Keskeneräinen

Se ei ole vielä valmis, sanoo maalari. Tai rakentaja. Tai ompelija. Ratsastajakin voi näin todeta, mutta sillä erotuksella, että siinä missä yllämainitut käsityöläiset todennäköisesti saavat työnsä valmiiksi, ratsastaja ei ole koskaan valmis.

 

Toisin sanoen olemme täydellisyyden tavoittelijoita, jotka esittelevät aina keskeneräistä työtä. Teemme treenillemme välitavoitteita, pieniä ja isoja, jotka sitten tavoitamme aikataulussa tai niistä myöhässä, mutta valmiita emme ole koskaan, aina kun voi tulla paremmaksi. Lohduttavaa on, että meistä jokaisella on koko elämä aikaa olla ratsastajana keskeneräinen. Onneksi!

 

Analyyttiset ratsastuspostaukset eivät ole mun juttu vain ja ainoastaan sen takia, että joko mulla ei ole ajatuksia tai sitten ne on niin solmussa, etten itsekään löydä sitä punaista lankaa mitä seurata - ja ihan tosi, kuka nyt keskeneräisiä ajatuksiaan haluaisi esitellä? ;)
 

Niina Kirjorinne kävi jakamassa ajatuksiaan ja avaamassa omaa ratsastuksellista maailmaansa meille viime lauantaina. Olen vuosia lukenut Niinan blogia ja ihaillut videoilta hänen kevyttä tuntumaa suuhun ja nyökkäillyt mukana erityisesti Carden valmennustekstejä lukiessa. Niina vaikuttaa kuitenkin monen sadan kilometrin päässä meistä, joten sopivia tilanteita valmennukselle on ollut aika harvoin - onneksi nyt onnistui.

Niina kävi ensin itse Torstenin selässä ja sain seuraavia kommentteja; Torsten on kuin purkkaa vasemmasta suupielestä ja kääntää mielellään pään vinoon oikeassa kierroksessa. Ravissa se kantaa itsensä kevyempänä kuin käynnissä, mutta siinäkin se työntää ratsastajan selässään vasemmalle kyljelleen. Kaikki siis kunnossa, ei muutoksia Torstenin ratsastusominaisuuksissa :D

 

Lähes parin tunnin mittainen valmennus sisälsi niin paljon aivojumppaa ratsastajalle, että viimeistään lopputuntia kohti aloin päästelemään suustani jos jonkinmoisia brainfreeze-juttuja. Ratsastus on urheilusuorituksesta huolimatta ennen kaikkea aivotyötä... Teimme pienessä käynnissä sekä pienessä mutta aktiivisessa ravissa erilaisia taivutuksia ympyrällä - on tärkeää että hevonen asettuu pehmeästi sekä sisään että ulos eli seuraa kättä pehmeästi. Takajalat laitettiin töihin ristiaskeleita apuna käyttäen ja viimeistään suorilla tehdyt avotaivutukset saivat ratsastajan lampun hetkellisesti syttymään. Jos Torsten yritti punkea sisälle, käytin sisäpohkeen sijaan sisäohjaa hieman vasten kaulaa ja sisäjalan reisilihaksia palauttamaan etuosan takaisin ruotuun. How simple is that! (Ja miksen tätä ole aiemmin ymmärtänyt..)

Wuhuu, tää on vielä kesken, huikkaa Torsten!
 

Koska tuntuma on kaiken a ja o, keskityimme käytännössä vain omiin ohjasotteisiini. Siihen, miten käsi ei tietenkään koskaan vedä taakse, vaan pidätteet tehdään (vatsalihaksilla!) ohjasotteilla ylös tai sivulle. Sormien värisyttäminen tilanteissa missä Torsten yrittää romahtaa eteen oli rankkaa, pitäisi varmaan muun lihaskunnon ohella treenata notkeita ja nopeita sormia. Melkein viikon harjoittelun jälkeen menee edelleen sormi suuhun, että mitä tehdään milloinkin - on varmaan olemassa vain rajallinen määrä miten paljon informaatiota blondi pystyy kerralla vastaanottamaan. Ehkä ensi kerralla kykenen jo erottamaan, milloin liike viedään ylös ja milloin sivulle. Just nyt kaikki on vaan liian kesken ;)

