Keskeneräinen

Se ei ole vielä valmis, sanoo maalari. Tai rakentaja. Tai ompelija. Ratsastajakin voi näin todeta, mutta sillä erotuksella, että siinä missä yllämainitut käsityöläiset todennäköisesti saavat työnsä valmiiksi, ratsastaja ei ole koskaan valmis.

 

Toisin sanoen olemme täydellisyyden tavoittelijoita, jotka esittelevät aina keskeneräistä työtä. Teemme treenillemme välitavoitteita, pieniä ja isoja, jotka sitten tavoitamme aikataulussa tai niistä myöhässä, mutta valmiita emme ole koskaan, aina kun voi tulla paremmaksi. Lohduttavaa on, että meistä jokaisella on koko elämä aikaa olla ratsastajana keskeneräinen. Onneksi!

 

Analyyttiset ratsastuspostaukset eivät ole mun juttu vain ja ainoastaan sen takia, että joko mulla ei ole ajatuksia tai sitten ne on niin solmussa, etten itsekään löydä sitä punaista lankaa mitä seurata - ja ihan tosi, kuka nyt keskeneräisiä ajatuksiaan haluaisi esitellä? ;)
 

Niina Kirjorinne kävi jakamassa ajatuksiaan ja avaamassa omaa ratsastuksellista maailmaansa meille viime lauantaina. Olen vuosia lukenut Niinan blogia ja ihaillut videoilta hänen kevyttä tuntumaa suuhun ja nyökkäillyt mukana erityisesti Carden valmennustekstejä lukiessa. Niina vaikuttaa kuitenkin monen sadan kilometrin päässä meistä, joten sopivia tilanteita valmennukselle on ollut aika harvoin - onneksi nyt onnistui.

Niina kävi ensin itse Torstenin selässä ja sain seuraavia kommentteja; Torsten on kuin purkkaa vasemmasta suupielestä ja kääntää mielellään pään vinoon oikeassa kierroksessa. Ravissa se kantaa itsensä kevyempänä kuin käynnissä, mutta siinäkin se työntää ratsastajan selässään vasemmalle kyljelleen. Kaikki siis kunnossa, ei muutoksia Torstenin ratsastusominaisuuksissa :D

 

Lähes parin tunnin mittainen valmennus sisälsi niin paljon aivojumppaa ratsastajalle, että viimeistään lopputuntia kohti aloin päästelemään suustani jos jonkinmoisia brainfreeze-juttuja. Ratsastus on urheilusuorituksesta huolimatta ennen kaikkea aivotyötä... Teimme pienessä käynnissä sekä pienessä mutta aktiivisessa ravissa erilaisia taivutuksia ympyrällä - on tärkeää että hevonen asettuu pehmeästi sekä sisään että ulos eli seuraa kättä pehmeästi. Takajalat laitettiin töihin ristiaskeleita apuna käyttäen ja viimeistään suorilla tehdyt avotaivutukset saivat ratsastajan lampun hetkellisesti syttymään. Jos Torsten yritti punkea sisälle, käytin sisäpohkeen sijaan sisäohjaa hieman vasten kaulaa ja sisäjalan reisilihaksia palauttamaan etuosan takaisin ruotuun. How simple is that! (Ja miksen tätä ole aiemmin ymmärtänyt..)

Wuhuu, tää on vielä kesken, huikkaa Torsten!
 

Koska tuntuma on kaiken a ja o, keskityimme käytännössä vain omiin ohjasotteisiini. Siihen, miten käsi ei tietenkään koskaan vedä taakse, vaan pidätteet tehdään (vatsalihaksilla!) ohjasotteilla ylös tai sivulle. Sormien värisyttäminen tilanteissa missä Torsten yrittää romahtaa eteen oli rankkaa, pitäisi varmaan muun lihaskunnon ohella treenata notkeita ja nopeita sormia. Melkein viikon harjoittelun jälkeen menee edelleen sormi suuhun, että mitä tehdään milloinkin - on varmaan olemassa vain rajallinen määrä miten paljon informaatiota blondi pystyy kerralla vastaanottamaan. Ehkä ensi kerralla kykenen jo erottamaan, milloin liike viedään ylös ja milloin sivulle. Just nyt kaikki on vaan liian kesken ;)