vaan kaivoi vatsalihakset esiin tunnin edetessä ja suoritti varsin mallikkaasti. Itsestänikin olen ihan ylpeä, ei se puskailumoodi pelkällä ponilla ollut päällä ;) Ja silti selvittiin, eikä edes rimaa hipoen. Torsten väläytteli Eevan sanoja lainaten tarmokasta käyntiä, lennokasta ravia ja parempaa laukkaa kuin ennen. Ehkä ne eiliset hiittisuorilla tehdyt reippaat laukat tuli juuri oikeaan paikkaan ;)

Linkki lauantainmaastoon, aiheena lähinnä lähikuvaa Torstenin korvista.

 

 

 

Valmennuksen jälkeen Torsten pääsi suihkun kautta syömään vihreää ja sitten rentoutumaan solariumin alle ennen iltapuurolla herkuttelua. Tuskin hevonen osaa arvostaa solariumia niin korkealle, kuin me ihmiset, mutta kieltämättä Torsten näytti nauttivan olostaan lämpölamppujen alla. Tai sitten se nautti siitä kaksin käsin harjaamisesta...

 

Joka tapauksessa, oli eläin sitten hevonen, koira tai jänis, se tarvitsee paljon muutakin elämäänsä, kuin solariumin, jos ne nyt tarvitsevat sellaista ollenkaan. Eväät hyvään elämään kun tulevat jostain aivan muualta. Asiallisista elinoloista, oikeasta ruokinnasta ja reilusta kohtelusta. Vain sinä päätät, millaista elämää eläimesi elää, vuoden jokaisena viikkona.

 

Reilua eläinten viikkoa!

Kulissien takaa

Lounasseuraa

 

 

Muutama päivä ennen kuin Torsten muutti pois kävelymatkan päästä kotoa, ajateltiin, pitäisikö poni pyytää lounaalle. Kun Into pääsi aikoinaan päiväkahveille, oli vain oikeus ja kohtuus, että Torsteninkin vuoksi katettaisiin pöytä koreaksi. Niinpä minä hinkkasin seiniä, roikuin tikapuilla kiillottamassa kristallikruunua ja pilkoin ponille maukkaan lounassalaatin.

 

 

 

Poni saapui paikalle toivottuna ajankohtana, asteli tyynesti sisään avatusta ovesta - ja koki yllätyksen. Mikä ihmeen lattia täällä on, kun se rullaa kavioissa mukana?!?

 

Niin, ne matot. Ne matot, mitkä piti rullata ennen vieraan tuloa varastoon. Ups. Viisas Torsten sitten ilmoitti, ettei ole turvallista tulla peremmälle, ja peruutti kaikessa rauhassa takaisin pitävälle maalle puutarhaan.

 

 

 

Hei kuvaaja! Joku kaatoi sun kahvin!

 

 

Meillä ei ole varsinaisesti ollut tapana jättää vieraita kestitsemättä, joten lounastarjoilu siirrettiin ulkoilmaan. Kukapa nyt sisällä olisikaan halunnut olla, niin kauniina kesäpäivänänä ;)