torstai 23. helmikuuta 2017

Kuinka selvitä ilman maneesia

etelä-suomen talvesta


Valitse itsellesi yksi tai kaksi päivää viikosta tallivapaata, joko siksi että voit olla myöhään töissä tai vaihtoehtoisesti muistellaksesi, millaista on hevosettoman ihmisen arki ja mitä tarkoittaa sosiaalinen elämä, jos sellainen nyt ylipäätänsä kiinnostaa. 

Anna sääherran hoitaa loput. Jotenkin käsittämättömällä tuurilla mulla tuntuu olevan tallivapaa aina silloin, kun on kesän kuumimmat päivät, syksyn rajuimmat myrskyt, kevään tulvat tai eilisen kaltaiset lumimyräkät. Sillä aikaa kun allekirjoittanut istui mukavasti Kauppatorin laidalle ankkuroineessa purjelaiva Kathrinassa syömässä, ponille pidettiin seuraa hullussa tuulessa ja tuiskeessa tallilla. Myöhemmin illalla ponit oli napattu aikasemmin sisälle - ei tuollaisessa myrskyssä ulkona viihdy kukaan.










Tänään vielä jatkettiin vapaita, ponille muiden toimesta harjausta ja rapsutuksia ja minulle kaupunkilounasta ja kauneushoitoja. Vaikka muu elämä onkin ihanaa on Torstenin seura päivien parasta antia, huomenna on jo pakko päästä tallille! Ja mikäs siinä kun aurinkoakin on luvattu ;) Mukavaa alkavaa viikonvaihdetta itse kullekin!

Ps. Mun hyvä tuuri tallivapaiden kanssa perustuu täysin sattumaan, mutta ihan oikeasti pidän avainsanana maneesittomalla tallilla talven yli treenaamiseen mahdollisuuden pitää vapaapäiviä kammottavan sään yllättäessä. Se tietysti tarkoittaa sitä, että hevosella täytyy olla mahdollisuus yksin tai kaverin kanssa vapaaehtoiseen liikkumiseen isossa tarhassa, monta tuntia vuorokaudessa. Loput ratsastuksista, ilman kunnon lumipohjaa, antavatkin sitten mielikuvitukselle rajattomat mahdollisuudet liikuttaa hevosta kunnolla pohjien mukaan, (eli ainakin käynnissä ;) mulla ei juuri ole sen kummemmin hinkua treenata järjettömän liukkaalla saatika kovalla pohjalla täysipainoisesti, se kun voi käydä kalliiksi terveyden kannalta) ja ainahan sitä voi heittää kopin auton perään ja suunnata lähimpään kouluratsastuspyhättöön treenaamaan :) Siis jos autona olisi neliveto, heh heh ;)

keskiviikko 22. helmikuuta 2017

Olipa kerran

Kymmenen vuotta sitten


Tämä tässä kuvassa on horsmansyöjä Torsten. Torsten on urheilullinen (ei nyt ehkä kesäaikaan), laadukas harrastekouluratsu kotipellolla, reilu, perso nameille mutta ennenkaikkea tosiystävä jokaiselle joka sen ansaitsee. Torsten on se hevonen, joka on ostettu koska kimppahevosen kulut ovat mitättömät, hevosen koulutus on naurettavan helppoa ja jos tuomarit eivät ymmärrä ruusukkeita oikeaan osoitteeseen jakaa, voi hevosesta aina kääriä voittorahat pistämällä sen myyntimarkkinoille. 

Niin. Torsten ei tule koskaan myyntiin. Torsten on tuonut kotiin kiitettävästi ruusukkeita, ratsastajasta huolimatta. Torstenin koulutus on ollut käsittämättömän helppoa, ratsastajasta huolimatta. Hevosen kulut eivät koskaan ole mitättömät.

Olen ehkä kertonut tämän aiemminkin, mutta koska kyseessä on oma rakas Torstenini ja onhan nyt juhlapäivä, kerron tarinan vielä kerran. Tasan kymmenen vuotta sitten, hiihtolomaviikolla, tiistai-iltana, pienen pieni Torsten-varsa vaihtoi Hippoksessa omistajaa ja muutti meille. 
Pienellä hevosella oli suuri ego jo nuorena sen juostessa vapaana pitkin pihaa, vaikka oikeasti sen olisi kuulunut lastautua koppiin ja lähteä uuteen kotiin. Kun Torsten lopulta pääsi kanssamme uudelle kotitilalle, se käveli kopista Inton (liian suuri) villaloimi päällään, hikisenä ja vähän reppanana kiltisti karsinaan, erään mahtavan Setähevosen viereen.
Luulen, että sinä yönä kaksi nuorta blondia nukahti melkoisen väsyneinä ja jännittyneissä tunnelmissa. 

