Talviturkista kerralla eroon

Puli puli ja virvon varvon tunnelmia

Sunnuntai-iltaa :) Johan on taas viikonloppu vierähtänyt vauhdilla ohitse - koulussa aika rientää kun on hauskaa, viime päivinä on opiskeltu filmi, wetplate sekä pin hole-kuvaamista, vietetty aikaa pimiössä ja siinä kuvien joko onnistuessa tai epäonnistuessa tullut tunnettua sellaista nöyryyden tunnetta vanhojen kuvausmetodien ja toisaalta digikuvaamisen edessä. Miten helppoa valokuvaaminen nykyään onkaan, niin kuvaajan kuin kuvattavan osalta. Tiesitkö, että vuonna 1851 kehitettyä wet plate kuvaa varten mallin tuli istua täysin paikallaan useita kymmeniä sekunteja valotusajasta riippuen ja koska se on haastavaa, kehitettiin erillinen metallipidike joka laitettiin kuvattavan niskaan tukemaan päätä, valokuvissa kun millinkin heilahdukset näkyvät ja silloin kun yhteen kuvaan käytetään kymmenisen minuuttia olisi kerralla hyvä mennä oikein ;) 

Vaikka koulujutut ovat olleet mielenkiintoisia oli tänään ihana pakata merelle nykyaikainen digijärkkäri mukaan - aamulla seitsemän aikaan kun paistoi vielä aurinko mutta siinä kun odoteltiin virpojia ja katsottiin Muumeja ja sainpas ihan oikean jättimunan (kinder :)) poikakaverilta näin palmusunnuntain kunniaksi, oli aamupäivällä jo niin sankka sumu että hyvä kun eteensä näki. Ei tarvinnut väistellä merireiteillä muita liikkujia vaan lähinnä jäälauttoja ja lokkeja, mutta kylmä ei silti ollut ja onhan meren tuoksu huumaavan ihana! Kerrassaan niin ihana että pakkohan sitä oli päästä maistamaankin, kotisatamassa hyppäsin pois keulasta narun kanssa ja laitettuani botskin kiinni laituriin yritin notkeana tyttönä hypätä takaisin kyytiin, no eihän siitä mitään tullut ja niinpä pulahdin vaatteet päällä maistamaan suolavettä. Näin painava uppoaakin jo melko syvälle mutta muutamalla vedolla oltiin takaisin pinnalla. Ei muuta kuin vaatteet pois ja fleecepeitto vyötäisille, oli siinä ohikulkijoilla ihmettelemistä kun yksi kävelee ilman kenkiä ja housuja pitkin pihoja ;D Mä olen oikeastaan koko viime kesän ajatellut että tällainen olisi täysin mahdollista ja etenkin seurustelun ekoilla venetreffeillä jännitti aina kamalasti jos vaikka vahingossa päätyisikin uimaan - no nyt se on sitten kokeiltu ja jatkossa kun hyppään kannelta laiturille jätän puhelimen pois taskusta sillä se nyt taisi kyllä kokea loppunsa. Sääli, tunnearvo on mittaamaton kun siinä on kaikki (jo koneellekin siirretyt) videot Inton loppukesästä. Ja mistäs sitä tietää vaikka se tuosta vielä tokeentuisi :) Noin muuten ei auttanut kuin nauraa omalle kömpelyydelle (oikeasti mä syytän sitä pirun kiiltäväksi hinkattua venettä ;)).

Sumu avomerellä oli huima!

Nöpö demonstroi miten siitä veneestä olisi kannattanut pitää kiinni.

Hyvä ruoka parempi mieli, landella odotti sunnuntaidinneri ja lasillinen viiniä, kissojen lämmittämä sohva ja pientä kiusoittelua uimamaisterin puuhista. Torsten, joka on kaksi päivää saanut pusut ja herkut muilta blondeilta oli tikahtua nauruun kuultuaan päivän jutut ja vitsikkäästi kyseli töissäkin aika-ajoin haluanko laskettua sellaiseen ojaan missä on vettä - jos siitä vaikka tulisi kotoisa fiilis - mutta onneksi ponillakin oli sen verran tilannetajua ettei spookaillyt liikaa, lähinnä just sen verran että ratsastaja ymmärtää olevansa etuoikeutettu kun näin upean ponin selässä saa matkustaa ;) Ja olihan poni ihan hitsin hieno, ei muuta kuin ohjat (vaikka sitten vähän pidemmän puoleiset) käteen, jalka kiinni ja menoksi. Helppoa kuin heinän teko, Torsten on paras, true gentleman ♥

Tästä lähdettiin, kuva on ensimmäisiltä päivän ravikierroksilta. Torsten ei fuskaa, sixpackille treeniä ensi minuuteista alkaen!

Teimme muutamia sulkuja ja kymmenen metrin voltteja, siirtymisiä sekä kolmikaarisia - ei mitään ihmeellistä mutta kaikki sujui kivalla rytmillä.

Siinä vaiheessa kun ponia saa ohjata pikkurillillä on keskittyminen sitä luokkaa ettei siitä selviä jos kieltä pitää suussa ;D

Puolen tunnin jumppa ja tähän oli hyvä lopettaa - siirryttiin kentän ulkopuolelle nautiskelemaan leskenlehdistä ja "vihreästä".

Että tällaisia kosteita tunnelmia tänne tänään - enpä olisi kuuna päivänä uskonut että joskus heittäisin talviturkin huhtikuun alkupuolella - toivottavasti jää viimeiseksi kerraksi ;)

Ps. Melkein unohtui päivän kuva! Koska en aio tehdä tätä enää toiste, oli ensimmäinen vaatteet päällä pulikointi kaiken naurun keskellä pakko ikuistaa - tai siis pojat oli tietysti aivan kauhuissaan että mitä mä nyt noin menin tekemään mutta ymmärsivät pian että kyllä se varmaan vaan nauraa eikä itke, loppu hyvin kaikki hyvin, itsetunto taisi olla se joka koki tässä suurimman kolauksen ;)