Suitsimaniaa

Sponsored by Veljekset Wahlsten

 

 

Laskin, että minun kahdella hevosellani on ollut kahdeksat W-Profilen suitset. Kahdet olisi siinä mielessä riittäneet, että ne vanhimmatkaan eivät ahkerasta käytöstä huolimatta kalpene uusien suitsien rinnalla. Kahdeksat niitä on ollut siksi, että vaihtelu virkistää. Ja kyllä jokaisella varusteratsastajalla täytyy olla koulusuitset sekä messinkisillä että teräksenvärisillä soljilla (oi kyllä, minulla on myös kannukset ja jalustimet molemmissa väreissä. Olen tosin niin laiska, etten koskaan jaksa vaihtaa niitä.), kankisuitset käytettäväksi kolmesti vuodessa ja meksikolaiset niitä päiviä varten, kun hypitään maahankaivettujen puomikasojen yli tai viiletetään maastossa.

 

 

 

Miksi olen kerta toisensa jälkeen valinnut W-Profilen suitset? Olen vuosien saatossa kiertänyt kaikissa pääkaupunkiseudun ja sen lähiympäristön hevostarvikeliikkeissä ja hiplaillut kaikkien niiden suitsivalikoimat huolellisesti läpi. Yksi on oikeasti ylitse muiden. Ensisijaisesti haluan tietysti, että suitset ovat hevoselle mahdollisimman mukavat. Että nahka on pehmeää ja muotoilu on hevosystävällistä. Lisäplussana suitset ovat hyvännäköiset ja muuntautumiskykyiset :)

 

Vaikka hetken ajattelin pystyväni hillitsemään itseni bloggaajatapaamisella Veljekset Wahlsténilla, kaikkien niiden upeiden suitsien ympäröimänä, osoittautui ajatukseni lopulta vääräksi. Ja koska Torstenilla tosissaan on aika pitkälle kaikki W-Profile sarjan suitsimallit, tehtiin jotain superia. Tilasin Torstenille dressagesuitset muotoillulla niskahihnalla, bling bling otsapannalla ja valkoisella vuorauksella. Suitset saapuivat kolmessa arkipäivässä. Ja kyllä, ne ovat upeat! *tähän rivi sellaisia sydämet silminä hymiöitä*

 

Ruotsalaista laatunahkaa ja suomalaista käsityötä.

 

Muotoiltu niskahihna.

Blingbling!

 

Ja tiedättekö mitä? Veljekset Wahlstén tarjoaa myös teille lukijoille yhden samanlaisen blingbling otsapannan! Värivaihtoehtoina on kirkas (sama mikä Torstenilla, kuvissa) tai kulta. Otsapanta on mahdollista saada joko cob- tai full-kokoisena. Jätäthän kommenttin, mikäli blingit sopisivat juuri sinun hevosellesi! Kirjoita kommenttiin myös timanttien väri, pannan koko sekä nimimerkkisi. Osallistumisaikaa on perjantaihin 9.10. klo 20.00 asti.

 

Niin, ja mistä näitä upeita suitsia sitten saa? Tsekkaa lisää malleja ja vaihtoehtoja täältä tai katso lähin jälleenmyyjäsi täältä. 

Hämärähommia

 

Mulla on takin taskussa bränikän audin avaimet. Ihan loistava tilanne siis, lukuun ottamatta sellaista pientä faktaa, ettei mulla ole audia. Tädilläni sen sijaan on! Sillä ei vaan ole enää avaimia... Viime viikolla sain äidiltä työpäivän aikana viestin, mahtaisivatko hänen kotiavaimensa löytyä taskustani. Vastasin, että kyllä, täällä ne ovat tallessa! Että ihan vaan varoituksen sanana, jos joku täydellinen mies nyt olisi lähiaikoina ajatellut antavansa kotiavaimensa minulle. Ne saattaa jo löytyä taskuistani :))

 