Seuraavana aamuna tämä pieni hevonen esitteli isoa liitoa hangessa ravatessaan, löysi Intosta itselleen parhaan ystävän ja, vaikkei Torsten sitä ehkä vielä silloin tiennytkään, saapui loppuelämänsä kotiin.


Torsten puolitoistavuotiaana, astetta paremmilla myyntikuvilla ;)

En voisi olla onnellisempi, että juuri Torstenin kaltainen hevonen ravasi suoraan sydämeeni. Pieni suuri hevonen on opettanut minulle ja monille muille kärsivällisyyttä, herkkyyttä ja periksiantamattomuutta. Torsten on näyttänyt mitä luottamus tarkoittaa - iso osa toimivaa suhdetta on tuntea toinen riittävän hyvin. 
Kymmenen yhteisen vuoden jälkeen tuntuu, kuin toisen tuntisi läpikotaisin, ja samalla siltä, että elämä on vasta edessä. Ja tätä elämää, yhdessä Torstenin kanssa, haluan elää vielä pitkään ♥

maanantai 20. helmikuuta 2017

Maanantain perusjumppa

Kyselyikä


Jos Torsten olisi koululainen, se todennäköisesti vaatisi jokaiseen pyyntöön tai käskyyn selityksen. Miksi näin tehdään? Se tuskin koskaan kyselisi miten, koska osaa jo kaiken ja toisaalta hiffaa loput toisinaan turhankin rivakasti. Se ei myöskään kyselisi milloin, koska onhan ihan selvää että silloin kun hänelle sopii.

Mutta miksi, sitä se varmasti kyselisi toisten kyllästymiseen saakka. Miksi treenaamme pikkuravia - jotta jonain päivänä kun ratsastaja on valmis voimme esittää piaffia - miksi ratsastaja ei ole vielä valmis - koska se vielä harjoittelee - miksi se tarvitsee näin monta vuotta harjoitteluaikaa?!?! 

Toisinaan Torsten ei kelpuuta vastattuja selityksiä ja päättelee asiat itse paremmin tai esimerkiksi ratsastuksessa keksii mielekkäämpää puuhaa. Kuten tuijottelun :) Viime viikkoinen kevätväsy tuntui helpottavan vapaan viikonlopun ansiosta (tai siksi että talvi tuli lumineen takaisin) ja mikäs olisikaan ollut parempi tapa avata treeniviikko kuin (jonkun mielestä tylsä) perusjumppa. Miksi ihmeessä kysyi Torsten ja sai mielestään älyttömän vastauksen (koska pakko). Keksi sitten muuta puuhaa töiden ohelle, skarppasi viimeiseksi viideksi minuutiksi ja sai hitsin paljon nameja hyvästä työstä. 

Miksi tehdä enemmän, kun vähemmälläkin selviää :)







Tässä kohtaa voi olla, että poni on mielessään miettinyt, miksi ohjat ovat korvissani ;)




Allekirjoittanut ehkä kyselisi, miksi maanantait on niin raskaita. Jos jaksaisi. Back to work, hetkeksi - iloa ja huumoria viikkoosi!

P.s. Tältä ratsastajalta Torstenkin varmasti saisi asianmukaiset selitykset lukuisiin kysymyksiinsä, kun Kyra tulee toukokuun lopussa Ypäjälle pitämään klinikkaa! Can't wait, täältä voit lukea lisää!

lauantai 18. helmikuuta 2017

Viikon kuulumiset

Venemessuja, kissa-ajeluita ja ystisjuttuja


Kävimme viikolla venemessuilla T:n kanssa. Hullaantuminen veneilyyn on ilmeisesti verrattavissa heppahulluuteen, ja vaikka joulun aikaan oli kuulemma aivan selvää, että ensi kesäksi ei venettä tule, ei toinen toistaan hienompien jahtien messut ainakaan parantaneet tilannetta. Ja millä todennäköisyydellä hevosihminen luopuisi hevosestaan muttei irtisanoisi karsinapaikkaa ilman että sen aikoo ottaa mahdollisimman pian uudestaan käyttöön? ;) Pientä seilorikuumetta havaittavissa :D Samaan aikaan on tullut pohdittua, osaisinko minä olla ilman omaa harrastustani, eli elää ilman omaa hevosta. Tuskin - minullakin on ollut oma hevonen viimeiset kaksitoista vuotta - ja toivottavasti Torsten kulkee kanssamme vielä pitkään. Pitäisi kuitenkin ehdottomasti harkita nuorikkoa Torstenin rinnalle kasvamaan tulevaisuutta ajatellen ;) Tänä päivänä ei kuitenkaan käsittääkseni enää osteta kolmen hyvän askellajin omaavia tulevaisuuden lupauksia pelkillä satalappusilla, kuten Torsten on ostettu. (Ja Torstenkin on kaikkien sairastelujensa takia tuplannut ostohintansa monen monta kertaa.)

