torstai 18. helmikuuta 2016

Keskeneräinen

Se ei ole vielä valmis, sanoo maalari. Tai rakentaja. Tai ompelija. Ratsastajakin voi näin todeta, mutta sillä erotuksella, että siinä missä yllämainitut käsityöläiset todennäköisesti saavat työnsä valmiiksi, ratsastaja ei ole koskaan valmis.
 


Toisin sanoen olemme täydellisyyden tavoittelijoita, jotka esittelevät aina keskeneräistä työtä. Teemme treenillemme välitavoitteita, pieniä ja isoja, jotka sitten tavoitamme aikataulussa tai niistä myöhässä, mutta valmiita emme ole koskaan, aina kun voi tulla paremmaksi. Lohduttavaa on, että meistä jokaisella on koko elämä aikaa olla ratsastajana keskeneräinen. Onneksi!
 
Analyyttiset ratsastuspostaukset eivät ole mun juttu vain ja ainoastaan sen takia, että joko mulla ei ole ajatuksia tai sitten ne on niin solmussa, etten itsekään löydä sitä punaista lankaa mitä seurata - ja ihan tosi, kuka nyt keskeneräisiä ajatuksiaan haluaisi esitellä? ;)
 



Niina Kirjorinne kävi jakamassa ajatuksiaan ja avaamassa omaa ratsastuksellista maailmaansa meille viime lauantaina. Olen vuosia lukenut Niinan blogia ja ihaillut videoilta hänen kevyttä tuntumaa suuhun ja nyökkäillyt mukana erityisesti Carden valmennustekstejä lukiessa. Niina vaikuttaa kuitenkin monen sadan kilometrin päässä meistä, joten sopivia tilanteita valmennukselle on ollut aika harvoin - onneksi nyt onnistui.

Niina kävi ensin itse Torstenin selässä ja sain seuraavia kommentteja; Torsten on kuin purkkaa vasemmasta suupielestä ja kääntää mielellään pään vinoon oikeassa kierroksessa. Ravissa se kantaa itsensä kevyempänä kuin käynnissä, mutta siinäkin se työntää ratsastajan selässään vasemmalle kyljelleen. Kaikki siis kunnossa, ei muutoksia Torstenin ratsastusominaisuuksissa :D


 
Lähes parin tunnin mittainen valmennus sisälsi niin paljon aivojumppaa ratsastajalle, että viimeistään lopputuntia kohti aloin päästelemään suustani jos jonkinmoisia brainfreeze-juttuja. Ratsastus on urheilusuorituksesta huolimatta ennen kaikkea aivotyötä... Teimme pienessä käynnissä sekä pienessä mutta aktiivisessa ravissa erilaisia taivutuksia ympyrällä - on tärkeää että hevonen asettuu pehmeästi sekä sisään että ulos eli seuraa kättä pehmeästi. Takajalat laitettiin töihin ristiaskeleita apuna käyttäen ja viimeistään suorilla tehdyt avotaivutukset saivat ratsastajan lampun hetkellisesti syttymään. Jos Torsten yritti punkea sisälle, käytin sisäpohkeen sijaan sisäohjaa hieman vasten kaulaa ja sisäjalan reisilihaksia palauttamaan etuosan takaisin ruotuun. How simple is that! (Ja miksen tätä ole aiemmin ymmärtänyt..)


Wuhuu, tää on vielä kesken, huikkaa Torsten!
 
Koska tuntuma on kaiken a ja o, keskityimme käytännössä vain omiin ohjasotteisiini. Siihen, miten käsi ei tietenkään koskaan vedä taakse, vaan pidätteet tehdään (vatsalihaksilla!) ohjasotteilla ylös tai sivulle. Sormien värisyttäminen tilanteissa missä Torsten yrittää romahtaa eteen oli rankkaa, pitäisi varmaan muun lihaskunnon ohella treenata notkeita ja nopeita sormia. Melkein viikon harjoittelun jälkeen menee edelleen sormi suuhun, että mitä tehdään milloinkin - on varmaan olemassa vain rajallinen määrä miten paljon informaatiota blondi pystyy kerralla vastaanottamaan. Ehkä ensi kerralla kykenen jo erottamaan, milloin liike viedään ylös ja milloin sivulle. Just nyt kaikki on vaan liian kesken ;)

9 kommenttia:

  1. Mun mielestä sun treenipostauksien pohdinta on mielenkiintoista luettavaa, tosin luen kyllä kaikki postauksesi. Blogisi on aina vaan suosikkini. Jatka samaan malliin ja hyvää viikonloppua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos, nyt tällä viikolla täytyy kyllä tällaisen pienen blogilomailun jälkeen taas aktivoitua :) Ihanaa uutta viikkoa sinulle ja kiitos kommentista!

      Poista
  2. Tiedätkö kuinka usein Niina käy etelässä valmentamassa, pitääkö klinikoita vai vaan yksittäisiä valmennuksia. Kiinnostaisi tuo pehmeämpi puoli ja jopa valmentajan maastakäsin teettämät harjoitteet. t.Jatkuvaan paineistamiseen kyllästynyt etsii uusia näkökulmia asioihin

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En tiedä mutta kannattaa kysyä, hänen blogista löytyy yhteystiedot. Meidän tunnilla ei tehty hetkeäkään paineistamalla, joten voin lämpimästi suositella :)

      Poista
  3. Kaikki suomenhevoset ovat ihania ja sympaattisia, kaikkia voi ja pystyy kehittämään eteen päin.
    Totesit tuolla aiemmin, miten tämän sanoisinkaan: sitten on niitä ja sellaisia suokkeja, joille rakenteellisesti ja perimänsä perusteella sinne huipulle pääseminen on suurinta osaa suokkeja helpompaa.
    Aurinkoisia kevättreenejä
    T: suokkisukufriikki

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On kyllä niin totta - on hevosia ja on hevosia :) Jokaiselle varmasti on oma tarkoituksensa :)

      Poista
  4. Lohdullinen ajatus että me kaikki voidaan ja saadaan olla keskeneräisiä. Matkalla kohti parempaa ratsastusta.
    Torsten on niin hieno.ä

    VastaaPoista
  5. Kiitokset aurinkoisesta analyysistä, oli myös mukavaa kohdata teidät ihan livenä. Torsten on todellakin komea ja miellyttävä hevonen! Sitä on itse helposti hetken ihmeissään, kun niillä käsillä pitäisikin tehdä jotain erilailla kuin on tottunut. Ajattelin kirjoittaa näistä ohjan suuntaa hyödyntävistä ohjasotteista tarkempaa tekstiä tuonne oman blogin puolelle piakkoin, siinä ohjankäytössä kun on joitain täsmäkorjauksia ja eroja Suomessa vallalla olevaan verrattuna. Tapoja on monia ja tämä on tähän saakka paras ja täsmällisin mihin itse olen syvällisemmin tutustunut.

    Mukavia harjoitteluhetkiä! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ios kiitos itsellesi arvokkaista neuvoista, niitä parhaani mukaan yritän täällä toteuttaa... Joten sellainen postaus missä selitettäisiin yksinkertaisimmallekin sopivalla tavalla ohjaksien suunnista olisi enemmän kuin tarpeeseen! :D Tosin pikkuhiljaa minäkin alan jo näkemään, koska se turpa on vinossa eli koska oikeaa ohjaa pitikään nostaa ;) Tavataan taas! :)

      Poista