Luettuani jutun Charlotte Dujardinin viime viikonlopun klinikasta, tiedän nyt, miksei me olla voitettu kultamitalia. "Short reins win gold medals." Torstenin ja mun tämän päiväisestä hölkästä pitkin ohjin löytyy videomateriaalia - iltaratsastuksen valokuvaamiseen sitä valoa on jo liian vähän. Kymmenen minuutin kiikuttelun lisäksi me tehtiin hyvät alku- ja loppukäynnit. Ja Torsten sai tulla kerran videollakin näkyvän minikokoisen ristikon yli laukassa. Ai että se tykkäs! Ihana, ihana Torsten. Yli-innokas, jos niin voisi sanoa. Enpä olisi eilisen, rankan valmennuksen jälkeen uskonut että tänään siitä löytyisi vielä noin paljon virtaa. Taitaa talvikausi virallisesti olla täällä - tallilta kotiin ajellessa auton mittari näytti yhtä astetta plussaa. Vähän ikävää jäätyvien sormien kannalta, mutta ihan huippua Torstenin ratsastettavuuden kantilta. Se on yleensä talvikaudella niin paljon energisempi kuin kesällä, että treenaaminen on todella antoisaa. Hevonen joka liikkuu itse eteen, se on ehkä sellainen asia mistä en ratsastajana luopuisi. Olen liian mukavuudenhaluinen ;)


Linkki
 

Siinä kotiin ajellessa herkuttelin ajatuksissani omenahillolla täytetyistä tähtitortuista ja mukillisesta kuumaa glögiä. (Ja vielä päivällä työkaverini kanssa naureskeltiin tavarataloon ilmestyneille kyntteliköille...) Lähikaupassa sain todeta, että joku muukin oli ajatellut samanlaista herkuttelua, sillä glögihylly ammotti tyhjyyttään. No, lämmittivät neljä tähtitorttuakin mieltä :D

 

Hei, ensi kerralla lupaan palata järkevämpien juttujen kanssa. Nyt oli vaan niin hyvä buugi, pakko oli tulla jakamaan iloisia hetkiä tänne :) Toivottavasti sielläkin maanantai on alkanut hyvin. Ja toivottavasti huominen sujuu vielä paremmin! :) 



52 viikkoa vuodessa

Eläinten viikko, 4-10.10.

 

 

Tämä eläintenpäivä alkoi aamu-unisen blondin, jäniksen ja eturenkaan törmäyksellä. Ei sille jänikselle mitään käynyt, mutta mondeon rengas otti väistöliikkeessä kanttikivestä sen verran hittiä, että tyhjäksihän se suhisi. Loppu hyvin kaikki hyvin, matka aamutalliin jatkui toisella autolla ja astetta äreämpi iskä jäi tienposkeen vaihtamaan uutta rengasta alle... Mutta hei, mieluummin se rengas kuin jänöjussi!

 

 

Torstenille eläintenpäivä tiesi niinkin mukavaa asiaa, kuin Eevan valmennustuntia. Eilisen 10 km maastolenkin jälkeen alkuveryttely meni vähän puskailumoodissa, mutta hienosti se ponny vaan kaivoi vatsalihakset esiin tunnin edetessä ja suoritti varsin mallikkaasti. Itsestänikin olen ihan ylpeä, ei se puskailumoodi pelkällä ponilla ollut päällä ;) Ja silti selvittiin, eikä edes rimaa hipoen. Torsten väläytteli Eevan sanoja lainaten tarmokasta käyntiä, lennokasta ravia ja parempaa laukkaa kuin ennen. Ehkä ne eiliset hiittisuorilla tehdyt reippaat laukat tuli juuri oikeaan paikkaan ;)

Linkki lauantainmaastoon, aiheena lähinnä lähikuvaa Torstenin korvista.

