Viime päivinä useassa blogissa on ollut loistavia kirjoituksia ratsastuksesta. Milja kirjoitti blogissaan, miten tärkeää on muistaa pitää hevosten kanssa hauskaa - antaa niille lupa välillä irroitella, ettei tarvitse sitten työnteossa keksiä kepposia. Ja että työtäkin tehdessä hevosen kiittäminen on tärkeässä osassa. Voin heti mainita, että kiittely on allekirjoittaneella melko niukkaa; siihen olisi tultava muutos!
Kia taasen kirjoitti liikunnan tasapainon tärkeydestä. Siitä olen itsekin usein maininnut - hevosella tulee olla työnteko ja hauskanpito balancessa. Ainakin Torsten näyttää välittömästi, mikäli on liikaa tehty töitä ... Ja puolestaan, jos me vain humputellaan ja vietetään vapaapäiviä, kertyy ponille - etenkin talviaikaan - niin paljon energiaa, ettei sitä halua käsitellä kukaan ;) Hyva balance työnteon ja hauskanpidon välillä on Torstenin kanssa aika fifty-fifty.
Ja sitten kun niitä töitä tehdään, niin tehdään kunnolla, ajatuksen kanssa. Terhi kirjoitti hyvin, miten ajattelematon ympyrällä keventely ei auta hevosta - eikä kehity myöskään ratsastaja. Kuten Kyrakin syksyllä järjestetyssä klinikassaan sanoi, on ratsastaja hevosen valmentaja. Eipä vaan tule joka päivä niin ajateltua ;) Kovasti myös uskoisin, ettei Torsten tai Intokaan allekirjoita sitä, että minä olisin heidän valmentaja, kyllä he ovat minun opettajiani ;)
Toisaalta, hevoset ovat itselle niin paljon muutakin, kuin pelkkää ratsastusta. Ne ovat terapiaa, ulkoilmaa, rakkautta ja ystävyyttä. Vaikka kevyesti Torstenin kanssa kilpailemme ja yritämme olla tavoitteellisia, ei musta tulisi koskaan ratsastajaa, joka ei silloin tällöin keventelisi täysin aivot narikassa :)
Ja joo-o, saas nähdä, miten paljon me humputellaan ilman minkäänlaista päämäärää jatkossa (noh, ainakin Torsten tykkää ...), kun huomenna pojat muuttavat maneesittomalle tallille ;)
What!!!,why,where?
VastaaPoistaPojat muuttaa lähemmäs kotia :)
PoistaRasti ruutuun. Tykkään.
VastaaPoista:)
Poista