Speciaalia

Eilen oli odotettu Antin tunti Torstenin kanssa. Ihan basic juttuja käytiin läpi, lähinnä keskityttiin minun käsiini ja apujen keveyteen. Siirtymisiä, voltteja, suoristamista. Laukassa poni suoristui todella hyvin. Antti sanoi jotain, mitä en ole tullut ajatelleeksikaan aiemmin. Että hevonen on voltillakin suora - tai ainakin sen pitäisi olla. Kun suoruushan on sitä, että etu- ja takajalat kulkevat samoilla urilla. Jos hevonen poikittaa esim. voltilla, se ei ole enää suora, vaikka rungostaan olisi kuinka taipumaton ;) Toinen ajattelemisen arvoinen kommentti oli, että en saa taivuttaa kaulaa enempää kuin runkoa, muuten menee ulko olkapää lukkoon. Hmm...

Lopputunnista alkoi jo pikkuhiljaa löytyä rento poni, joka oli vakaasti kuolaintuella ilman käden liikettä, ja teki hieman vastalaukka kaariakin ekojen raviin tippumisten jälkeen ihan hyvin. Ja hei, mun leuka pysyi ylhäällä oikeasti miltei koko tunnin, Antti ei tainnut kuin kerran huomauttaa asiasta ;) Lisäksi sain hevosta enempi myös oikealle ohjalle; usein vasemmalla ohjalla on liikaa tuntumaa ja oikea jää paikoitellen jopa tyhjäksi.

Ihan hyvällä kenraalilla suuntasimme siis tänään kohti Laakspohjan seurakisoja, luokkana K.N Special. Aikataulutus ei oikein mennyt nappiin, ja saavuttuamme hyppäsin suoraan ponin selkään ja lähdin verryttelemään. Verkka-kentällä sekä joka puolella muutenkin oli aivan ihastuttavia hevosia, joille Oripojan oli jälleen pakko huudella ja koreilla... ;) Kyllä se jaksaa! Verkassa minulla meni oikeasti turhan hermo, mutta avoilla ja siirtymisillä sain sen taas kuuntelemaan itseäni, ja radan viereen siirtyessäni se kuunteli jo oikein kivasti. Oli kyllä jo vähän väsynyt, joten ihanne tilanne olisi ollut päästä radalle heti, mutta siihen tulikin sitten tauko, joten käveltiin aika paljon. Sain ponin kyllä vielä pohkeen eteen radalle mentäessä, ja ravi ohjelma olikin oikein hyvä, muutamaa huonoa tietä sekä olematonta keskiravia lukuun ottamatta. Laukka ohjelmassa lopetin ratsastamisen, ja on se sääli, ettei ratsuni ymmärrä ilman avustusta, mitä siellä pitäisi tehdä... Kerran se jopa yritti oikeasti poistuakin valkoisten aitojen sisäpuolelta ulos, mutta tällä kertaa kannus olikin sitten aika ripeään sielä kyljessä, josta poni ymmärsi vihjeen ja pysyi kiltisti radalla!
Prosenteiksi tuli 59,2 %, Olen suht tyytyväinen, joskin, Torsten saisi lopettaa tämän oreilun ja alkaa taas tavistylsäksiruunaksi kisamatkoilla, ettei kaikki energia menisi koreiluun... ;)

Into the kouluratsu oli muuten hurjan tyytyväinen itseensä eilen päästessään kentälle hetkeksi jumppaamaan. Ja täytyy myöntää, että olin varautunut paljon pahempaan jäykkyyteen. Avot sujuivat mallikkaasti (tein kyllä aika loivia), ja Herra sai minulta hienosti nykästyä ohjat pois käsistä laukassa, kun ei ollut hanskoja... Oikeastaan, tässä kohtaa aivan sama, sillä sellaista silmien kirkkautta en ole nähnyt pitkään aikaan Intolla, en edes kärryttelyjen jälkeen. Kun Torstenilla suurin rakkaus on ruokaan, niin Intolla suurin rakkaus taitaa olla työntekoon. Aivan mielettömän upeat hevoset mulla <3 Huomenna molemmat pääsevät toivottavasti maastoon, että ponillekin tulee kevyempi päivä ennen vkl kisoja sekä valmennusta. Nyt itse nukkumaan, huomenna täytyy painaa vähän pidempi päivä duunissa kun on pari päivää lintsaillut ;) Öitä kaikille!