maanantai 20. tammikuuta 2020

Riittääkö pelkkä ulkonäkö?

maailman kaunein Clancy

Alan ymmärtää, miksi tämä on ruunattu ihan vauvana.

Aika moni jo varmasti tietää, millä perusteilla ostin Clancyn. Halusin Torstenilla kaverin. Pikkuponi ei käynyt, koska Torsten rakastaa rapsuttelua. Siihen aikaan Peikko ja Torsten eivät vielä kyenneet yhteistarhaukseen. Sen lisäksi olisi kiva joskus maastoilla vaikka kavereiden tai äidin kanssa. Ja olisihan se tosi kiva itsekin ratsastella. Ja kaksi hevosta kotitallissa on liian vähän.

Sitten löysin netistä Clancyn ja kun se vielä oli naapurin tuttu poni, niin mehän jo käytännössä tunsimme toisemme Clancyn kanssa. Sillä oli vaikeana ongelmana haluttomuus liikkua: maastossa, kentällä, maneesissa. Ammattilaiset olivat sanoneet, että anna kasvaa, ja niin se olikin saanut lomailla. Se oli kuitenkin ajo-opetettu ja sen silloisen omistajan polvenkorkuiset lapsetkin taluttelivat ja leikkivät sen kanssa. Lisäksi se oli laumassa pahnan pohjimmainen ja superkiltti. Ja kesti seisomista.

Käytiin sitten katsomassa ponia, ratsastaa en viitsinyt kun ei siitä olisi kuitenkaan ollut mitään hyötyä. Juostiin molemmat, minä ja silloinen omistaja Clancyn perässä kentällä pitkä piiska kädessä kun se laiskasti jolkotteli menemään. 

Hintapyyntö x€ suli kuumassa kesäsäässä murto-osaan joten poni oli budjettiostos jota ei voinut ohittaa. Sittemmin Clancy on vähintään triplannut arvonsa kun kipukohtauksia saava mutta ihan terveeksi todettu poni on tapaillut eteläsuomen eläinlääkäreitä. Ja lisää tapaamisia on sovittu.


Ruuat on tänä päivänä vedetty riehuvalle kauhukakaralle minimiin. Koko tallissa ei ole väkirehuja, vaan Clancy syö heinää, pellavapuuron ja vatsan hyvinvointiin mäskiä. Liekö sitten hilluminen kännipäissä olemista...

Ostohetkestä tähän päivää, poni senkuin komistuu. Ja kasvaa.
Se liikkuu eteen. Ja sivulle. Ja ylös. Mä en päästäisi yhtään lasta sen lähelle. Enkä oikeastaan ketään muutakaan. Sillä on niin kamala uhmaikä, että mä joudun melkein päivittäin miettimään, mitä ihmettä sen kanssa teen. Pystyynkuolleen kanssa olisi helpompi elää, kuin tämän elämää täynnä olevan, yli-itsevarman helikopterin kanssa. Ihan vielä se ei, luojan kiitos, ole esitellyt erikoisliikkeitään ratsain. Kyttää tietysti jokaista rasahdusta ja lintua, mikä metsässä saattaa liikkua. Ja joka kerta olo on, kuin nousisi 3 vuotiaan selkään. 











 

Nyt on kenttä ollut niin hyvä, että vedettiin kuuden päivän työputki. Osa ratsastusta, osa juoksutusta. Kuudentena työpäivänä käveltiin kentälle naapurin hevosten perässä. Clancy käytännössä ravasi ja pyöri koko matkan, kaviot iski kipinää ja taisi se yhdellä lähdöllä kuopaista asfalttiakin ilmaan. Kentällä laukkasi pukitellen vartin putkeen, ja välillä puhisi häntä tötteröllä showravissa. Alan olla niin sanotusti pulassa tämän lasten- ja tätiratsun kanssa.

Puhumattakaan yleisestä häsläämisestä ja siitä, että suuhun on napattava ihan kaikki mistä saa kiinni. Narut, hihat, pipot, huput, kengät, hanskat, talikot, ämpärit. Ihan kaikki.

Aamuisin tallissa seisoo korvat hörössä silmät tuikkien sellainen namupala, että sydän sulaa joka kerta. Mutta riittääkö se? 
Kauanko uhma voi kestää - ja ennenkaikkea, kestääkö oma kantti pidempään?

