Speciaalia

Eilen oli odotettu Antin tunti Torstenin kanssa. Ihan basic juttuja käytiin läpi, lähinnä keskityttiin minun käsiini ja apujen keveyteen. Siirtymisiä, voltteja, suoristamista. Laukassa poni suoristui todella hyvin. Antti sanoi jotain, mitä en ole tullut ajatelleeksikaan aiemmin. Että hevonen on voltillakin suora - tai ainakin sen pitäisi olla. Kun suoruushan on sitä, että etu- ja takajalat kulkevat samoilla urilla. Jos hevonen poikittaa esim. voltilla, se ei ole enää suora, vaikka rungostaan olisi kuinka taipumaton ;) Toinen ajattelemisen arvoinen kommentti oli, että en saa taivuttaa kaulaa enempää kuin runkoa, muuten menee ulko olkapää lukkoon. Hmm...

Lopputunnista alkoi jo pikkuhiljaa löytyä rento poni, joka oli vakaasti kuolaintuella ilman käden liikettä, ja teki hieman vastalaukka kaariakin ekojen raviin tippumisten jälkeen ihan hyvin. Ja hei, mun leuka pysyi ylhäällä oikeasti miltei koko tunnin, Antti ei tainnut kuin kerran huomauttaa asiasta ;) Lisäksi sain hevosta enempi myös oikealle ohjalle; usein vasemmalla ohjalla on liikaa tuntumaa ja oikea jää paikoitellen jopa tyhjäksi.

Ihan hyvällä kenraalilla suuntasimme siis tänään kohti Laakspohjan seurakisoja, luokkana K.N Special. Aikataulutus ei oikein mennyt nappiin, ja saavuttuamme hyppäsin suoraan ponin selkään ja lähdin verryttelemään. Verkka-kentällä sekä joka puolella muutenkin oli aivan ihastuttavia hevosia, joille Oripojan oli jälleen pakko huudella ja koreilla... ;) Kyllä se jaksaa! Verkassa minulla meni oikeasti turhan hermo, mutta avoilla ja siirtymisillä sain sen taas kuuntelemaan itseäni, ja radan viereen siirtyessäni se kuunteli jo oikein kivasti. Oli kyllä jo vähän väsynyt, joten ihanne tilanne olisi ollut päästä radalle heti, mutta siihen tulikin sitten tauko, joten käveltiin aika paljon. Sain ponin kyllä vielä pohkeen eteen radalle mentäessä, ja ravi ohjelma olikin oikein hyvä, muutamaa huonoa tietä sekä olematonta keskiravia lukuun ottamatta. Laukka ohjelmassa lopetin ratsastamisen, ja on se sääli, ettei ratsuni ymmärrä ilman avustusta, mitä siellä pitäisi tehdä... Kerran se jopa yritti oikeasti poistuakin valkoisten aitojen sisäpuolelta ulos, mutta tällä kertaa kannus olikin sitten aika ripeään sielä kyljessä, josta poni ymmärsi vihjeen ja pysyi kiltisti radalla!
Prosenteiksi tuli 59,2 %, Olen suht tyytyväinen, joskin, Torsten saisi lopettaa tämän oreilun ja alkaa taas tavistylsäksiruunaksi kisamatkoilla, ettei kaikki energia menisi koreiluun... ;)

Into the kouluratsu oli muuten hurjan tyytyväinen itseensä eilen päästessään kentälle hetkeksi jumppaamaan. Ja täytyy myöntää, että olin varautunut paljon pahempaan jäykkyyteen. Avot sujuivat mallikkaasti (tein kyllä aika loivia), ja Herra sai minulta hienosti nykästyä ohjat pois käsistä laukassa, kun ei ollut hanskoja... Oikeastaan, tässä kohtaa aivan sama, sillä sellaista silmien kirkkautta en ole nähnyt pitkään aikaan Intolla, en edes kärryttelyjen jälkeen. Kun Torstenilla suurin rakkaus on ruokaan, niin Intolla suurin rakkaus taitaa olla työntekoon. Aivan mielettömän upeat hevoset mulla <3 Huomenna molemmat pääsevät toivottavasti maastoon, että ponillekin tulee kevyempi päivä ennen vkl kisoja sekä valmennusta. Nyt itse nukkumaan, huomenna täytyy painaa vähän pidempi päivä duunissa kun on pari päivää lintsaillut ;) Öitä kaikille!