 

 

 

Valmennuksen jälkeen Torsten pääsi suihkun kautta syömään vihreää ja sitten rentoutumaan solariumin alle ennen iltapuurolla herkuttelua. Tuskin hevonen osaa arvostaa solariumia niin korkealle, kuin me ihmiset, mutta kieltämättä Torsten näytti nauttivan olostaan lämpölamppujen alla. Tai sitten se nautti siitä kaksin käsin harjaamisesta...

 

Joka tapauksessa, oli eläin sitten hevonen, koira tai jänis, se tarvitsee paljon muutakin elämäänsä, kuin solariumin, jos ne nyt tarvitsevat sellaista ollenkaan. Eväät hyvään elämään kun tulevat jostain aivan muualta. Asiallisista elinoloista, oikeasta ruokinnasta ja reilusta kohtelusta. Vain sinä päätät, millaista elämää eläimesi elää, vuoden jokaisena viikkona.

 

Reilua eläinten viikkoa!

Kulissien takaa

Lounasseuraa

 

 

Muutama päivä ennen kuin Torsten muutti pois kävelymatkan päästä kotoa, ajateltiin, pitäisikö poni pyytää lounaalle. Kun Into pääsi aikoinaan päiväkahveille, oli vain oikeus ja kohtuus, että Torsteninkin vuoksi katettaisiin pöytä koreaksi. Niinpä minä hinkkasin seiniä, roikuin tikapuilla kiillottamassa kristallikruunua ja pilkoin ponille maukkaan lounassalaatin.

 

 

 

Poni saapui paikalle toivottuna ajankohtana, asteli tyynesti sisään avatusta ovesta - ja koki yllätyksen. Mikä ihmeen lattia täällä on, kun se rullaa kavioissa mukana?!?

 

Niin, ne matot. Ne matot, mitkä piti rullata ennen vieraan tuloa varastoon. Ups. Viisas Torsten sitten ilmoitti, ettei ole turvallista tulla peremmälle, ja peruutti kaikessa rauhassa takaisin pitävälle maalle puutarhaan.

 

 

 

Hei kuvaaja! Joku kaatoi sun kahvin!

 

 

Meillä ei ole varsinaisesti ollut tapana jättää vieraita kestitsemättä, joten lounastarjoilu siirrettiin ulkoilmaan. Kukapa nyt sisällä olisikaan halunnut olla, niin kauniina kesäpäivänänä ;)

Suomalainen huippubrändi

Veljekset Wahlstén Oy on maailmanlaajuisesti tunnettu, suomalainen huippubrändi. Hevostuotteita valmistavan ja maahantuovan yrityksen päätoimipiste sijaitsee Lahdessa, Vieterinkadulla. Me olemme tällainen kunnon vanhanajan tukkuliike, kertoo yrityksen markkinointipäällikkö Anne Santonen. Veljekset Wahlstén on perheyritys, joka on perustettu vuonna 1918. Siihen aikaan valmistimme työhevosille valjaita ja myimme niitä torilla, Anne kertoo. Myymälän seinälle on ripustettu vanhat länget, muistoksi menneestä. Nykyajan Wahlstén tunnetaan ravi- ja ratsutarvikkeista, joita myy yli 400 jälleenmyyjää. Mutta kumpi lajeista on yritykselle tuottavampi? Tätä kysytään usein. Sanoisin, että myynti menee aika fifty-fifty. Tietysti on paljon tuotteita, jotka kuuluvat molempiin lajeihin, kuten loimia ja lisäravinteita.
Tällaisena monesta purkista hevosen hyvinvointia lisäävänä hysteerisenä omistajana olen tarkka siitä, mitä sille hevoselle tuleekaan syötettyä. W-sarjan nimeä kantavista purkeista vakikäyttöön on päätynyt esimerkiksi markkinoiden uusin tulokas, W magnesium, sekä jo vanhempi tuttavuus MSM-inkivääri niveliä hoitamaan. Onko sarjalle tulossa lisää hyviä pitoisuuksia sisältäviä, Suomessa valmistettavia tuotteita? Kysynnän mukaan kyllä. Toisaalta tuomme maahan irlantilaisia, huippulaadukkaita rehuja TRM:ltä.

