keskiviikko 11. toukokuuta 2016

Kyynärkulmaa

ja alkuviikon treenejä
 
 
Täällä aina toisinaan tulee kyselyitä, millaiselta Torstenin kalenteri näyttää. Miten sen päivät etenee, minkälaisia viikko- ja kuukausisuunnitelmia sille teen. Vaikka minkälaisia, ne vaan harvemmin tuppaavat pitämään ;) Tällä viikolla on kuitenkin palattu viikonloppulomailujen jälkeen töihin ja kerrankin on ollut joku järki touhussa (kyllä, siis peräti viikon kolme ensimmäistä päivää ovat olleet suunnitelmallisia, loppuviikosta ei vielä takeita ;)).
Maanantaina tehtiin ihan normaalitreeni, väistöjä ja vastalaukkaa, eli töihin palauttava jumppailupäivä. Koska Torsten olisi mielellään kulkenut kuin idän pikajuna, ei välttämättä pituuden vaan vauhdin puolesta, tehtiin eilen tiistaina paljon kokoavaa treeniä. Jyrkkiä käyntiväistöjä alkuun ja nopeita käännöksiä ravissa. Jotenkin palaset loksahtivat hetkeksi kohdalleen ja Torsten pyöristyi edestä ja antoi minun antaa raviin tahdin. Ei sitä kukaan ulkopuolinen varmasti erottanut, mutta selkään tuli sellainen fiilis mitä passagesta voisi saada. Tai mistä minä tiedän, kun en koskaan ole passagea ratsastanut. Hyvä fiilis se kuitenkin oli :D
Laukassa keskityttiin sitten vain vastalaukkaan ja vastataivutuksiin, ja se pyörikin jo paremmin kuin edellisenä päivänä, ei kuitenkaan vielä niin hyvin kuin ennen lomia.
 


 
 
 
 
 
Siksipä tänään pidettiin huilivapaa kentästä ja suunnattiin maastoon laukkasuorille, jotta Torsten pääsi tekemään hieman pidempää pätkää reipasta laukkaa ja availemaan selkäänsä. Poni oli niin tyytyväinen itseensä :) Talven pölyt valutettiin viemäriin shampoopesulla (with Cowboy Magic ofcourse, ah...) ja sitten kuivateltiin turkkia laitumella. Luxluxlux.
 
Maanantaina ajelin ponin liikutuksen jälkeen ystävän kanssa katseluoppilaaksi Tuire Kaimion valmennukseen, ja sieltä sai kyllä paljon ideoita omiin treeneihin. En kuitenkaan älynnyt kysyä, saako tapahtumasta syntyneitä omia ajatuksia avata julkisesti netissä, joten mainitsen vain, että alkuviikosta Charlotte Dujardin lisäsi facebookiin uusia ratsastuskuvia Valegrosta, ja hänen käden kulmattomuudessa ja pidempään Kaimion opetuksen alla olleiden oppilaiden käsissä oli paljon samaa. Pehmeyttä ja joustoa, ei kovia kulmia tai jäykkiä ranteita! Tätä on mielenkiintoista seurata, sillä kyynärkulma joka on varmasti vahvempi kouluratsastuslegenda kuin kuin alas painetut kantapäät iskostetaan yleensä jo ihan aloitteleviin ratsastajiin. Toisaalta, ehkä kulmalla ei ole merkitystä jos käsi on pehmeä, mutta jotenkin omaan järkeen kävisi että ei niin vahvalla kulmalla oleva käsi voisi olla hieman nopeampi ja ohjan pituutta olisi helpompi säädellä sillä tavoin. Ehkä. Sääli ettei muiden kuvia saa luvatta käyttää, sillä nyt tietysti koko postaus on kuvitettu kyynerkulmakuvilla ;) Kannattaa ehkä keskittyä katselemaan ponia ja sen niiaavia takasia! ;D

 

 
 
Torstenin heikompaa eli vasempaa takajalkaa on selkeästi onnistuttu vahvistamaan - edellistä kuvaa katsoessa ei varmaan auta kuin myöntää, että nyt taitaa olla oikean takajalan vuoro ;) Niin ne vahvuudet muuttuu!
 
