Sateenvarjo treeniä

Maanantai... Mä alan pikku hiljaa hiffaa tätä yleistä maanantai-ilmiötä. Tänään töissä ei napannut yhtään! työpäivän vihdoin loputtua, ei edessä ollut vielä silloinkaan tiedossa mitään hyvää. Ajoimme tallille mennessä kuolonkolaripaikan ohi. Rekka ja kevytmoottoripyörä, siinä törmäyksessä ei tarvitse miettiä, miten kävi. Surullista, pysäyttävää. Voimia kaikille läheisille, vaikken teitä mitenkään tunnekaan. Tälläisissä tilanteissa jää aina miettimään, mitä jos siinä maassa olisikin maannut joku tuttu pyöräilijä, vaikka isäni. Ja ehkä on aika haudata omat haaveet prätkäkortista, ainakin hetkeksi...

Illalla oli tiedossa piristystä, nimittäin rataharjoittelua kunkkareita varten Lauran johdolla. Laura ratsasti eilen Torstenin, ja vitsi, että poni tuntui hyvälle tänään! Joskin, jotain kiitosta saan varmasti itse ottaa, koska oli kuvaillut ponin paljon huonommaksi mitä se sitten olikaan :) Tyytymätönkö? Iso kiitos vielä Lauralle!

No, erinäisten kaatosade-kuurojen takia Laura ja äiti rakensivatkin lyhyen radan maneesiin, ja aloitettttin harjoittelu. Alkuun otettiin kuvioon sateenvarjo. Sain aiemmin Kynnarin kisoissa huomata, että Torsten poni pelkää sateenvarjoja oikein huolella, joten siedätys alkakoon... Ja n. 10 minuutin jälkeen poni söi sokeria sateenvarjosta ja sitä sai heilutella aika vapaasti aivan nenän edessä. Tämä antoi T:lle myös aika kivan ryhdikkyyden päivän hommiin ;)
Tehtiin K.N. Specialista kuvioita, eniten kuitenkin laukka siirtymisiä. T onnistuu vetäsemään mut ylös satulasta ja viemästä ohjat kädestä miltei aina nostossa. Nyt, kun pidin kyynerpäät painavina lähellä keskivartaloa, ei poni onnistunutkaan aivan joka kerta kiskomaan mua ylös - ja siitähän se protestoikin. Joka kerta ennen laukannostoa heitti pään ylös... Onneksi muutama hyväkin nosto mahtui mukaan ja oli aika siirtyä pitkästä aikaa oikeasti hikisellä ponilla loppuraveihin, jossa katsottiin vielä kuvioiden oikein ratsastamista. Jesjes, oikein kivaa! :)

I sai juosta vapaana maneesissa, ja molemmat pojat jäivät BOTitettuna talliin odottamaan iltapalaa.

Oma ilta jatkui vielä lenkillä poikien kanssa, ja fiksuna likkana otin sitten vähän skabaa nopeudesta, niin että aikas kylmiltään repästynä vasemman jalan etureisilihas vähän kärsi... Mutta mä voitin, sehän on se pääasia ;) Nyt vain paljon venyttelyä, kyllä se siitä. Ja ponille myös, maastoilua siis luvassa huomenna. Palaillaan!