Peltokankeilua

Oppimisesta ja arjesta

On uskomatonta, miten paljon voi saada irti vain seuraamalla hyvää ratsastusta ja valmennusta. Sunnuntaisen Emile Faurien klinikan jälkeen oli huutava tarve päästä kokeilemaan mielessä pyöriviä ideoita ihan käytännössäkin omaan ratsastukseen. Ja koska Torstenin kanget ovat jälleen vain odottaneet sopivaa hetkeä (niitä kun tulee aina puolen vuoden välein ;)), sai ponny kanget suuhun ja intoa puhkuvan ratsastajan selkäänsä. 

Ratsastin juuri niitä tehtäviä ja ajatusmaailmoja apuna käyttäen, mitä aikaisemmin päivällä olin kuullut. Isoa, aktiivista käyntiä pitkällä raamilla, kevyet ravit jo hieman lyhempänä, isoa, laadukasta laukkaa. Muutamia siirtymisiä, ja sitten avotaivutuksia. Loppuun isompaa työskentelyravia - ja ponny toimi oikein hyvin. Keskityin eniten omaan istuntaani - pitkästä aikaa se tuntui jopa helpolta. Lantion asento, kädet hieman alaspäin, sormet joustavana, pohje paikallaan. 

Toiset oppivat kuuntelemalla, osa katsomalla tai tekemällä itse. On hämmästyttävää, miten paljon hyvän istunnan katseleminen auttaa omassa ratsastuksessa - laadukasta treenaamista pitäisi vaan päästä katsomaan päivittäin. Kun sunnuntaina pystyin vielä korjaamaan omaa istuntaani aikaisemman päivän annin perusteella, oli tänään jo pyyhkiytyneet kaikki täydellisen istunnan kuvat alitajunnasta pois. Sen sijaan sain huomata, että muutaman päivän estesatulakuuri sekä ponille että minulle oli tehnyt hyvää - mutta suunnatessani kentälle poni koulusatulaan satuloituna, ei Torsten liiku niin hyvin, mitä estepenkillä. T hyytyy heti jos lopettaa pumppaamasta - ja se vaikuttaa tietysti myös omaan istuntaan, kun ei voi antaa hevosen olla rauhassa. Sunnuntaina moista ongelmaa ei ollut, mutta veikkaisin, että pellolla poniin kerääntyvä adrenaliini peittoaa hieman huonosti istuvan satulan poniin kohdistuvat ikävät tuntemukset. No, ollaanhan me jo muutama vuosi pärjätty ilman satularumbaa ;) 

Vaikka arki on ihana asia, on tämä päivä ollut hyvin pitkälle juuri sitä, mitä tähän hetkeen tarvitsin, vastapainoksi täpötäysille duunipäiville. Kun eilinen päivä kului töistä töihin ilman hevosia, ja kun huominenkin tulee kulkemaan samalla kaavalla, teki lyhyt työpäivä hyvää :) Nyt aivot narikkaan True Bloodin seurassa, palataan taas !