12 kommenttia:

  1. Voi Clancy...olen seurannut hänen elämäänsä siitä saakka kun tuli Jonnalle (tunnen hänet), enkä kyllä olis minäkään voinut uskoa että siitä nössykästä tulee tuommoinen tötterööoripullistelijakavioniskijä. Toisaalta tietysti kiva jos menee nyt eteen ratsastaessa, mutta toki jos käyttötarkoitus teillä olisi leppoisa seura/ratsuhevonen, niin kannattaa miettiä, onko tuossa kuviossa järkeä, jos stressin määrä ylittää sietokyvyn. Vaikea tilanne toki ja vaikeita päätöksiä.
    Tuo häslääminen ja kaiken suuhun ottaminen on muuten kovin tuttua, meillä samaa, välillä miettii että pitäiskö tälle nuorelle ruuna"vauvalle" ostaa tutti....myytäisiinkö hevosten tutteja jossain?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jos olisin pienestikin kuvitellut, että jossain vaiheessa Clancy kulkee pukitellen, kahdella jalalla, pyörien tai muutan vaan leijuu vaikka omassa pihassa niin ei olisi tullut ikimaailmassa mulle :D Ei sitä vaan voi käsittää mikä muutos on tapahtunut. Toisaalta mietin kesää ja vielä alkusyksyäkin, kaikki sujui ja toiminta oli huomattavasti maltillisempaa. Että ehkä se on oikeasti vain uhmaa ja rajojen testausta.

      Ehkä tutti suussa olisi helpompi tehdä töitä! :D Sulla taitaa kyllä olla kiltein varsa ikinä. Niin hieno ja kiltti - ja maltillinen! Enjoy!!

      Poista
  2. Kuulostaa tutulta! Meillä uhma on edennyt selkäänkin asti eivätkä pukit ole pieniä. Onpahan oma tasapaino päässyt kehittymään. :D Hevonen on kyllä tarkistettu niin terveyden ja varusteiden osalta, joten uhmiksen loppumista odotellessa sopii toivoa pysyvänsä kyydillä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. O-ou!!! Mä en pysyisi hetkeäkään kyydissä jos Clancy vetäisi yhdenkin sellaisen pukkisarjan mitä se liinassa esittelee. Olen kyllä nyt lueskellut että tää talvi on kyllä pahinta aikaa. Kesällä pitäisi uhma helpottaa, toivottavasti näillä molemmilla! Ja sitä ennen puolen metrin hanki olisi kiva, siinähän riehuisi :D

      Poista
  3. Pidän sormet ristissä ja peukut pystyssä, että uhma menisi nopeasti ohi. Omaa kokemusta nuorista ei ole ja sormi olisi varmasti jo mennyt suuhun ja hanskat tiskiin. Eniten nostan sinulle Jilla kuitenkin hattua siitä, ettet maalaile "vaaleanpunaista" arkea vaan kirjoitat aina niin rehellisesti arjesta ei niin kivoine koukkauksineen. Tsemppiä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Laura kommentistasi! Juu ei aina ole vaaleanpunaisia taivaita, tai sanotaanko että niidenkin alla voi yksi connemara possuilla ;D Kyllä mäkin toivon että uhma oikeasti laantuisi ja hommat lähtisivät taas sujumaan maltillisemmin. Pian! :D

      Poista
  4. Tunnen tuskasi. Nämä on parhaita opettajia, mutta...mitä on tarkoitus oppia ja kenen. Olen hetkittäin aivan hukassa tuon omani kanssa. Voin kuitenkin lohduttaa meitä molempia; jos jotenkin selviämme seuraavista kymmenestä vuodesta, meillä on mukavat aikuiset hevoset XD

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haha, sanos muuta! Kymmenen vuotta on vain piiiiitkä aika .... :DD

      Poista
  5. Ehkä, ensi kesänä, tulemme, kun viime kesänä ei sitten kerittykään. Luin pojille hyvän ilta sadun ❤️ Clancy. Terveisin Jonna Liukkonen

    VastaaPoista
  6. Siinä mielessä tutille olisi käyttöä, että siellä voi olla vielä hampaiden vaihto kesken, se usein aiheuttaa tuota oraalipuuhastelua. Se, että pystyynkuollut herää henkiin, voi kertoa, että vaivoja on joskus ollut ja nyt ne ovat helpottaneet ja hevosen todellinen minä pääsee esiin. Pääsääntöisesti ei ole normaalia, ettei nuori hevonen liiku eteen tai ole eloisa. Nykyinen olotila kuulostaa minusta enemmän normaalilta viisivuotiaalta, kuin kuvailut aikaisemmasta elämästä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No sehän on ihan totta. Ja tämän viikon - kop kop kop - Clancy on ollut tosi hienosti. Ei tosin olla poistuttu tontilta. Täytyy ottaa tällainen pieni nollaus, että mulla olisi varmempi olo toimia. Onneksi laidun on jäässä ja kun tarhasta siivosi puut sivuille niin hyvin sielläkin onneksi mahtui töitä tekemään.

      Meillä on maanantaina eläinlääkäri. Sitten tiedetään taas vähän enemmän!

      Poista