Ring my bell

brainstormeja ja freezeja

 

 

Laittelin facebookiin myöhään lauantai-iltana lähes parituntisen valmennustuokion jälkeen, että palaan tunnin antiin heti kun ajatukset ovat vähän enemmän selvillä. Eilen Torstenilla oli kuitenkin vapaa ja tänään olin selässä, jos mahdollista, vielä enemmän sekaisin kuin lauantaina ;) Täydellinen brainfreeze! Torsten oli hurjan hyvä ja letkeämpi lavoistaan ja paremmin hallittavissa sään alueelta, mutta en tiennyt, mitä mun olisi pitänyt tehdä jotta se olisi huomennakin hyvä. Voi kun voisi ratsastaa joka päivä valmennuksessa - sääli että Niina Kirjorinne asuu vähän turhan kaukana meistä sellaiseen ;) No, brainstormia odotellessa.

 

Torsten on siirtynyt valmennuksesta jo aika päiviä sitten eteenpäin, sillä tuntuu olevan huomattavasti suurempi ÄO kuin allekirjoittaneella. Katsokaa itse, miten hyödyllisen taidon Torsten tänään opetteli ihanan Lindan kanssa :D

 

 

Täytyy varmaan ostaa ponille oma hovimestarikello, niin voi sitten jatkossakin kelloa ringauttamalla saada mitä haluaa ;)



Ystävänpäivänä

Kaikki mitä tarvitsemme on ystävät, vihreä ruoho ja kesä :)

 

 

 

  

 

Ja lomaa (matkalla töihin...)! Ihanaa ystävänpäivää teille ♥

Terkkuja sohvalta!

Mulla tulee nykyään varsin usein kirjoitusideoita hevosen selässä. Me mitään ulkovaloja tarvita kun blondilla syttyy lamppu kesken ratsastuksen ja koko kenttä valaistuu samalla ;) Ei sentään, mutta onhan se kiva että teoriassa kokee ahaa elämyksiä. Alkuviikon jäätikkökeleillä käyntitreenissä Torstenin kanssa ymmärsin jälleen sen ultrakevyen tuntuman tärkeyden, jopa niin, että ajattelin kirjoittaa siitä tännekin, kunnes seuraavana päivänä kaikki keveys oli kaukana meistä ja totesin, että mitäs menin edes ajattelemaan asiaa.

 

Olen koukuttunut snäpchattiin. Kyllä, siihen nuorten videoappiin jossa ei ole mitään järkeä, koska videoita tai kuvia ei voi kommentoida eikä niistä tykätä. Niitä vaan katsellaan. Riittävän yksikertaista ;)

Toisinaan kirjoitusinspiraatio iskee myös töissä ja kalenteriin liimailen post itteja "loistavista" ideoistani jotka sitten illalla väsyneenä näppiksen edessä jäävät suosiolla hautomaan hamaan tulevaisuuteen. (Osa tulee julki, osa hautoo vuoden päivät ja osa on vaan niin luokattoman huonoja ideoita että onneksi eivät ole tänne asti päässeet.)

 

Viime viikonloppuna kilisteltiin iloisille asioille, ihmeteltiin autoa joka ei tarvitse kuskia ja oltiin töissä. As allways.

 

Tällä viikolla olen ollut kaksi päivää kotona flunssan kourissa. Lukuunottamatta flunssaa, voisi luulla että olisin tosi inspiroitunut ja mieli kirkkaana päivän tehoaikaan, mutta eihän elämä koskaan niin mene :D Sen sijaan olen nukkunut, niistänyt, leiponut, yskinyt ja käynyt iltaisin syötttämässä Torstenille niitä leipomuksia. Palanutkin munkki meni alas paremmin kuin mun tarkkojen mittojen ja tuntien reseptihaun tekele Red Velvet cupcake.