Wahlsténin oman tuotekehittelyn lisäksi he toimivat muutamien hyväksi todettujen merkkien maahantuojina, kuten Lami-Cellin ja TRM:n. Aiemmin perheyritys toimi myös Back On Track-tuotteiden maahantuojana, kunnes merkki siirtyi Horzelle. Silloin se harmitti, mutta sitten saimme idean, josta lopulta syntyi W-healing-sarja. Tänä syksynä sarja on lanseerannut uuden, entistä paremmin muotoillun ja varustellun loimen.

Kun olen hankkinut hevosilleni keraamisia, parantavia tuotteita, ei markkinoilla ollut juurikaan valinnan varaa, joten hevoseni on aika pitkälle täysbotitettuja. Ja koska olen skeptinen, oli pakko kysyä, miten W-healing voi olla sekä halvempi että parempi kuin edeltäjänsä? Juuri sen takia, että meillä on ollut BOT tuotteiden maahantuonti, ja olimme tuotteisiin tyytyväisiä, uskalsimme lähteä kehittelemään uutta sarjaa. Tällaisia keraamisia tuotteita on markkinoilla muitakin. Juuri maahantuonnin kautta toisaalta tiesimme myös BOT-tuotteiden muutamia heikkouksia. Esimerkiksi jalkasuojissa keraamisen vaikutus on heillä vain patjassa, kun meillä taas sitä lisättiin suojien molempiin osiin. Näin ollen ne ovat tehokkaammat. Tehokkuus on tutkittu lämpökameran avulla. 
Minulle on sanottu, että kerran kun olen BOT tuotteet heittänyt pesukoneeseen, niillä ei ole enää arvoa, keraaminen vaikutus lakkaa. Pitääkö tämä paikkansa? Ei varsinaisesti. Pesukone kyllä pitkällä aikavälillä syö tuotteiden tehoja, mutta ei se ensimmäisestä pesusta kokonaan poistu. Tässä on kuitenkin meidän etu, kun tuotteissa on enemmän vaikuttavia tekijöitä, ne kestävät käytössä pidempään, pesukoneessakin. Olen melko varma, että kun tulee aika uusia tuotteita, päädyn W-healingin puolelle.
 

 



Wahlstén on tuotekehittelyn takana myös merkeille Horse Comfort, Rain Buster sekä W-Profile. Horse Comfortin laaja valikoima kattaa tuotteita niin hevoselle kuin ratsastajallekin. Omasta kokemuksesta voin kertoa, että viimeiset kaksi talvea hevoseni on pitänyt lämpimänä HC:n kaulakappaleelliset tallitoppaloimet, joita en vaihtaisi pois. Istuvuus sekä laadukkaat materiaalit pitävät ponini jatkossakin lämpöisinä. Hinta-laatusuhde on todellakin kohdallaan. Lisäksi tallia satunnaisesti vuosien varrella tehneenä, arvostan sisäpuolelta kiiltäväpintaisia, kevyitä ja hyvin kuivuvia ulkoloimia, jotka pitävät hevosen pitkälläkin tarhausajalla kuivana.
 

 

Horse Comfort on lanseeraamassa myös uuden PREMIUM-malliston vielä tulevan vuoden kuluessa.

 

