Takarit huutaa

Meillä on uusi satula. Jippii ja kannat kattoon! (Paitsi ehkä Torstenin mielestä, loppukesälle kun on turha odotella viikkorahoja.) Tavoillemme uskollisena olemme siis hölkkäilleet enimmäkseen ilman satulaa - se kun nyt vaan on parasta. Ollaan pidetty vähän breikkiä kaikesta liian vakavasta koulutreenistä, ja tehty koko viikko hommia ilman valmentajaa. Hommien taso on laskenut kuin lehmän häntä ;) Mutta aina ei voi treenata täysillä. Eilen vietimme yhteistä aikaa syöttelyn merkeissä, sillä ruoho tosissaan on vihreämpää aidan toisella puolen, ja koska allekirjoittaneella oli hirmuinen kiire pelaamaan squashia. Hyvä ruoka, parempi omatunto, omistajalla. Jos olisin tiennyt että kävelen kössin jälkeen koko päivän vähintäänkin epäilyttävästi, ei olisi ehkä ollut niin kiire ollenkaan. Seriously, takareidet vaan tärisi kun tänään kevyen ratsastuksen jälkeen tuli kitkettyä hetki kukkapenkkiä ja siitähän sitten syntyi aivan pakottava tarve saada korvapuustia. Onneksi pullaa löytyi pakkasesta - niin ymmärrän Torstenia, joka vaatii aina tilanteen tullen namia itselleen! 

Torsten sen sijaan tuskin ymmärtäisi tämän hetkistä oumaigaad en pysty kävelemään olotilaani, sillä toisin kuin minä, Torsten venyttelee ihan jokaisella ratsastuksella; avoja, sulkuja, siirtymisiä, you name it, kaikki jumppaa ja venyttää hevosta. En näe varsinaista hyötyä turpa maata viistäen tehdyillä loppuraveilla ja jos hevonen suorittaa hyvin vaikean tehtävän, niin siihenhän on just eikä melkein hyvä lopettaa treenit siltä erää. Turha hilloaminen on vaan niin turhaa - itsehän tajusin lopettaa squash-treenit heti kun molemmat kantapäät olivat rakkuloilla ja pallo lensi kymmenennen kerran yli peliseinien omasta mailasta. Vielä yksi onnistunut toisto on toisinaan aivan mahdoton tehtävä ja less is more, vähän kaikessa.

Tämän illan polttavin kysymys sen jälkeen kun pohdin miten saan vanhan ja raihnaisen selkäni suoristettua puutarhaleikkien jälkeen (en mitenkään oli lopputulos) on miten ikinä tulen pääsemään sänkyyn asti täältä nojatuolilta. Kyllä urheilu on vaan kivaa! Ja huomenna venytellään, se on saletti.