 

Nämä kaksi päivää Torstenin ainoa työ onkin ollut toimia totuuden torvi-maistelijana, mutta tänään omien töiden jälkeen oli pakko lähteä maastoon kun saatiin ihan parasta köpöttelyseuraa. Tai siis niinhän me ratsastajat luultiin, suomipojilla oli aivan omat jutut mielessään ja kyllähän siellä selässä kuuma tuli kun pojat pörhistelivät pitkin sulia hiekkateitä. (Viime päivien sateiden positiivinen puoli, byebye jää, tervetuloa maa...) Koska olin joutunut työpäivän aikana niistämään luokassa about 25 kertaa (oppilaitakin varmaan jo ällötti, tosi hienoa kun koko luokka tekee hommiaan hiljaisena, paitsi se sijainen joka niistää vartin välein kuullostaen aivan elefantilta...) kuvittelin sitä joutuvani myös maastossa tekemään, mutta mitä vielä, adrenaalini piti onneksi räät päässä. Ja nyt täytyy kyllä sanoa, että Torsten saattoi kerrankin olla tyytyväinen itseensä, koska hän ei sitä adrenaliinia nostanut vaan eräs toinen ponipoika... :D

 

Nyt me Torstenin kanssa ryhdistäydytään ja lauantaina päästään kouluvalmennukseen - alkuviikon tunti jäi välistä kelien takia, mutta tämän päiväisen maaston perusteella meillä on oikein tosi paljon juttuja mitä tunnilla voidaan esittää, kuten toooosi pitkää ja rentoa ja ponnekasta lisättyä käyntiä!

 

Niin, ja sitten on näitä postausideoita ja kirjoitusinspiksiä jotka ei nyt välttämättä ole niitä kirkkaimman lampun juttuja, mutta ehkä flunssaisena ei voi vaatia liikaa. Tai mitään :D Ihanaa loppuviikkoa sinulle!

Rakkautta vain

Mihin parisuhteet kaatuu ja miksi kavioliitot kestää?


It's all about love!

Oletko koskaan vieraillut tallissa, jossa hevosen omistajat eivät olisi pusuttelemassa, rapsuttelemassa, rakastamassa tai katsomassa hevosiaan lempeästi, päivästä toiseen? Aivan, en minäkään. Olenko joskus tavannut pariskunnan jonka keskenäinen kemia ei ole aivan yhtä hempeää - olen...

Mikä saa kavioliiton onnistumaan ja miksi parisuhteen eroprosentti on puolestaan huomattava? Asuuko jokaisen tallin katolla oma Cupido, joka saa meistä parhaimmat puolet esiin sydännuoliaan ampuen? Mitä kotikatoilla sitten asuu, Zeus salamoidensa kanssa?

Otteita elämästä, kavioliitto vrt. avioliitto
 

Saavut väsyneenä ja ärsyyntyneenä kotiin. Sohvalla makaa mies, joka ei vaivaudu tulemaan vastaan vaan huikkaa epämääräiset heipat vaaka-asennosta. Ärsyttää vielä enemmän, että toinen voi vaan rentoutua ja tiskitkin on laittamatta. Siis eikö se ole tehnyt tänään yhtään mitään?

 

Saavut ihan sama millä tuulella tallille, missä hevonen makaa pitkin pituuttaan karsinassa. Hiivit hevosen viereen pusuttelemaan ja rapsuttelemaan, nappaat muutaman selfien joista parhaan laitat heti jakoon someen ja mietit hiljaa mielessäsi, miten mahtavaa on, kun luottamus on näin suurta. Elämän parasta antia!

~*~

Ihanat, lempeät silmät ja jestas, taas on ponilla lihakset kasvaneet. Hevonen näyttää joka päivä entistä paremmalta, ja vaikka se olisikin nauttinut elämästään laitumen savisimmassa kohdassa, niin sehän on vain iloinen asia. Elämästä tulee nauttia ja olisi kamalaa, jos hevosen päivän paras hetki olisi silloin, kun se näkee (ratsastavan) omistajansa.

Sen sijaan kotipuolella alkuhuuman jälkeen on myönnettävä, että asiat muuttuvat eikä kukaan jaksa katsoa miestä joka ei muuta teekään kuin nauttii elämästä, ainakaan jos se ei tapahdu puolison kanssa. (Ja miten voisikaan, kun se puoliso on aina siellä tallilla.) Timmin sikspäckin tilalle on ajan kuluessa syntynyt tuhti tynnyri, ja ennen leveiden hartioiden sijaan katseesi kiinnittyy tahtomattasi nenäkarvoihin. Seariosly, jos kyseessä olisi hevonen, trimmeri olisi jo käynyt paikalla.

