Pellolla

Tänään se sitten iski, nimittäin akuutti Ponin läpiratsastuksen tarve. Sääli ettei mokoma vaiva kiusannut menneellä viikolla kun vielä maneesitallilla bunkattiin, vaan silloin harrastimme metsäkävelyjä, poimimme iltahämärissä ponien kanssa puolukoita ja kaikkea muuta tuiki tarpeellista :)

Tänään kun lämpömittari jymähti reippaasti pakkasen puolelle tunsin luonnollisesti pakottavaa tarvetta ratsastaa dressagea. Ei ehkä paras ja toimivin idea...

Tallin kenttä on siloikseksi lanattu ja pehmeäksi suolattu, mutta valitettavasti suola lakkaa toimimasta kun mittari viipyy kymmenen kylmän asteen pinnassa. Pelkät käyntipainotteiset harkat eivät innostaneet joten turvat kohti peltoa ja kasvattamaan Torstenin puutteellista tasapainoa ruohopohjalle. Haastavaa, mutta onneksi mukaan mahtui hyviäkin hetkiä. 

Kiltisti poni teki tehtävät vaikka viereisellä viisykkösellä riitti enemmän kuin tarpeeksi seurattavaa. Tämä on kyllä loistavaa ponin siedättämistä, jatkossa on turha valittaa kisapaikkojen hulinasta. Täytyy siis keksiä uusia valittamisen aiheita ;)

Vaan totuuden nimissä on tämä maneesittomuus monen vuoden jälkeen minullekin aikamoista siedättämistä... Vaikka ratsastusta on harrastettukin elämää ennen maneesillista tallia ;)

Toisaalta on sydäntä lämmittävää nähdä miten pojat  mönttäävät ja puuhastelevat tarhassaan <3 Hevonen on todellakin luotu liikkumaan MYÖS ilman ratsastajaa!

Että asioissa on aina puolensa. Nyt mennään näillä asetuksilla. Tosin lunta odotellessa ;)

(Tai kesää ...)