Oripoika

Hyi että mä en tykkää näistä keleistä. Harmaata, pimeää, märkää. Mä olen lievästi sanottuna kateellinen kämppikselleni, joka lähtee pian Thaimaan lämpöön lomailemaan ... Toisaalta, sitten on hyvä pitää tyttöjen kanssa paljon pyjamapartyja, ja katsoa telkusta mitä haluaa, milloin haluaa ;) Huono puoli taitaa olla, että saatan joutua ihan itse tiskaamaan tiskini ... Hmm ... Mut on opetettu liian hyvälle :))

Onneksi ponnyset pitävät jalat maassa. Eilen treenattiin koulua molempien kanssa, ja Torsten oli oikein hyvä. Venyttelimme ja jumppasimme tekemällä sulkutaivutusta ympyrällä ja pohkeenväistöjä diagonaaleilla. Teimme neliöharjoitusta käynnissä ja ravissa, sekä onnistuneita ravi - seis - ravi siirtymisiä. Loppuun poni sai laukkailla rentona eteen - alas reippaassa tempossa vastapainoksi kaikelle kokoamiselle ja kasaamiselle.

Into puolestaan oli melko jäykkä, mutta käynnissä sain samoilla jumppauksilla kuin Torstenin kanssa Herraa vähän aukeamaan. Laukka rullasi kivasti, ravissa lapojen jäykkyys näkyy voimakkaimmin. 

Tämä viikko on wannabe orhi Torstenille oikeaa työjuhlaa - ja siitä poni saa kiittää orimaisia kiljahduksiaan sekä superenergistä asennettaan. Se ei oikein malta pysyä nahoissaan ;) Ja ensi viikolla sille tulee väkisinkin kevyempi viikko, kun itsellä on niin paljon työjuttuja. Niinpä tänään rohkaistuin ja päätin harjoittaa kauden ensimmäiset maneesihyppelöt! Alkuun paljon kontrollitehtäviä; ravi ja käynti sujui tosi hyvin, mentiin rauhallisesti puomikasojen yli ja tuntui, että T olisi ollut ihan kuulolla. Ensimmäinen laukka-askel kuitenkin todisti, että olin väärässä. Jiihaa, ryntäys kiitolaukkaan pää taivaissa kiljuen! :D Hypyt sujuivat samalla sykkeellä. Ihan viimeiseen loikkaan sain jonkinmoista kontrollia, ja siihen olikin sitten hyvä lopettaa. Ravi tämän jälkeen oli tosi hienoa, T oli vetreä ja oikea liitokavio ; kuitenkin niin, ettei se juossut apuja karkuun. 

Tämän takia Torsten käyttää panssarivyötä, 

vaikka se ei isoja esteitä hyppääkään ... 

Tai niinhän sitä luulisi :))

Into pääsikin liikkumaan oikeassa ruuhkahetkessä maneesiin, kun samaan aikaan neljän seinän sisällä jumppasi kanssamme kahdeksan ratsukkoa! Herra otti tästä vähän kierroksia ;) Onneksi se kuitenkin tuntui vetreämmältä kuin eilen, vaan eipä me siinä hulinassa mitään kummempaa harjoitettu. Loppuun Into pääsi auttamaan ylätallin iltatallin teossa, hän kun on niin taitava :))

Ihania poikia, molemmat. Oikeita arjen - ja juhlan - pelastajia! :) Torsten on saanut vähän luxusta arkeensa omalla lampaantaljalla. Joka kevät mä kiroilen, kuinka ponin säälittävä tukka on kisakauden alkaessa entistä säälittävämpi, kiitos loimikauden. Vaan ei ehkä ensi keväänä! Torsten pitää lampaantaljaa sisäloimen alla, sään kohdalla; eikä ole muuten jouhet katkeilleet :) Valitettavasti pitäisi joko omistaa useampi talja ja ommella (millä neulalla tuollaista edes ompelisi?) niitä eri loimiin, tai sitten vain odottaa että tulee taas toppaloimikelit. BOT-loimen alla karva ei nimittäin pysy, vaan on pariinkiin otteeseen poimittu tarhasta - ei todellakaan enää puhtaan valkoisena ;) Toisaalta, näin marraskuussa uskoisin, ettei mene enää montaa viikkoa kun jälleen on aika vetää toppaloimet ylle.

Nyt täytyy mennä vetämään oma peitto ylle ja suunnata unten maille. Kuivan kivaa loppuviikkoa teille!