Hyvin harvoin tulee mahdollisuuksia kysellä tällaisesta huippumenestyneestä yrityksestä ja sen toimintamenetelmistä tarkemmin. Minä halusin tietää, missä esimerkiksi Horse Comfortin tuotteet valmistetaan. Tuotteita valmistetaan Taiwaniassa ja Intiassa. Meille on tärkeää saada laadukasta tavaraa oikeaan aikaan, joten maksamme mieluummin hieman enemmän, emmekä lähde kilpailemaan hinnan kanssa. Siinä pelissä ei kukaan voita. Wahlsténin toimittajasuhteet ovat pitkiä. Loimet ovat valmistuneet kymmenen vuoden ajan samalla valmistajalla. Työn eettisyydestä on ehkä hiukan pelottava kysyä, mutta Anne kertoo, että vierailuista tehtaisiin on jäänyt päällimmäiseksi aina positiivinen fiilis. Koneet ovat samoja kuin meillä täällä, ja työolot siistejä. Loimitehtaissa tuotteita valmistetaan yleensä viikon sykleissä. Yksi viikko Horse Comfortin loimia omilla kankailla ja malleilla, seuraavalla viikolla jonkun muun merkin loimia heidän kankailla ja malleilla. Samasta tehtaasta lähtee useita merkkejä, aivan kuten vaatetuotannossakin. Silloin kun minä olin nuori, valmistimme loimia täällä. Naiset leikkasivat kankaita mallien mukaan - siihen aikaan käytettiin villakankaan tyylistä, ravureille kuivatukseen ja lämmön pitoon tarkoitettuja loimia. Ne kyllä varmaan pitivät lämmön, mutta ei niillä muuta virkaa ollut. Nykypäivänä loimien valmistus Suomessa on käytännössä mahdotonta. Kuluttajilla ei olisi varaa Suomessa tehtyisiin loimiin.

 

W-Profilen nahkatuotteet ovat eri asia, samoin ajopuvut. Mittatilauksena teetetyt, omilla logoilla varustetut puvut työllistävät vakituisesti kolmesta neljään ompelijaa, samoin kuin nahkavarusteiden valmistuksessa. Yhteensä Wahlstén työllistää 25 henkilöä, sekä alihankkijoita tarpeen mukaan. Onko yleinen heikko taloustilanne sitten vaikuttanut jollain tavalla liiketoimintaan? Nyt täytyy koputtaa puuta. Olemme edelleen muutaman prosentin kasvussa vuosittain. Liikevaihdosta noin 40 % tulee viennistä - Wahlstén on Pohjoismaiden suurin hevostarvikevarusteiden valmistaja ja maahantuoja ja se vie tuotteitaan ympäri maailmaa. Siellä missä on raviurheilua, siellä on myös Wahlsténin tuotteita. Ulkomailla yritys tunnetaan laadustaan, ihan niin kuin täällä Suomessakin. Suomalaisena käsityönä tehdyt W-Profilen suitset sekä riimut ovat ansainneet avainlippumerkin, vaikka nahka onkin ruotsalaista, ympäristöystävällisesti tuotettua, kasviparkittua Tärnsjö-nahkaa. Käsityölle annetaan paljon painoarvoa. Vaikka käsityö on kallista, ovat W-Profilen hinnat kilpailukykyiset kilpailijoihin verrattuna. Esimerkiksi kouluratsuille suunnitellut, muotoilulla niskahihnalla valmistetut suitset maksavat 179 euroa. Mittatilauksena hintaa tulee 10 euroa lisää. Wahlstén on perustanut W-Profilen tuotteille oman verkkokaupan, jossa suitsia voi varioida ja yhdistellä asiakkaan toiveiden mukaan loputtomasti. Omilla hevosillani on vuosien saatossa ollut kahdeksat W-Profilen suitset - liki kymmenen vuotta vanhatkin ovat kuin pakasta vedettyjä edelleen. Osa on vaihtanut omistajaa, kun Intosta aika jätti. En aluksi ajatellut luopuvani sen suitsista tunnearvon takia, mutta onneksi muutin mieleni. Nyt suitset kulkevat onnensuitset nimellä nuorella suomenhevosella. Hyvän kuuluu kiertää.

 

Totean lopuksi saman, mitä Wahlsténin myymälässä kiittäessäni Annea, Satua ja Eijaa mielenkiintoisesta päivästä, mielettömästä asiakaspalvelusta sekä heidän ajastaan, sekä hauskoja bloggaajakollegoita Ainoa, Anniinaa, Annikaa, Emiliaa, Essiä, Henua, Iddeä, Jolandaa, Liinua, Maisaa, Moonaa ja tapahtuman organisoinutta Siiriä, että tästä yrityksestä saamme olla ylpeitä. Suomalaista huippuosaamista parhaimmillaan, jo vuodesta 1918.