Jos saan aikataulut pidettyä, Torsten pysyy ehjänä (kopkopkop), säät suosii ja tähdet ovat kohdallaan, me varmaan loppuviikostakin treenataan. Ratsastaja kulmattomuutta (näin pyöreänä sen ei luulisi olevan edes vaikeaa, heh heh) ja Torsten siirtymisiä. Mutta sellaisiahan on nyt mahdotonta sanoa näin keskellä viikkoa, että mitä loppuviikko oikeasti tuo tullessaan. Toivottavasti ainakin paljon aurinkoa ja lämpöä, sinullekin! :)

21 kommenttia:

  1. Ihania kuvia :) ja höpsistä, et sä mikään pyöreä ole : D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Höpsistä, ei sitä kannata kieltää että ehkä mulla joku kesäkuntoon vuodeksi ... projekti on edessä 😅😂

      Poista
  2. Torstenin rakenne tekee sille kokoamisesta helpon näköistä. Yleensä suokeilla on pitkä lanne ja lyhyt lautanen, Torstenilla on juuri oikein lyhyt lanne ja pitkä loiva lautanen jolloin saa kyykättyä takajalat kauas vatsan alle melkein itsestään. Vaikeinta tuossa on varmaan löytää sopivan kokoinen satula.
    Paljon kiinnostaisi se miten nostat lavat ylös, Torsten menee hienosti ylämäkeen, mutta ei varmasti ihan itsekseen, mitkä jumppaliikkeet tuo sen sun eteen ylos?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo-o, onhan sillä aika ihanteellinen kouluratsun vartalo. Mitä nyt kaula on vähän lyhyt ;) Oli pakko kaivaa vanhat näyttelytulokset, Torsten on saanut rungostaan parhaimmillaan 9! Ja molemmilla kerroilla maininnan pitkästä ja loivasta lautasesta. Siitäkin huolimatta se kyllä osaa kulkea takajalat noin kolmen kilometrin päässä etujaloista, niin halutessaan ;) Onneksi nyt on semi sopiva satula käytössä.

      Tuohon lapojen ratsastamiseen koin taas ahaa-elämyksen eilen treenissä. Ratsastan helposti vain takajalkoja (viemällä omaa jalkaa taakse), mutta sitten siirtymisessä raviin pidinkin jalat edessä ja hevonen nousi aivan valtavasti edestä! Ja oikeasti nyt muistan, että Kyrahan tästä sanoi yli vuosi sitten eräällä klinikallaan, että täytyy ratsastaa jalalla myös etuosaa. Hitaat piuhat allekirjoittaneella ;) Joka tapauksessa, avot ja jyrkät väistöt käynnissä esim uralla aita tukea antamassa tai ympyrällä takapää ulkona ovat todella hyviä nostavia liikkeitä joita teen Torstenin kanssa paljon. Toisaalta erityisesti raviavoissa olen liian hidas keräämään ohjia käteen hevosen lyhentyessä, vaikka oikeasti eihän se hevone

      Poista
    2. (Jahas, koneeni kaatui kesken viestin :D)

      Niin, että eihän hevonen voi nousta tyhjälle tuntumalle, eli ehkä enemmän note-to-self, kerää ohjat kun hevonen tarjoilee korkeampaa muotoa 😅 Ehkä summa summarum, ensin takajalat polkemaan, sitten lavat suoraksi ja sitten hevonen käytännössä jo onkin edessäsi :)

      Poista
  3. Torsten on upea😍 Hienot kuvat.

    VastaaPoista
  4. Sulla ja hevosella vaan jotenkin niin sujuu tuo homma ja olisi malli esimerkki miten hevonen rehellisesti pystyy kokoamaan itseään jos sille annetaan mahdollisuus ja treeni on oikea ☺️☺️

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi Vau, ihana kommentti, kiitos siitä! Avasin tuossa taas kisakalenteria, ehkä me käydään näyttämässä mallia jossain pikkukarkeloissa hakemalla 53 prosentin tuloksia ;) Että ei meidän meno oikeasti ole mallikelpoista, mutta hyviä pätkiä kyllä löytyy! :)

      Poista
  5. Torsten on kyllä niin hieno, olet tehnyt hienoa työtä sen kanssa :)
    Ihanan keväisiä - tai jopa kesäisiä kuvia!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Torstenin mielestä homma menee niin että hän on tehnyt itsensä kanssa hyvää työtä mutta ratsastajan opettaminen ei onnistu sitten millään :DD

      Poista
  6. Melkein unohtaa että siinä tanssahtelee suomenhevonen. Hyvää työtä, teiltä kummaltakin.
    Mikä satula sulla on nyt käytössä?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos, toivottavasti Torsyen kuitenkin ulkomuodoltaan muistuttaa suomenhevosta ;) Meillä on Trekker masterin joustorunkoinen koulusatula, mikä toimii ihan hyvin tuon superleveän hevosen selässä missä mikään satula tuskin koskaan aivan paikallaan pysyy...