Terapiaa

Toimistopäivän (tajuttoman ankean sellaisen), ja vähän huonojen uutisten jälkeen päivän pelastaa Ponit ja satumainen ilma, maastoista puhumattakaan! Kiitos Pojat <3

Tai sitten ei...

Aamu alkoi kylmästi, autossa pamahti punainen lumihiutaleen kuva mittaristoon kun ajelimme aamulla puoli kuuden aikaan tallille. +3 astetta laski matkan varrella vielä +2 asteeseen, aika viileää! Mutta maisemat oli hienoja. Ja usva paikoitellen niin sakeaa, ettei montaa metriä eteen nähnyt... 

Siuntion savanni maisema ;)

Aamutalli meni kuin heittämällä, ja sitten olikin Inton treenin vuoro. Into oli niin innoissaan päästessään taas kärryjen eteen, että se ei malttanut odottaa, että pääsin kärryjen kyytiin, vaan rupesi painamaan maneesia kohti ennen kuin mulla oli ohjat kädessä... Taisi itsekin vähän hämmentyä, kun ohjista ei pidätettykään, vaan poni veti täyttä ravia maneesiin sisälle. Onneksi sielä ei ollut ketään! Pieni muistutus pidätteiden ja äänen kuuntelemisesta, ja sitten siirryttiin kentälle hommiin. Siellä meni erittäin mallikkaasti, sai lopuksi mennä ravissa suorilla urilla vähän reippaammin, niin pääsi hyvin aukomaan itseään. Vitsi se oli tyytyväinen tullessaan talliin, kertoi Torstenille että tulinpa juuri hiitiltä ;) 

Torsten olisi varmasti myös halunnut tänään kärryjen eteen, sen veraan kovasti sai tehdä töitä sen kanssa. Jotenkin se väsyikin tosi helposti? Itsestä puhumattakaan... Tehtiin sama tsekkaus avuista kuin eilen, kaikki näytti päällisin puolin toimivan. Sitten muutamat siirtymiset, ja laukassa ympyrällä ulos päin asettamista. Vitsi että oli vaikeaa oikeassa kierroksessa... Argh! No, sitten siirryttiin tekemään pituushalkaisijalla laukkaa, ensin asettaen ja taivuttaen, niin että paketti pysyi kasassa --> josta suoristaminen, mutta takaisin taivutukseen, jos paketti leviää. Ja hyvinhän se pysyi kasassa! Kun vaan ohjat pysyi kädessä ja perse penkissä. Kun oikeesti se ei ole vaikeaa, niin miksi ******* se sitten on mulle just nyt niin vaikeaa?! Äsh.

Loppuun vielä ravissa vähän pohkeenväistöjä, joista käännettiin sitten diagonaalille ja yritettiin väsätä keskiravia, ei tod onnistunut. Poni oli ehkä jo vähän väsynyt ja mä istuin kuin apina sielä selässä hullunkiilto silmissä jalat tiukasti puristettuna ponin ympäri, ja niska tietty nyökyssä. Tekis mieli vetää itteä ympäri korville, mutta ei kai tässä muu auta kuin purra hammasta ja yrittää paremmin. Mä vaan jo niin ajattelin, että tänään pääsen jo oikeasti ratsastamaan, ja mulla oli ihan semmonen ravi-leijumisfiilis ennen ratsastusta... Ajoitus siis pielessä ;) 

Ja oikeastihan poni on hyvä, joskaan sen ei tarvitsisi protestoida vaikeita juttuja vastaan heittämällä päätä; tosin, juteltiin valkun kanssa, ja voihan se olla jo se muoto, mikä tuntuu ikävältä. Kulkee nyt kuitenkin korkeampana kuin koskaan, ja varmasti se tuntuu ikävälle, etenkin vähän väsyneenä. Täytyy muistaa ratsastaa se pitkälle alas tehtävien välillä, että pääsee venyttämään lyhyttä kaulaansa :) 

Nyt niitä töitä, eilen en kauaa kerennyt tekemään, ja kohtahan pitäisi olla jo töissä työt tehtynä... Mukavaa alkavaa viikkoa! Meillä onkin ensi viikko aika täyteen buukattu; LORin sekä Raution seurakisat ja Antin ja Warwick McLeanin valmennus, tästä tulee kiva viikko!! 

