Hei mua viedään!

niin kuin märkää rättiä...

 

Ensin ajattelin, ett blurraan mun kasvot kaikista kuvista, kun oma look ei varsinaisesti ollut kameran kestävä. Sitten totesin, että äsh, mä haluan saunaan ja jätin loput kuvat blurraamatta.

 

Kun vaihdoin ison maneesin ja kentän muutama vuosi sitten pieneen kenttään ajattelin, että Torstenin ja minun kehitys koulutreeneissä saattaa hidastua. Niinhän ei lopulta käynyt, vaan Torsten on oppinut kantamaan itseään sellaisella tavalla, että sitähän voisi jo pikkuhiljaa sanoa kouluhevoseksi. Olin innoissani uuden tallin isoista kentistä ja maneesista, sillä treenaus olisi varmasti vielä helpompaa, kun tilaa riittäisi. Jos nyt unohdetaan kokonaan hetkeksi se, että Torstenilla oli molemmissa etusissa kavionivelentulehdus ja kaviot eri tasolla, täytyy sanoa, että ei täällä ihan ole sillai reenit kulkenut kuin ajattelin.

 

Aika monta hetkeä meni, ennen kuin tajusin miksi kentällä meno näyttää villin lännen meiningiltä ja maneesissa Torsten on kuin itse herran enkeli. No koska kentällä on tilaa ... :D Jep, joka kulmasta on baana auki ja Torstenilla tilaa rellestää! Maneesissa Torsten kuitenkin pysyy hyvin kuulolla ja leijuu kuin kouluratsastuspyhätössä konsanaan. Mutta kuka hullu nyt aina vaan maneesissa jaksaisi hillota? Ei me ainakaan. Ja olisihan se ihan asiallista, että hevonen olisi avuilla paikasta riippumatta.

 

Kuvat viime perjantain myrskytuulitreenistä.

 

Välillä harjoiteltiin kuuntelemista johtavan ohjasotteen avulla...

 

Viikonloppuna vietimme kuitenkin vapaata aidatuista alueista ja suuntasimme pitkästä aikaa maastoon. Saimme maastokaveriksi loistavan vanhemman herrahevosen, enkä olisi voinut olla ylpeämpi Torstenin lunkista käytöksestä. Reitille tuli lopulta pituutta yhdeksän kilometriä, ja vaikka suurin osa lenkistä taitettiin kävellen, oli muutamalla hiittisuoralla pakko antaa lapojen liikkua isossa ravissa ja avata selkälihaksia laukassa. Maastoilu on vaan niin parasta, en ymmärrä miten olemme onnistuneet pitämään näin pitkän tauon! Koska ratsukon molemmat osapuolet olivat lenkin jälkeen kuin hangon keksit, lähdimme myös sunnuntaina aurikoiselle ja rennolle kävelylenkille. Siis sellaiselle, missä kastuimme läpimäriksi ja Torstenin peppulihakset joutuivat aikamoiseen duuniin astetta jyrkemmissä mäissä ;)

 

Niinpä tällaisen mieltä rentouttaneen viikonlopun jälkeen olisi ollut mukava palata takaisin koulutöiden pariin - jos Torsten ei olisi eilen jättänyt oej kenkää sinne umpimetsään :) No, voidaan me muutama päivä vielä huilata.

 

Huilata kuten blogimaailma. Tästä aiheesta on jo useampi bloggaaja kirjoitellut. Onko aika ajamassa blogien ohi, tuleeko niiden tilalle jotain muuta? Miksi kommenttikentät ovat hiljentyneet? Sen enempää asiaa miettimättä, olen huomioinut ihan saman. Ja silti en usko, että bloggausbuumi olisi poistunut keskuudestamme. Nyt vain on niin paljon asioita, mitkä ihmisiä huolettaa, että aikaa käytetään ehkä eri tavalla. Seurataan uutisia, ei blogeja. Ja niin sen kuuluukin mennä. Eletään omaa elämää ja sitten kun tekee mieli hengähtää, otetaan pieni irtiotto omasta arjesta lukemalla jonkun muun arkea. Sitä presis samaa arkea, mikä on vain kerrottu eri tavalla - omalla tavalla.