Johtajaori

ja satula juttuja

Mikä olisikaan parempi tapa aloittaa päivä kuin Torstenin jutuilla, viimeiset kolme aamua on ollut ihanaa herättää varsin aamu-uninen poni karsinastaan. Torsten on herätessään niin ihanan lempeä ja kaikki sellainen orimaisuus ja lauman vahtiminen ovat vasta herääviä vaistoja. Työpäivätkin ovat saaneet ihan omanlaisensa rauhallisuuden tunteen kun aamun saa seurailla ponin puuhia :) 

Iltapäivisin Torsten onkin sitten jo taas huumorintajuinen ja aavistuksen ilkikurinen oma itsensä. Koulutöissä keskitytään olennaiseen (ei laiskotella siellä selässä, jos ratsastajan avut ovat katkonaisia poni keskittyy vahtimaan ympäristöään kuin johtajaori konsanaan), koirakävelyillä esitellään kahdeksan metrin laukkavoltteja taluttajan ympäri ja satulansovituksessa on ihan mahdollista iskeä paniikki kun selän pyöreyttä mittaillaan. Meillä on hirmu hyvä satula joka vaati vain pientä toppausta, mutta Torsten kuvitteli varmaan että meneillään oli aivan varmasti jotain eläinlääkärin piikkeihin verrattavaa ja pisti tallinkäytävällä ranttaliksi. Olisi muuten pitänyt ottaa kuva siitä selänmittaajasta, ei löytynyt terävää kulmaa vaan lähinnä muistutti pirttipöytää, yritä nyt sitten sellaisessa selässä istua sirosti ;D Poni kuitenkin ymmärsi muutamassa minuutissa että tilanne oli hallinnassa joten selkä saatiin mitattua ja satula topattua just eikä melkein priimaksi. Kiitos Maria Paavolalle, hänen palveluitaan suosittelemme lämpimästi Torstenin kanssa!

Sen verran olin kuitenkin itse väsynyt ja kummissani keskellä hevosta olevasta satulasta (:D) eilen että tiukka dressagetreeni vaihtui melkein ponipäivän liikutukseksi, sillä erolla että kun nuorena vietettiin Torstenin kanssa mielenvirkistyspäiviä ilman satulaa ja lähinnä reippaasti laukkaillen oli eilen tietysti satula selässä ja leikittiinkin piffiaskelten parissa. Parhaimmat askeleet saatiin loppukävelyillä maastossa mutta pääasia kai on, että molemmilla oli hauskaa ;) Aina ei tarvitse olla niin vakavaa ja leikin varjolla voi oppia vaikka ja mitä.

Tänään vielä pitkän kaavan kautta Torstenille rapsutuksia ja sitten alkaa loma, meille molemmille. Poni saa viettää aikaa vararatsastajan hellässä huomassa ja me lähdemme ajelemaan kohti Lapin tuntureita aamuyöstä. Siskoni lähetti sen verran kauniita kuvia Alpeilta tammikuussa että minäkin haluan sinne mutta koska en ole koskaan lasketellut - lukuunottamatta sata vuotta sitten yhtä epäonnistunutta kertaa tavalliset sukset jalassa lasten mäessä - pitänee varmaan aloittaa treenaamaan ;) Suomen rinteissä on todennäköisesti riittävästi haastetta (siis oikeasti minulle riittäisi ponien laidunpelto harjoittelupaikaksi mutta muille laskijoille ei ehkä ;)) ja jos se nyt tuntuu aivan mahdottoman vaikealta, pakkaan mukaan kirjoja ja aurinkorasvaa ja pysyttelen rinneterasseilla nauttimassa auringosta. Koska hei, Lapissa on melkein tunnin pidempi päivä kuin täällä etelässä! Ihastuttavaa pääsiäislomaa sinullekin ☀