Tästä se taas lähtee!

Aamutallia, kevyet (vajaan) neljän tunnin päikkärit ja vielä kerran kouluratsastusolympiasuoritusten katselemista. Kohta pitäisi alkaa tekemään vähän töitäkin, onneksi ei väsytä, mutta sitä ennen lyhyt selostus päivän tunnista :)

Otettiin tunnin teemaksi ihan pelkkä läpiratsastus. Ensin pohkeet, sitten niska. Käynnissä alkuun kääntelin takaosakäännösmäisiä kulmia molempiin suuntiin. Pohkeet tuntui olevan melko paikallaan, joten siirryttiin ympyrälle jumppaamaan kaulaa. Johtavalla sisäohjalla venytin ponin kaulaa suoraan sivulle - ei ollenkaan alas, vain sivulle. Pikkuhiljaa se antoi sieltä periksi ja tulikin itse nätisti alas. Tässä mun täytyy muistaa antaa ulko-ohjalla tilaa. Poni oli hyvinkin miellyttämisenhaluinen (vielä tässä vaiheessa), joten pieni takkuilu on oikeasti vain jäykkyyttä. Kyllä se siitä. Välillä samaa tehtävää tehdessä väistätin sitä myös ulos ympyrältä, ihan vain pohkeiden tsekkaamiseksi. Hyvät suoristukset ja alas ratsastaminen, niitä tehtiin asetusten välissä.

Ravissa sekä laukassa samat temput. Laukka oli miltei helpompi kuin ravi, ja vasen puoli huomattavasti helpompi ratsastaa kuin oikea. 

Sitten olikin väistöjä. Tultiin avoa --> rungon muttei kaulan suoristus --> sulkuun. Teki älyttömän hyvin, joskin raipalla sai vähän muistutella pitämään sitä tahtia, mutta ongelma poistui kun siirryttiin raviin, sen oli jotenkin helpompi liikkua tahdissa siinä. Välillä meni herne nenuun ja pää kohosi taivaisiin, tosi inhottava tapa. Vähän jos ei tunnu kivalle, niin T yrittää heti ratkaista ongelmat sillä tavoin. No, teki oikeasti niin hienoja pätkiä, ettei tehtävää tarvinnut kauaa hioa. Ja tuli tosi ylös, sain koko ajan kerätä ohjia lyhyemmäksi ja lyhyemmäksi... :)

Loppuun vielä ravi-käynti siirtymisiä suorilla urilla pitäen asetuksen siirtymisten läpi jompaan kumpaan suuntaan, sujuivat yllättävän kivasti ja T pompotti hienoa ravia. Laukassa samoin, se lyheni ja nousi, mutta toisaalta, kun tein loppuverkat laukassa, myös piteni ja aukesi yhtä helposti. Jesjesjes, tästä se taas lähtee! (joskin ratsastaja, joka yrittää olla heiluttamatta ja vetämällä käsillään, jostain kohtaa jännittää, joten liikunkin kahta kauheammin sielä satulassa! Olo on kuin perunasäkillä... Kauheaa!! )

Into the valjakkoponi pääsi tänään kärryjen eteen, vitsi se oli Tärkeänä <3 Ihana poika :) 

Huomenna melko samanlainen ohjelma luvassa, tuntia sekä kärrytelyä aamutallin jälkeen, joten palailen varmaan huomenna. Nyt töitä, mukavaa lauantai-iltaa teille! 

Ps. Ja jos joku nyt jostain syystä missasi ne henk.koht kouluolympialaisten finaalin, niin se löytyy tuolta; http://www.eurovisionsports.tv/london2012/index.html

Itku tuli

kun katselin viimeisten olympiaratsukoiden suoritukset. Silmät kostuivat kun Anky ja Salinero leijuivat radalle, on mahtanut olla haikea fiilis ratsastajalla. Hieno 18 vuotias, täytyy myöntää!

