Joka viikko

Sadekeleillä sitten useammin

Täällä taas, viikon hiljaisuuden jälkeen. Vähän hävettää, mutta toisaalta, välillä sitä tarvitsee lomaa, blogistakin. Ja toisinaan kaikesta muusta, että voisi keskittyä siihen blogiin ;) Olette siellä ruudun toisella puolen olleet mielessä, kun olen kuunnellut korvanapeista iltaisin Tomppaa, siis Horse Porsche Shown takaa löytyvää miestä. Liki kahden tunnin haastattelu on ihan pian täällä blogissakin - ja niin paljon muitakin juttuja, mitä haluaisin kanssanne jakaa. Sadeilmoja odotellessa, silloin voi kai hyvällä omalla tunnolla istua läppäri sylissä illasta toiseen ;) Mikäli töiltä ja ponilta kerkeää. Koska erityisesti se poni osaa olla varsin vaativa hänen ajastaan. Eilen se oli niiiin vitsikkäällä tuulella, tuli laitumelta laiskasti vastaan, kiitti nameista ja laukkasi pois. Tuli taas vastaan, antoi kiinni ja rykäisi itsensä vielä kerran ilakoimaan kaverin kanssa. Ryppyjä rakkaudessa, onneksi ne sovitettiin tänään kun poni sai syödä vihreää aidan toisella puolen nauttien samalla harjauksesta.

Ja ihan oikeaan paikkaan tuli tämä rento päivä, sillä Torsten on tehnyt tosi hienosti töitä koko viikon. On laukkailtu maastossa ja treenattu raviin ilmaa, jumpattu väistöillä ja suluilla (olen huomannut, että puolierot suluissa ovat todella pienentyneet, kun niitä on oikeasti treenattu. Kummallista ;D) ja laukkaan on saatu ihan uudenlaisia vaihteita, vanhojen emme tarvitse enää peräänantoa koska emme kilpaile-vaihteiden lisäksi. Vasen laukka ja ravi on jo todella kivaa, kiitos valmentajan joka sai minut tuntemaan itseni oikeaksi kouluratsastajaksi, kun vihdoin ymmärsin miten saan vasemman puolen hevosesta haltuun. Istunnalla, työntämällä vasemman lonkan hieman sisälle päin; niin pienen pieni korjaus, joka vaikuttaa niin suureen kokonaisuuteen. Mutta niinhän se on, että muutosta ei synny jos mitään ei koskaan muuta. Vielä kun tietäisi, mitä kaikkea muuta pitäisi muuttaa, se olisi huippua ;) Onnistumiset ja asioiden ymmärtäminen on ehdottomasti tämän lajin paras puoli - ja onnistumiseen ja hyvään fiilikseen tarvitaan ihan aina hyväntuulinen hevonen. Teknisesti omalla tasolla tehty hyvä suoritus mutta tyytymättömän oloinen hevonen ei jätä jälkeensä juuri mitään tunteita, mutta itseensä tyytyväinen hevonen, se antaa paljon.

Torstenin oma, hyväksi havaittu ja helppo moodi laukassa. (Huomatkaa pikkasen ärsyyntynyt ratsastaja)

Torstenin uusi, aika tosi makee moodi laukassa (vain vasemmassa kierroksessa ja huomatkaa että ratsastaja on sen verran sekaisin nyökystä että ohjat ja takapuoli, niitä ei enää tarvita)!

Jep, mulla on käytännössä kaikista ratsastuksista kuvia. Liikaa. Sori kuvatulva! Yritin kuitenkin karsia.

Perjantailomailun (tiedättekö sen, kun kolme naista lähtee viettämään päivää kesäkaupunkiin alennusten aikaan eikä osta auton takakonttia täyteen toinen toistaan makeimmista löydöistä? En minäkään), squashin peluun (toisella kerralla säästyin huomattavasti vähemmän kipeillä lihaksilla, voi tosin olla että liikuin vähemmän), ravintolailtojen, mansikkamargaritojen, hitokseen aikaisten työaamujen ja huvipuistoilun ohessa on myös keretty seurata olympialaisia ratsastuksen osalta. Elmon suorituksista ei voi olla kuin ylpeä, miten taitava nuori mies onkaan! Kyllä maailmalla majailevien suomalaisten ratsastuksesta saa muutenkin olla ylpeä, Terhi Stegarsin ratsastus on kuin balettia hevosen kanssa ja Anna-Juulia Kontion etenemisen helppous on suorastaan kutkuttavan nautinnollista katseltavaa. Vähättelemme mielestäni täysin turhaan suomalaisen huippuratsastuksen tasoa, pienestä maasta ponnistaa huipulle monta taitavaa osaajaa.

Fiskarsissa kaivettiin kamerakin esille, Tammisaaressa keskityttiin shoppailuun.

Noin muuten olympialaisissa on kiinnostanut tietysti eniten kouluratsastus, tänään on kulutettu sohvaa tehokkaasti kun Yle Fem on tarjoillut ensimmäisen GP päivän ratoja - mieleen jäi espanjan miesratsastajan rautias läsipää joka sai huikean fiiliksen omaavasta esityksestään tasan 70 % - wau mikä hevonen, pilkettä silmäkulmassa! - Brassien oma ihraniskaori ja sen supernamu ratsastaja - ja hei, mikä jutttu tää on että pidetään mustia jalustimia koulukisoissa? :D Pitääkö nyt ostaa sellaiset? Hienoa ratsastusta näki ylipäätänsä paljon, vaikka mukana oli myös melko lyhyenä kulkevia ja tuntumaa vastustelevia hevosia useampi. Tietysti jännittävissä tilanteissa asiat eivät ole ihan niin mustavalkoisia ja kuten kouluratsastusta selostanut Jorma Kainulainen totesi, ketä nyt ei jännittäisi olympiasuorituksessaan; näiden virheiden vaan toivoisi näkyvän vielä rankemmalla kädellä pisteissä, vaikka täytyy myöntää että omaan silmään ne näkyivät jo nyt ehkä aiempaa enemmän pistetilastoissa - suunta on (ainoa) oikea jotta kouluratsastuksessa radalla olisi kaksi esiintyjää, yhden esiintyjän ja hevosen sijaan.

Että ei tänne mitään kummallista kuulunut. Ihanaa arkea, loistava poni ja kamala aikapula; näillä eväillä kohti viikonloppua, mukavaa loppuviikkoa myös sinulle <3