Mitä kuuluu, Torsten?

Myöhäisiltaa! On varmaan karman laki, että viime postauksessa mainitsemani blogien hiljaiselo osui ja upposi oikein kunnolla (ja vahingossa) tänne näin reilulla viikon hiljaisuudella ... ;) Olette kyllä olleet monesti mielessä. Arki-iltaisin, kun olen kymmenen jälkeen sulkenut tallin ja todennut, että tähän aikaan mun ei enää kannata kirjoittaa, kun teksti ei ehkä olisi niin selkeää. Ja lauantaina, kun vierailin bloggaajatapahtumassa Veljekset Wahlstenilla. Juuri kun näistä tapahtumistakin puhuttiin - ja vaikka tiedän teidän kannan tämän kaltaisiin teksteihin, suosittelen sen silti julkaisun jälkeen lukemaan ;) Sen verran pop on tuo meidän oma, maailmanlaajuisesti tunnettu, suomalainen huippubrändi.

 

 

Mutta jos siirryn niihin teitä varmasti eniten kiinnostaviin asioihin, niin Torstenille kuuluu kai ihan hyvää. Toisinaan se näyttää siltä, että aikoo pidättää hengitystään niin kauan, että henkilökunta vihdoin ymmärtää, että Torstenin on aika palata kotiin - siis sinne entiseen kotiin. Sitten on päiviä, kun valtakunnassa on kaikki erinomaisesti ja poni on itse tyyneys ja rauha. Että yritä nyt tässä sitten ottaa selvää, viihtyykö poni vai ei. Ubermukavat tallikaverit aina välillä kysyvät, että onko Torsten jo kotiutunut. Noooooo, en tiedä on aika usein vastauksena.

 

Olisi niin mukavaa, jos hevoset osaisivat puhua.

 

 

 Ratsastukset lähti irtokengän jälkeen rullailemaan hyvin, tosin viikonloppuna vietettiin tietysti lakisääteisiä vapaita. Sunnuntaitöitä ei jatkossakaan tehdä ellei ole ihan pakko, ei omistajan lompakko kestä noita tuplaherkkujen maksamisia ;) Ja se on tietysti hyvä asia se.

 Töitä tehdessä Torsten vie mua edelleen ympäri kenttää. Tänään onneksi sujui paremmin, heti kun satula läks. En halua edes aloittaa keskustelua satularumbasta tai jäykästä hevosesta. Ei, sen sijaan varasin meille muutaman kuukauden tauon jälkeen valmennustunnin tulevalle viikonlopulle. Sellaisen kevyen, eihän me koko tuntia jakseta - ja Torstenin pitää tietysti liikkua koko ajan aika varovasti. Rengaskengistä on onneksi ollut iso apu liikkeeseen, ne kun antaa niin paljon tukea kannoille. Siitä syystä tunnille uskallankin lähteä - minä nimittäin kaipaan opetusta kipeästi. Torsten ei ehkä niin paljoa ;) 

 

 

Pakko on lisätä tähän loppuun kuva viime viikon treenistä, missä Torsten sai lopuksi ravata kerran puomikasan yli. Siis miten niin toiset aina liioittelee? :D

 

Jep, tosissaan ei tähän aikaan illasta pitäisi olla enää kirjoittelemassa mitään vakavaa. Eikä edes vähemmän vakavaa. Toivottavasti siellä on kaikki hyvin, palataan pian!

Hei mua viedään!

niin kuin märkää rättiä...

 

Ensin ajattelin, ett blurraan mun kasvot kaikista kuvista, kun oma look ei varsinaisesti ollut kameran kestävä. Sitten totesin, että äsh, mä haluan saunaan ja jätin loput kuvat blurraamatta.