Mutta kyynelkanavat aukesivat oikein toden teolla viimeisen ratsastajan, nykyisen olympiakultamitalistin rataa katsellessa. Charlotte Dujardin ratsasti niiiiin kauniisti, niin pehmeästi, ja ehdottomasti näistä ratsukoista mitä näin, niin eniten omaan makuuni oli myös hänen hevosensa Valegro. Prosenttien tullessa olikin pakko lähteä juoksemaan junaan, ja voin vain kuvitella mitä ihmiset ajatteli kun itkin vuolaasti ja samaan aikaan naureskelin ja yritin jotenkin juostakin ... Nyt meni kyllä mitali niin oikeaan osoitteeseen, ettei mitään rajaa!

Omilla pojilla on tänään vapaa, eilen äiti oli käynyt Inton kanssa maastoilemassa ja Torsten viettänyt riehakasta laidun elämää. Huomenna sekin pääsee sitten töihin. Toissa päivänä poni sai ihan luvan kanssa hypätä kentällä olevan pienen ristikon hurjat kolme kertaa, ja täytyy sanoa, että ekalla kerralla ei ollut kyllä imua yhtään... On se jännä, että luvattomat asiat on aina niin paljon houkuttavampia, kuin luvalliset ;)
Jumppasin sitä pitkään käynnissä takaosakäännöksillä ja sulkutaivutuksilla, pienillä etuosakäännösmäisillä volteilla ja harjoittelimme myös keskikäyntiä. Käynnissä sainkin sen hyvin läpi, ravissa ja laukassa en kertaakaan. No, nyt vkl on edessä tehoputki tunteja, toivottavasti saan taas apua ratsastukseeni...

Lopuksi pääsi koko konkkaronkka maastoilemaan :)

Nyt pikapikaa vääntämään kiharoita tukkaan, terde kutsuu, palaillaan! :)

Näyttävä poistuminen

Hohhoijaa, mistäs sitä aloittaisi. Vuorossa oli tänään Halikossa järjestetyt aluekoulukilpailut, ja meillä He B:3 suokkiluokka. Paikka oli hieno ja pohja suhteellisen hyvä. Saavuimme paikalle myös hyvissä ajoin, ja Torsten kerkesi riepotella meitä ihmisiä oikein kunnolla...! Veryttelyssä keskittyi lähinnä huutamiseen ja tammoille flirttailuun, ohjan ja pohkeen välissä se ei ollut kyllä kertakaan ;) Onkohan sen ruunauksessa käynyt joku vika, jos se ei olekaan vielä kokonaan ruuna, niin orimainen se kyllä oli...

Heei tytöööt! Ja pojatkin, jos
maksusta sovitaan... ;)

Radalle mennessä pelättiin huolella tuomarikoppeja, ja olihan veryttelyssä flirttailu ollut sen verran rankkaa, että poni tuntui vähän löysältä. Päästiin huolimattomilla teillä ja edelleen hieman ratsastajan apujen ulottumattomissa olevalla ponilla laukkaosuuteen asti, kunnes Torsten päätti radan erittäin näyttävästi hyppäämällä valkoisen  aidan yli A-kirjaimen kohdalla ja tietysti myös sitten säikähtämällä takajalkoihin jäänyttä aitaa...! :D Hohhoijaa, kaipa Torsten ajatteli piristää tätä tylsääkin tylsempää koulurataa, tai sitten ratsastajan ulkoavut eivät vain todellakaan olleet mukana... Että semmoinen reissu! Voitte vain kuvitella, kuinka tyytyväinen poni oli itseensä! Kisakumppani ei aivan samanlaiseen ultimate-suoritukseen pystynyt, heidän rata oli tasaisen siisti, ei siis mitään verrattavissa meidän esitykseen... :)

Kotona Into jo hirnui laitumen portilla Torstenia, joka ei autosta heti päässytkään laitumelle, vaan jalkahoitoon, kun tietysti oli tehnyt kunnon hokinpolkeeman otj ;) No, lopulta laitumelle jäi harvinaisen väsynyt, mutta erittäin itseensä tyytyväinen poni kertomaan kavereille, kuinka hän oli ollut - ööh, koulu vai estekisoissa? ;)