Viikko on siis kulunut pitkälle Torstenin, töiden ja veneiden ihmeellisessä maailmassa - muutama hassu puhelinkuva ja sitten takaisin tallille, näin aamutallin jälkeisen kahvikupillisen jälkeen :)

Osaa ne muutkin eläimet sairastaa, Kossi käväisi eilen eläinlääkärillä joka naureskeli näppäillessään summaa maksupäätteelle, tuli kuulemma yksi nolla liikaa laskulle. Luulen että olisin huomannut pin-koodia näpytellessä, että 880 euroa kissan viiden minuutin tsekkauksesta on ehkä liikaa ;D

Aikataulujen puitteissa Torsten ei päässyt eilen dressagejumpalle kuten edellisessä postauksessa kerroin, vaan riimu päässä metsälenkille. Mulla on pieni epäilys, että eräs kommentti missä tällaista liikutusmuotoa ehdotettiin (valikoivasta) kevätväsymyksestä kärsivälle Torstenille, on naputeltu yhdestä tietystä karsinasta ... ;) Tänään aamutallin aikaan taivas oli upea ja aamu-uninen poni jäi syömään brekkaria tarhaan - kohta Torstenille on luvassa lisää kävelyä ja kraniota!

Aurinkoisia kahvihetkiä ja laskiaispullia parhaassa seurassa.

Venemessuilla toista tuntia marhatessa ajattelin - kun toinen oli jo aikaisempanakin päivänä tapahtumassa viihtynyt - että ehkä kuitenkin lähden kevään heppamessuille hevosihmisten seurassa ;D

Koska ystävänpäivä kului näissä tunnelmissa; eli landella servettiseppelettä askarrellessa, ponin luona auringon paisteessa ja illalla tyttöjen kanssa viinillä ja leffateatterissa, mitäs muutakaan kuin Fifty Shadesia katsomassa, vietimme eilen illalla kahden keskistä aikaa pitkän kaavan mukaan.


Koska kyllähän se vähän hävetti lähteä tyttöjen kanssa ulos, kun toinen toi kotiin kolmekymmentä täydellisen väristä ruusua ja suklaata ja sai sitten tarjota kyydin kukkien saajalle kaupunkiin ;D Onneksi ruoka oli taivaallista - joskin lihalle tehdyn (uberhyvän) kastikkeen, chimichurrin jäljltä tuntuu että kädet tuoksuvat vieläkin valkosipulilta.

Leppoisaa lauantaipäivää sinulle ♥

torstai 16. helmikuuta 2017

Valikoiva kevätväsy

Vitamiineja kehiin














Olen viime päivinä tehnyt sellaisia huomioita, että T on hieman väsynyt, ehkä jopa aavistuksen haluton. On (pika)funtsittu satulaa, todettu että selkä ei liiku entistä vastaavalla tavalla, tilattu kranio, pohdittu vitamiinilisiä ja suunniteltu kevyt viikonloppu. Ennen vapaita tarjosin ponille kuitenkin tänään mielenvirkistystä laidunpellolla, muutama pitkä ylämäkilaukka varmasti jeesaisi selän lihaksia ja tuulettaisi korvien väliä.

Ja sanotaanko nyt niin, että todennäköisesti ne vitamiinit ja vapaapäivät eivät tätä vaivaa korjaa. Torsten osoitti olevansa elämänsä kunnossa, täynnä virtaa ja räjähtävää voimaa sen tarjotessa ennen laukkasuoraa etujalan heittelyt, pään viskelyt, sivusladitukset ja pikapikapiaffet. Että ehkä tää kevätväsy koski lähinnä niitä dressagetreenejä ;D Ja niiden pariin palataankin heti huomenna, palauttelutreeni on varmaan paikallaan ;)

Energiaa viikonvaihteeseesi, vitamiinipurkista tai peltolaukoista! 

tiistai 14. helmikuuta 2017

Be My Valentine












Onnellista, iloista ja rakkauden täyteistä ystävänpäivää teille kaikille ♥

Love, Valentino Tottiino