 

Kun vaihdoin ison maneesin ja kentän muutama vuosi sitten pieneen kenttään ajattelin, että Torstenin ja minun kehitys koulutreeneissä saattaa hidastua. Niinhän ei lopulta käynyt, vaan Torsten on oppinut kantamaan itseään sellaisella tavalla, että sitähän voisi jo pikkuhiljaa sanoa kouluhevoseksi. Olin innoissani uuden tallin isoista kentistä ja maneesista, sillä treenaus olisi varmasti vielä helpompaa, kun tilaa riittäisi. Jos nyt unohdetaan kokonaan hetkeksi se, että Torstenilla oli molemmissa etusissa kavionivelentulehdus ja kaviot eri tasolla, täytyy sanoa, että ei täällä ihan ole sillai reenit kulkenut kuin ajattelin.

 

Aika monta hetkeä meni, ennen kuin tajusin miksi kentällä meno näyttää villin lännen meiningiltä ja maneesissa Torsten on kuin itse herran enkeli. No koska kentällä on tilaa ... :D Jep, joka kulmasta on baana auki ja Torstenilla tilaa rellestää! Maneesissa Torsten kuitenkin pysyy hyvin kuulolla ja leijuu kuin kouluratsastuspyhätössä konsanaan. Mutta kuka hullu nyt aina vaan maneesissa jaksaisi hillota? Ei me ainakaan. Ja olisihan se ihan asiallista, että hevonen olisi avuilla paikasta riippumatta.

 

Kuvat viime perjantain myrskytuulitreenistä.

 

Välillä harjoiteltiin kuuntelemista johtavan ohjasotteen avulla...

 

Viikonloppuna vietimme kuitenkin vapaata aidatuista alueista ja suuntasimme pitkästä aikaa maastoon. Saimme maastokaveriksi loistavan vanhemman herrahevosen, enkä olisi voinut olla ylpeämpi Torstenin lunkista käytöksestä. Reitille tuli lopulta pituutta yhdeksän kilometriä, ja vaikka suurin osa lenkistä taitettiin kävellen, oli muutamalla hiittisuoralla pakko antaa lapojen liikkua isossa ravissa ja avata selkälihaksia laukassa. Maastoilu on vaan niin parasta, en ymmärrä miten olemme onnistuneet pitämään näin pitkän tauon! Koska ratsukon molemmat osapuolet olivat lenkin jälkeen kuin hangon keksit, lähdimme myös sunnuntaina aurikoiselle ja rennolle kävelylenkille. Siis sellaiselle, missä kastuimme läpimäriksi ja Torstenin peppulihakset joutuivat aikamoiseen duuniin astetta jyrkemmissä mäissä ;)

 

Niinpä tällaisen mieltä rentouttaneen viikonlopun jälkeen olisi ollut mukava palata takaisin koulutöiden pariin - jos Torsten ei olisi eilen jättänyt oej kenkää sinne umpimetsään :) No, voidaan me muutama päivä vielä huilata.

 

Huilata kuten blogimaailma. Tästä aiheesta on jo useampi bloggaaja kirjoitellut. Onko aika ajamassa blogien ohi, tuleeko niiden tilalle jotain muuta? Miksi kommenttikentät ovat hiljentyneet? Sen enempää asiaa miettimättä, olen huomioinut ihan saman. Ja silti en usko, että bloggausbuumi olisi poistunut keskuudestamme. Nyt vain on niin paljon asioita, mitkä ihmisiä huolettaa, että aikaa käytetään ehkä eri tavalla. Seurataan uutisia, ei blogeja. Ja niin sen kuuluukin mennä. Eletään omaa elämää ja sitten kun tekee mieli hengähtää, otetaan pieni irtiotto omasta arjesta lukemalla jonkun muun arkea. Sitä presis samaa arkea, mikä on vain kerrottu eri tavalla - omalla tavalla.