Iiiks ja ääks

Torsten nauttii pesusta, vaikkei sitä kovana
poikana varmasti muille niin kerrokaan ;)

Nyt jännittää!!! Nimittäin huominen... Pari edellistä päivää mun ratsastus on näyttänyt ja tuntunut lähinnä juuri talutusratsastuksesta pois pääseelle ja poni on ollut jäykkä jaja... Joten päätin sitten olla kokonaan ratsastamatta tänään! ;) Poni pääsi maneesiin juoksemaan, sai kesän ensimmäisen shampoo-pesun sekä tietysti siihen kuuluvat kauneudenhoito-asiat ja nurmihokit huomista varten. Nyt tiedän, miksi ne hokkireiät pitäisi heti peittää jollain... No, loppu hyvin kaikki hyvin, ponilla 8 hokkia jaloissa ja joka jalassa nyt laitsalla sitten bootsit, normisti kun on vain etusissa.

Ajattelin valmistautuvani edes henkisesti kisoihin hyvin jäämällä äidilleni yöksi, jotta menen aikaisin nukkumaan eikä pää olisi huomenna kipeä, mutta plaah, olisi vain kannattanut lähteä johonkin, niin ei tarvitsisi miettiä koko ajan, että onhan poni huomenna puhdas... Mikään muu ei siis jännitä, rata on meille tuttu ja kisakumppani on mukava :) Ja onhan se poni ollut puhdas, mutta kuinka paljon vähän pidempi traikkumatka vaikuttaa asiaan? Päästän ponin varmaan huomenna maneesiin vapaaksi ennen lähtöä hieman veryttelemään, ja onneksi se kerkeää olla muutaman tunnin laitsallakin aamulla.

Nyt finally ajattelin vastata Lauralta saamaani ensimmäiseen blogihaasteeseen, joka onkin suhteellisen haastava, nimittäin seitsämän faktaa itsestäni... Voi tulla pitkä ilta, kun näitä keksii... ;)
Sen lisäksi en jostain syystä saa tallennettua The Versatile blogger award-banneria tähän, mutta se löytyy Lauran blogista :)

1. Positiivinen (ja koska kirjoitus poukkoilee, niin samassa tekstissä on myös nro 2. Hyväntahtoinen)

Hahhah, näin se itsensä kehuminen alkaa! No ei, lukekaa vain alas päin... Sitä paitsi koen tämän harvinaisen vaikeaksi tehtäväksi, kärsin oikeasti erittäin huonosta itsetunnosta, tosin lähinnä ulkonäköni suhteen, joten yritän myöskin olla tekemättä tätä liian masentavaksi postaukseksi :D
Mutta siis positiivisuudesta. Ajattelen yleisesti asiat aina positiivisella tavalla. Asiat aina järjestyvät, jotenkin. Synkimmässäkin pilvessä on se kultainen reunus, tätä toitotin niin oppilailleni kuin itsellenikin aika ajoin. Jokaisessa ihmisessä on (tai on ainakin joskus ollut) jotain hyvää. Joka ikinen lapsi, jonka kanssa olen työskennellyt, on antanut minulle positiivista energiaa ja opettanut heistä itsestään niin paljon, että sellaista kokemusta ei voi oppia kirjoista. Toivottavasti olen pystynyt opettamaan ja antamaan myös heille jotain. Tulen myös hirveän onnelliseksi pienistä asioista, ja usein luonto on se, mikä tälläisiä pieniä asioita pystyy tarjoamaan. Kaunis auringonlasku, kaikenmaailman ötökät (paitsi paarmat, hyttyset ja hirvikärpäset), joita töissäkin aina kolmannesta kerroksesta kuljetan alas ja ulos.. Tästä olen saanut muutamia pitkiä katseita... ;) Ei tulisi mieleenikään ajaa tarkoituksella kyyn yli, saatika linnun tai hiiren, vaan väistän aina ja joka ikinen kerta, tuli tiellä vastaan mitä vaan. Ja tähän mennessä en ole tietääkseni mihinkään osunut! :) Hevosia voisin katsella laiduntamassa helposti koko päivän, niistä saan energiaa, aivan kuten muistakin eläimistä. Rakastan äitini kissoja sekä koiraa, joskus varmasti hankin omia muitakin eläimiä kuin hevosia.
Yleisesti ottaen olen aina hyvällä tuulella, mutta on tiettyjä asoita, jotka saa minut todella suuttuneeksi, mutta ei niistä nyt tässä, ei sovi enää tähän faktaan ;)

