Tai sitten ei...

Aamu alkoi kylmästi, autossa pamahti punainen lumihiutaleen kuva mittaristoon kun ajelimme aamulla puoli kuuden aikaan tallille. +3 astetta laski matkan varrella vielä +2 asteeseen, aika viileää! Mutta maisemat oli hienoja. Ja usva paikoitellen niin sakeaa, ettei montaa metriä eteen nähnyt... 

Siuntion savanni maisema ;)

Aamutalli meni kuin heittämällä, ja sitten olikin Inton treenin vuoro. Into oli niin innoissaan päästessään taas kärryjen eteen, että se ei malttanut odottaa, että pääsin kärryjen kyytiin, vaan rupesi painamaan maneesia kohti ennen kuin mulla oli ohjat kädessä... Taisi itsekin vähän hämmentyä, kun ohjista ei pidätettykään, vaan poni veti täyttä ravia maneesiin sisälle. Onneksi sielä ei ollut ketään! Pieni muistutus pidätteiden ja äänen kuuntelemisesta, ja sitten siirryttiin kentälle hommiin. Siellä meni erittäin mallikkaasti, sai lopuksi mennä ravissa suorilla urilla vähän reippaammin, niin pääsi hyvin aukomaan itseään. Vitsi se oli tyytyväinen tullessaan talliin, kertoi Torstenille että tulinpa juuri hiitiltä ;) 

Torsten olisi varmasti myös halunnut tänään kärryjen eteen, sen veraan kovasti sai tehdä töitä sen kanssa. Jotenkin se väsyikin tosi helposti? Itsestä puhumattakaan... Tehtiin sama tsekkaus avuista kuin eilen, kaikki näytti päällisin puolin toimivan. Sitten muutamat siirtymiset, ja laukassa ympyrällä ulos päin asettamista. Vitsi että oli vaikeaa oikeassa kierroksessa... Argh! No, sitten siirryttiin tekemään pituushalkaisijalla laukkaa, ensin asettaen ja taivuttaen, niin että paketti pysyi kasassa --> josta suoristaminen, mutta takaisin taivutukseen, jos paketti leviää. Ja hyvinhän se pysyi kasassa! Kun vaan ohjat pysyi kädessä ja perse penkissä. Kun oikeesti se ei ole vaikeaa, niin miksi ******* se sitten on mulle just nyt niin vaikeaa?! Äsh.

Loppuun vielä ravissa vähän pohkeenväistöjä, joista käännettiin sitten diagonaalille ja yritettiin väsätä keskiravia, ei tod onnistunut. Poni oli ehkä jo vähän väsynyt ja mä istuin kuin apina sielä selässä hullunkiilto silmissä jalat tiukasti puristettuna ponin ympäri, ja niska tietty nyökyssä. Tekis mieli vetää itteä ympäri korville, mutta ei kai tässä muu auta kuin purra hammasta ja yrittää paremmin. Mä vaan jo niin ajattelin, että tänään pääsen jo oikeasti ratsastamaan, ja mulla oli ihan semmonen ravi-leijumisfiilis ennen ratsastusta... Ajoitus siis pielessä ;) 

Ja oikeastihan poni on hyvä, joskaan sen ei tarvitsisi protestoida vaikeita juttuja vastaan heittämällä päätä; tosin, juteltiin valkun kanssa, ja voihan se olla jo se muoto, mikä tuntuu ikävältä. Kulkee nyt kuitenkin korkeampana kuin koskaan, ja varmasti se tuntuu ikävälle, etenkin vähän väsyneenä. Täytyy muistaa ratsastaa se pitkälle alas tehtävien välillä, että pääsee venyttämään lyhyttä kaulaansa :) 

Nyt niitä töitä, eilen en kauaa kerennyt tekemään, ja kohtahan pitäisi olla jo töissä työt tehtynä... Mukavaa alkavaa viikkoa! Meillä onkin ensi viikko aika täyteen buukattu; LORin sekä Raution seurakisat ja Antin ja Warwick McLeanin valmennus, tästä tulee kiva viikko!!