Terkkuja sohvalta!

Mulla tulee nykyään varsin usein kirjoitusideoita hevosen selässä. Me mitään ulkovaloja tarvita kun blondilla syttyy lamppu kesken ratsastuksen ja koko kenttä valaistuu samalla ;) Ei sentään, mutta onhan se kiva että teoriassa kokee ahaa elämyksiä. Alkuviikon jäätikkökeleillä käyntitreenissä Torstenin kanssa ymmärsin jälleen sen ultrakevyen tuntuman tärkeyden, jopa niin, että ajattelin kirjoittaa siitä tännekin, kunnes seuraavana päivänä kaikki keveys oli kaukana meistä ja totesin, että mitäs menin edes ajattelemaan asiaa.

 

Olen koukuttunut snäpchattiin. Kyllä, siihen nuorten videoappiin jossa ei ole mitään järkeä, koska videoita tai kuvia ei voi kommentoida eikä niistä tykätä. Niitä vaan katsellaan. Riittävän yksikertaista ;)

Toisinaan kirjoitusinspiraatio iskee myös töissä ja kalenteriin liimailen post itteja "loistavista" ideoistani jotka sitten illalla väsyneenä näppiksen edessä jäävät suosiolla hautomaan hamaan tulevaisuuteen. (Osa tulee julki, osa hautoo vuoden päivät ja osa on vaan niin luokattoman huonoja ideoita että onneksi eivät ole tänne asti päässeet.)

 

Viime viikonloppuna kilisteltiin iloisille asioille, ihmeteltiin autoa joka ei tarvitse kuskia ja oltiin töissä. As allways.

 

Tällä viikolla olen ollut kaksi päivää kotona flunssan kourissa. Lukuunottamatta flunssaa, voisi luulla että olisin tosi inspiroitunut ja mieli kirkkaana päivän tehoaikaan, mutta eihän elämä koskaan niin mene :D Sen sijaan olen nukkunut, niistänyt, leiponut, yskinyt ja käynyt iltaisin syötttämässä Torstenille niitä leipomuksia. Palanutkin munkki meni alas paremmin kuin mun tarkkojen mittojen ja tuntien reseptihaun tekele Red Velvet cupcake.

 

Nämä kaksi päivää Torstenin ainoa työ onkin ollut toimia totuuden torvi-maistelijana, mutta tänään omien töiden jälkeen oli pakko lähteä maastoon kun saatiin ihan parasta köpöttelyseuraa. Tai siis niinhän me ratsastajat luultiin, suomipojilla oli aivan omat jutut mielessään ja kyllähän siellä selässä kuuma tuli kun pojat pörhistelivät pitkin sulia hiekkateitä. (Viime päivien sateiden positiivinen puoli, byebye jää, tervetuloa maa...) Koska olin joutunut työpäivän aikana niistämään luokassa about 25 kertaa (oppilaitakin varmaan jo ällötti, tosi hienoa kun koko luokka tekee hommiaan hiljaisena, paitsi se sijainen joka niistää vartin välein kuullostaen aivan elefantilta...) kuvittelin sitä joutuvani myös maastossa tekemään, mutta mitä vielä, adrenaalini piti onneksi räät päässä. Ja nyt täytyy kyllä sanoa, että Torsten saattoi kerrankin olla tyytyväinen itseensä, koska hän ei sitä adrenaliinia nostanut vaan eräs toinen ponipoika... :D

 

Nyt me Torstenin kanssa ryhdistäydytään ja lauantaina päästään kouluvalmennukseen - alkuviikon tunti jäi välistä kelien takia, mutta tämän päiväisen maaston perusteella meillä on oikein tosi paljon juttuja mitä tunnilla voidaan esittää, kuten toooosi pitkää ja rentoa ja ponnekasta lisättyä käyntiä!

 

Niin, ja sitten on näitä postausideoita ja kirjoitusinspiksiä jotka ei nyt välttämättä ole niitä kirkkaimman lampun juttuja, mutta ehkä flunssaisena ei voi vaatia liikaa. Tai mitään :D Ihanaa loppuviikkoa sinulle!