3. Härkäpäinen
En voi sanoa, etten usko horoskooppeihin, niin oikeaan ne osuvat kohdallani, mutta silti sanon niin. Uskon luonneteksteihin, mutten viikottaisiin IS tai IL-lehtien horoskooppeihin. Olen todella jääräpää. Periksi antaminen on yhtä kuin häviäminen, ja se ei todellakaan ole kivaa! ;) Kuitenkin olen herkkä itkupilli, enkä koskaan halua satuttaa toista oikeasti. Silti olen niin suorasanainen, että teen sen riitatilanteissa kuitenkin. Ja aina saan katua sanojani ja itku kurkussa pyydellä anteeksi...
Päätöksien teko itsessään on vaikeaa, (saatan seistä kaupan karkkihyllyllä kymmenen minuuttia ennenkuin tiedän, mitä haluan, ja kassalla kuitenkin kadun valintaani ;)) mutta kun jotain päätän, en mielelläni sitä muuta. Pystyn kuitenkin mielestäni elämään hyvin yllättävien muutoksien kanssa, tosin sen olen oppinut vasta viime vuosina.

4. Herkkäuskoinen
Olisin varmasti lapsien mielestä ihanteellinen opettaja. Aina hyväntuulinen ja uskoisin kaikki selitykset. Kirjat jäi kotiin koska koira söi ne, en voi tehdä koetta kun avaruusolennot kaappasivat kaikki bilsan kirjat ja puhelimenkin, etten voinut soittaa kaverille jne jne... Luottamus on asia, joka tulee puoleltani täysin automaattisesti, enkä ymmärrä, mikseivät ihmiset voi olla rehellisiä toisilleen? Ärsyttävää olla näin sinisilmäinen blondi, tosin, ehkäpä jatkossa koitan olla tarkempi ...

5. Ahkera, työnarkomaani?
Olen aloittanut työurani heti ylä-asteen jälkeen, kun päätin muuttaa pois kotoa ja mennä koko kokopäivä-duuniin pitäen opiskelusta välivuoden. Vuoden jälkeen palasin iltaopiskelemaan ja kävin puolipäivätöissä ala-asteella. Koska puolipäivätyön palkka ei riitä sekä omaan että hevosen vuokraan, kävin viikonloppuisin töissä niin, että jätin itselleni yhden aamun nukkumiseen kuussa. Kesät pidin tietysti viikonloput vapaata, mutta kesälomaakaan en ole juuri pitänyt lukuun ottamatta viime vuotista viikon ulkomaan matkaa. Tänä kesänä ei myöskään ole kesälomalle aikaa... Ja nykyään teen niin paljon viikonloppuisin tallia sekä välillä töitäkin, että jälleen olen tilanteessa, jossa saan kuussa nukkua max kaksi päivää niin pitkään kuin haluan. Toisaalta, pidän työstäni ja osaan todella kuluttaa rahaa, eli en kärsi mitenkään paljosta työmäärästä! (Joskin täytyy myöntää, että toukokuussa tuli tehtyä n. 200 h töitä + tallityöt vajaassa kuukaudessa, se jo sitten vähän tuntuikin ;))

6. Hyvät unenlahjat
Unenlahjani ovat jo miltei legendaariset. Pystyn nukkua aina, missä ja milloin vaan, seurasta tai tekemisestä riippumatta. Ja olen joutunut häpeämään tätä loistavaa taitoa monta kertaa! Viimeisin oli muutama päivä sitten junassa matkalla töistä kirkkonummelle, johon olin tapani mukaan nukahtanut. Ja ilmeisesti myös nojaillut vieressä istuvaan mieheen... Joka mulle kyllä naureskeli, kun heräsin paniikissa ja luulin, että oltiin menty jo kirkkonummen aseman ohi..
Toisaalta rakastan tätä ominaisuutta, nukahdan iltaisin välittömästi eikä aikaa kulu sängyssä pyörimiseen, toisaalta pelkään -  koska en myöskään herää mihinkään ja tiedostan, etten esimerkiksi auton rattiin kovin väsyneenä voi lähteä.

