Tehotreeniä

 

Viime päivät ovat kuluneet minuuttiaikataululla; töistä tallille ja tallilta toiselle. (Niin kuin oikeasti, minuuttiakaan ei ole jäänyt yli ;D) Ja mikäs siinä, kun poni tekee elämästä helppoa. Tarhan portille vastaan ja koppiin suoraan, ei turhia kyselyitä vaan aina hyvällä tuulella menossa uusiin paikkoihin ja tilanteisiin; kunhan niistä pääsee takaisin kotiin, mielellään heti seuraaville heinille.

 

Kahtena maneesitreenipäivänä ollaan työskennelty ihan kunnolla. Ensimmäisenä valkku ridasi ja itse sai vain katsella maneesin katsomosta, miten Torsten yritti kertoa ratsastajalleen, että normaalisti hän saa ihan vapaasti pelätä maneesin ovea eikä hänen ole ihan pakko mennä siis lainkaan siihen pelottavaan päätyyn. Ei mennyt läpi, ja tänään alla oli mukava ja kuuliainen ratsu joka vain muutaman kerran pyrki kokeilemaan rajojaan spookailemisessa.

 

Kiva asento. Kasvoillakin.

 

Aloitimme viime viikon valmennuksessa kotikentällä laukka-käynti siirtymisten työstämisen, ja sitä jatkettiin tänäänkin. Viimeksi sain erityisesti oikeaan kierrokseen todella hyvin kokoavia askeleita, mutta tällä kertaa poni antoi selkään sellaisen tunteen, kuin olisimme menneet valovuoden eteenpäin. Se ei kyllä vielä näy ulospäin, mutta fiilis on tärkein, eikös ;) Koska Torsten tavanomaisesti rojahtaa laukasta käyntiin - pehmeillä avuilla mutta rojahtaen kuitenkin - teimme ensin ravi-käynti siirtymisiä, niistä oli helpompi aloittaa. Olen niin pitkään ridannut siirtymisen alaspäin siirtämällä painoa eteen ja viemällä pohjetta aavistuksen taakse, että olen hukannut kokonaan sen, että takajalkojen päällä täytyy istua eli perse tiukasti penkissä ja alapohje lähellä, jotta uusi askellaji jatkuu heti ensimmäisestä askeleesta sulavana ja pehmeänä. Ravi-käynti sujui vielä ihan hyvin, mutta laukassa sain oikeasti istuttua alas vain ensimmäisellä kerralla, silleen puolivahingossa - ja siinä olikin meidän päivän paras siirtyminen :D Onneksi sillä elää pitkään ja muutkin olivat ihan kohtuullisia.

 

Koska siirtymistyöskentelyt ovat tosi rankkoja, teimme loppuun vain sellaista Torstenille melko helppoa ravityötä. Kiireiseen aikatauluuni ei mahtunut kannusten pukeminen, ja sitä hieman kaduin raviväistöissä, mutta ympyrällä takapään ulos väistättämällä homma parani ja pidemmät lävistäjäväistöt olivat sitten helpompia.
Torstenin muodon kanssa saa aina olla tarkkana, mikä olisi optimaalein kouluradalle ja missä se pysyy kevyesti ja helposti, ja väistötehtävillä sen takapään saa kyllä aktivoitua tosi kivasti jolloin se nousee automaattisesti niin paljon kuin ratsastaja lyhentää ohjiaan. Viimeiset ravikierrokset ovat videolla, niissä tehtiin hieman eteenpäinratsastamista ja kyllä ponissa vielä tunnin treenin jälkeen oli puhtia, on se vaan makee :) Ja ihan videon alussa on sellainen miniminibabypiffi askel kun aktivoitiin Torstenin takajalkoja ;) Torsten oli niin tyytyväinen itseensä tunnin jälkeen!

 

 

 

Kyllä mulle tästä jalasta huomautettiin. En vaan oikeasti uskonut että se olisi fyysisesti kyennyt venymään noin kauas... ;) Mutta hei, poni kasaa!

 

Jep, mä valuin hikeä tunnin ridauksen jälkeen. Varmaan vaan liikaa vaatetta päällä..

 

Linkki

Ensi viikolla taas jatketaan, tosin kotikentällä. Nelisen kuukautta kun on ratsastellut ilman peilejä, oli aika raadollista katsoa omaa asentoon niistä tänään, joten vaikka ihana kesä ja loistavat ilmat ovatkin täällä, jatketaan varmasti peilien edessä treenaamista taas vähän säännöllisemmin. Koska reissaaminen on niin kivaa! ;)