      Poista
  7. Aina näyttää, että Torsten liikkuu niin kauniissa ja stabiilissa muodossa, eheästi läpi radan, kade:-)
    Mulla on nuori ja iso suokki, joka liikkuu korkeassa muodossa ja sillä ison laukan kokoaminen ja stabiili muoto on kiven takana, monen kiven takana. Onneksi ravi sujuu hienosti. Ehkä ne tulokset alkaa tulla 3-v. Päästä?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Torsten kiittää, joskin sen paras poljenta ja muoto ei ole vielä koskaan säilynyt rikkeettömänä edes kotona ratsastettujen ratojen läpi - toisaalta se olisikin aika paljon vaadittu :)

      Isot hevoset yllättää kyllä kokoamiskyvyillään, sitten vanhempana :) Iso laukka on varmasti mahtavaa, Torstenillahan on aika mitäänsanomaton laukka. Hitaasti hyvä tulee, niinhän ne Valegronkin kanssa ovat kuulemma tehneet - laukka on niin isoa ja sitä ei ole haluttu pilata että ovat edenneet todella hitaasti. Kivoja treenejä teille!

      Poista
  8. Teidän blogi tuo takuuvarmasti hymyn huulille. :) Kauniita kuvia jälleen kerran. Ja höpö höpö, sinä et ole mistään kohtaa pyöreä. :)

    Ja nyt kun pääsin vihdoin tänne kommenttikenttään, niin on pakko kysyä että onko tuo satula mukava? Olen jo pidempään katsellut että ihan kun se kippaisi eteenpäin, illuusio syntyy todennäköisesti massiivisesta takakaaresta. :D Minulle tuon mallinen penkki aiheuttaisi takuuvarmasti alaselkävaivoja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Jaana kivasta kommentista :)

      Satula on kuin nojatuolissa istuisi - ja kyllä, valitettavasti se kippaa hieman eteen. Olen korjaillut sitä erilaisilla paloilla edestä, mutta sitten kun se oli tasapainossa se nousi liikaa ja kippasi tosi herkästi sivuille. Täytyisi kokeilla jotain nostavaa geeliä, jos se tasapainoittasi satulaa paremmin.

      Poista
  9. Miten pitkiä maastolenkkejä teet Torstenin kanssa ja kuinka pitkä tuo teidän laukkasuora oli? Meillä on vähän huonosti maastoja käytössä ja mietityttää onko lyhyistä maastoista noin niinku hevosen kannalta mitään hyötyä :( -Hanna

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä myös heikosti maastoja. Tai on paljonkin, pääsee vaikka 20 kilsan lenkkejä jos vähän matkaa ratsastaa taajaman läpi tai vaihtoehtoisesti menee ison 51-tien yli. Mä en jotenkin ole jaksanut stressata maastoilusta yhtään joten ollaan käyty ihan vain lähiteillä. Meillä on sellainen kiva 20 minuutin käyntilenkki joka menee muutama sata metriä pitkän peltotien vierestä, siinä laukkailen edes takaisin ja sitten kävelen lisää lähiteillä/talliteillä jos tarvetta. Kyllä näillä lähiteilläkin tulee aina joku vastaan; lapsia, polkupyöriä, traktoreita, autoja, skoottereita... Että joo, kyllähän sellaisia oikeasti metsämaastoja kaipaa, mutta luulen sen olevan enemmän mun kuin hevosen päässä. Tai että Torstenille on varmaan pääasia että pääsee säännöllisesti kylille katselemaan talojen pihoille ja sitten baanattamaan suorille. Virkistyneitä ollaan molemmat kun maastosta tallille palataan, joten ihan tällainen minimaastoilukin ajaa varmasti asiansa :)

      Poista
    2. No sepä se kun oma kaipuu metsään on kova ja sitä miettii mitä se hevonenkin tykkää kun en uskalla lähteä kylille ratsastelemaan.. Toisaalta mieluummin niin kuin ottaa turhia riskejä :) Maastossa käyminen on silti kivaa, se tosiaan virkistää niin heppaa kuin ratsastajaakin!
      -Hanna

      Poista
    3. Joo, kyllä mä myös aina vaan kaipailen pitkille ja rentouttaville maastoille, niitä on ollut vain Inkoossa, mutta ne olivat kyllä jotain ihan muuta ja silloin mentiinkin kolmekin kertaa viikossa erilaisia reittejä metsissä ja rauhallisilla teillä. Onhan se vaan ihan parasta, silloin kun ei tarvitse stressata että minkä kaikkien teiden yli hevonen juoksee kotiin jos tippuu tai miten paljon muita stressaavia tilanteita esimerkiksi tunnin lenkin aikana tapahtuu. mutta kuten sanoin, nämä meidän minimaastot ajavat kyllä asiansa, ja jos joskus on tosi rikas niin sittenhän voi ajaa kopilla hyvien maastojen luokse, samaan tapaan kuin kävisi maneesitreenissäkin kauempana :)

      Poista