7. Koti-ihminen
Tätä olen ehdottomasti. Rakastan kotia. Ja sen olen myös oppinut viimeisen vuoden aikana, että koti on se, mikä sille sillä hetkellä tuntuu. Olen kyllä joutunut tämän ajattelutavan opettelemaan, sillä rakastan sisustamista ja semmoista kotifiilistä omassa kodissa - onpa vaikea selittää. Ennen muuttoa nykyiseen kotiin olen asunut useiden ihmisten kanssa, ja kaikki aina nauravat, kun puhun kodista - he joutuvat arvailemaan, mistä kodista silloin puhun. Koti on minulle nykyään paikka jossa viihdyn ja voin olla oma itseni. Se ei ole hirveän vaikea toteuttaa? Ihka oikea koti on kuitenkin aina äidin ja iskän luona. Ehkä tästä lähin kutsun sitä Koti 1, ja muita vain kodiksi ;)

Huhhuh, urakka done! Ja pitäisi haastaa 15 bloggaajaa? Tyydyn haastamaan yhden; J-K Equestrian

Nyt nukkumaan, peukuttakaa huomenna! :)

POP

Kesä on pop. Heppavapaat on pop. Heppavapaan päivän jälkeen tallille meno ja ponien näkeminen, se vasta onkin POP! :) Pidän yleensä kerran viikossa hevosettoman päivän, mutta nyt viime aikoina vapaa-päivät on saattaneet venyä kahteenkin päivään... Ja on se oikeasti ihanaa! Eilenkin sain vaikka mitä aikaiseksi, siivottua kotona, hengailtua uusien sekä vanhojen ystävien kanssa, juotua aivan liian monta shottia Lasipalatsin terassilla... Ja silti, oli ihanaa nähdä ponipojat tänään <3

Eilen I ja T saivat uudet kengät alle. Torsten sai hokkireillä varustetut popot, sillä sunnuntaina on tiedossa sekä minun että Torstenin ihka ensimmäiset aluekisat, jotka ratsastetaan nurmella. Iiiks! Olettaen tietysti, että poni kulkee puhtaasti... ;) 

Puhtaasti se on nyt kyllä kulkenutkin. Tähän väliin täytyy mainita korjaus, kun aloin sitten tarkemmin laskea tuon viime sunnuntaisen maastovaelluksemme kilometrejä. Niitä kertyikin 25, eikä 15, niinkuin olin persetuntumalla arvioinut ;) 

Maanantaina kävi osteopaatti Tiina Kataja jälleen hoitamassa Torstenia, joka kuulemma oli huomattavasti vähemmän jumissa kuin viimeksi! :) Samoilla linjoilla mennään kuin edellisen kerran jälkeen, eli mahdollisimman rentoa ja letkeetä työskentelyä harjoitetaan, kokoamista tulee välttää. Sanoinkin, että humputtelemme kotona nyt pitkänä kuin mäyräkoirat, ja sitten kisoissa radan ajaksi T saa tulla vähän ylempään muotoon :) 

Tänään, kahden vapaapäivän jälkeen ponilla oli kyllä virtaa kuin pienessä kylässä... Hetkeksi jouduin lopettamaan ratsastuksen, kun vuotias suomenhevostamma päätti, ettei laitumella olekaan niin kivaa... Onneksi  lopulta suostui laitumelle jäämään ja pääsin takaisin ratsastamaan. Olin jotenkin ajatuksissani satuloinut Torstenin liian taakse, joten laiskana en korjannut satulointia, vaan otin sen kokonaan pois. Vitsi, että oli kivaa mennä ilman satulaa pitkästä aikaa! Ja Torsten... Se liikkui sellaista ravia, että huh. Voi sitä tahtia ja askeleen kokoa, energiaa ja lennokkuutta! Aivan mielettömän hieno poni <3 Ehkä jopa hienoin! 

