Pellolla

Ratsastamisen sietämätön vaikeus Kun kaikki menee pyllylleen Hanskat naulaan I quit

Suhteellisuuden tajua

Lyhyestä virsi kaunis, viikon treenit eivät ole oikein ottaneet hyvää tuulta alleen. Hevosta ei käy syyttäminen, ei edes kauttarantain kylläpä se oli jumissa, kun ei ole ollut. Kranio teki tehtävänsä ja niska ja selkä joustivat, mutta pelkkä hevosen korjaaminen on tietysti turhaa jos ratsastaja on vino kuin pisan torni. Huomenna lisää kraniohoitoa - ja tällä kertaa itselleni :)

Meillä on aina selvät tavoitteet jokaisella ratsastuksella (joskus päämäärättömästä haahuilusta sitä on vaikea uskoa), eli ratsastuksen tavoitteena on rento, notkea, energinen ja hyväntuulinen hevonen sekä mielellään myös ratsastaja. Voisi siis luulla että huonompia päiviä kaikessa täydellisyyden tavoittelussa tulisi enemmänkin ;) Vaan ei niitä oikeasti tule, koska Torsten. Ja jos joskus tulee, niin koska ratsastaja. 

Vaadittiin vähän mallioppimista Kaivarissa, peltokyntöä (liioittelen, päivän kuvat ovat nimittäin just siltä peltojumpalta), ohjasajoa ja lopulta ilman satulaa hölkkässä ratsastus alkoi muistuttaa yhteistyöltä. Pehmeää, elastista, miellyttävää. En ehkä uskalla tänään ratsastaa ollenkaan ettei illuusio rikkoudu ;)

Ja kun täällä usein kysellään ihan tavallisesta arkipäivästä, niin tässä tulee. Onnistunut ratsastus - sitä ennen töitä koulussa ja iltapäiväkahvia laitumen reunalla - antoi energiaa niin että karjalanpaisti kypsyi uunissa kolme tuntia, kodille sekä autolle näytettiin saippuaa ja kun iltamyöhään oli nautittu dinneriä, pestiin vielä ikkunat. Viimeinen parvekelasi oli puts plank valmis heti puolilta öin. Ihana valo ja lämpö! 

Että sellaista arjen luxusta ;) Tänään vielä muutama tunti töitä ja sen jälkeen pitkän viikonlopun viettoon - palataan taas ☀

Ps. Blogit.fi-sivuston top 100 listalle nousi tänään, sijalle 68(/6521), tämä blogi. Huimaa, uskomatonta! Kiitos ♥