 Facebookissa entiset työkaverit kirjoittelivat tänään elokuun alkamisesta, osa jopa vähän negatiiviseen sävyyn ;) Itsestäni huomaan, että päällä on kova odotus elokuun puoliväliä ajatellen - nyyh, vaan tänä vuonna mun elämään ei astukaan innostuneita ekaluokkalaisia, tai jo rutiinilla kouluun saapuvia kuutosluokkalaisia, ei tule metsäretkiä, välituntivalvontoja (joita ei ole ikävä, mikäli ilma on huono ;)), eikä etenkään sitä sellaista kivaa opiskelua, koska omia opintoja ei lasketa...  Nyt työpaikan vaihto kaduttaa, täytyy myöntää... Mutta ehkä se tästä, jonain vuonna sitten taas! Ihanaa elokuuta teille <3

Huh hellettä!

Ja ukkosta! Eilen  yöllä oikeasti heräsin ukkoseen, niin kovaa se jyrisi. Normaalisti en herää mihinkään ja pystyn nukkumaan ihan missä vaan... Oikeasti pidän ukkosesta, mutta ulos ei kyllä tehnyt mieli mennä. Ukkosta seurasi päivän helle, joka meni aamutallia tehdessä ja Sipron järjestämässä Siuntio tutuksi ratsain-retkellä. Vajaa neljä tuntia ja n. 15 km + 28 asteessa, mutta hyvin se meni! Mukana oli tänä vuonna 7 ratsukkoa ja yksi kärryhevonen. Reitti kulki Grennäsistä Hästbölen kautta Solbergiin, ja sieltä mulle ja Torstenille tuttua reittiä takaisin Grennäsiin. Vähän yli puolessa välissä pidimme Mangsin kartanolla tauon, jonka aikana ponit saivat nautiskella vihreästä ja vesitarjoilusta isojen puiden alla viileässä varjossa. Ratsastajille oli puolestaan tarjolla pannaria, mansikka-raparperi hilloa sekä mehu- ja kahvitarjoilu. Se tuli kyllä juuri oikeaan aikaan! Pikkuhiljaa lähdimme sitten takaisin Grännesiin päin, ja loppumatka sujuikin poikien edellisen kotitallin tutuissa maastoissa. Nähtiin myös muutama vanha heppatuttu, ja Torsten kyllä tiesi tasan, missä se oli, liikkis! :)

Tauolla Mangsin kartanolla.  Torstenia kovasti houkutti
 takana näkyvät siniset kukat... ;)

Torsten sai 10 + käytöksestä, se ei pelännyt mitään ja välillä johti koko joukkoa reippaassa ravissa! Lenkin jälkeen ponilta tippui hiki vatsan alta, eikä käynti enää ollut yhtä tarmokasta kuin alussa, mutta hienosti se jaksoi vielä viimeiseksi näyttää kaverihevoselle, kuinka sinne rekkaan oikein kuuluikaan kävellä ;) Kiitos Marialle kyydistä ja seurasta!


Aivan niin paljon ravia ja laukkaa en ollut osannut odottaa, ravasimme matkasta varmaan n. puolet, mutta onneksi olin laittanut Torstenille BOT ratsastussuojat sekä neljään jalkaan bootsit. Tallille palattuamme T sai kunnon pesun, linimentit selkään ja jalkojen kylmäyksen, varmuuden vuoksi. 

Eilinen kului myös aamutallissa, mutta kahden tunnin yöunilla liikkeellä ollessani ratsastui jäi vähemmälle ja keskityimme lähinnä poseeraamiseen, se oli juuri sopivan rankkaa ;) Joskin baariyön ja aamutallin jälkeen olo ei tuntunut kovin hehkeältä...

Pusupoika <3

<3

Käytiin me eilisen kuvaussession jälkeen hölkäämässä
 pari kierrosta molempiin suuntiin... 

Huomenna luvassa osteopatiaa Torstenille ja toivottavasti kerkeän töistä tallille niin, että poni saisi vähän kävellä ennen hoitoa. Ja tietysti toivotaan, ettei se ole huomenna kolmijalkainen ;)

Torstaina Inton kävi piikittämässä Christine Kopp-Kuhlman. Bonnyltä piikitettiin molemmat etupolvet, ilman rauhoitusta. Hieno poika <3 Nyt on taas kahden viikon loma, toivottavasti tämä nyt auttaisi!

Äkkiä nukkumaan, hauskaa alkavaa viikkoa!