~*~

Mies valittelee kipeää oloaan, joten hänelle lyödään kuumemittari yhteen käteen ja särkylääkepurkki toiseen. Uskaltaakin jäädä kotisohvalle potemaan miesflunssaa... Mutta kun hevonen sairastaa, tai ainakin sen olemus etäisesti vaikuttaa siltä, tilataan paikalle sunnuntai-iltana päivystävä eläinlääkäri ja valjastetaan tallinpitäjä yön yli valvomaan hevosen vointia ja tarjoilemaan sopivan lämpöistä juotavaa. Kun vaan oma kultahevonen paranisi äkkiä, kuluista viis!

 

 Lista on loputon. Mutta millaista elämä olisi, jos kaiken huomion, vaivan, ajan, rahan ja rakkauden kohteena olisikin hevosen sijasta oma puoliso? Olisiko mahdollista, että avioliittojen onnistumisprosentti lähtisi räjähdysmäiseen nousuun?

Älä nöyryytä hevostasi tai puolisoasi. Äläkä naura toisen selän takana.

Ensiksi hoidettaisiin puolison elinolosuhteet kuntoon. Kova työ tekee tuloksia, joten säännölliset treffit henkilökohtaisen valmentajan kanssa on huomaavainen ele rakkaalle. Ruokinta tulee miettiä tarkkaan, mitä tänään syötäisiin on päivän kuumin puheenaihe ja on tärkeää muistuttaa myös lautaselle punnittujen vihannesten terveellisistä ominaisuuksista.
 Kumppanin ystävyyssuhteita tulee myös vaalia, huonoon seuraan ei ole hyvä joutua - niin, potkivaa kaveria ei halua hevonen saatika mies.
 Terveydenhuolto on ihan oma lukunsa, kilpailuhenkisille pistetään rokotetta kaksi kertaa vuodessa ja leimat terveyskorttiin, eikä hammaslääkäritreffejäkään sovi unohtaa, koska onhan pussailu paljon kivempaa kun kumppanilla on raikas suu. Garderooppi uudistetaan vuodenajan mukaan trendikkääksi, jolloin voi hyvillä mielin katsoa hyvännäköistä miestä (koska oikeilla varusteilla miehen kuin miehen saa näyttämään syötävän hyvältä) sen lähtiessä kaupungille viettämään iltaa kavereiden kanssa. Kuuden viikon välein tilataan myös uudet mittatilauskengät - siitä huolimatta irtokengät kuuluvat lajiin eikä niitä koskaan kesälaitumeltakaan löydä, joten rymyreissuilla kadonneet kengät on ihan ok. Suhde ei tietysti voi perustua pelkälle työlle ja tarkoille ruokintataulukoille, joten hauskanpitoa ei sovi unohtaa. Ja mikä olisikaan hauskempaa näin talvikeleillä, kuin yhteiset hankileikit puolison kanssa - "vedä sitä pulkkaa lujempaa!"


Täydellistä, pyyteetöntä rakkautta, vaikka siinä seisotkin naurettavan näköisenä naurettavien tuntosarviesi kanssa.

Jokaisen suhteen tärkein asia on kuitenkin rakkaus, joten todennäköisesti Cupidon avustamana katselet miestäsi samoilla sydänsilmillä kuin hevostasi. Rakastuisit kumppaniisi joka päivä uudelleen ja näkisit hänessä joka päivä hänen parhaat puolet ymmärtäen, että juuri sinulle hän on täydellinen eikä oikeasti täydellistä miestä saatika hevosta ole olemassakaan.



Sumun Tottiino

Ihailtiin Torstenin kanssa mielettömän kaunista, taivaan punaiseksi värjäämää auringonlaskua pari päivä sitten maastolenkillä. Reipas laukka ja pitkä, irtonainen käynti hottispaniinin selässä sellaisessa ilmassa oli taas niitä hetkiä, kun tietää olevansa etuoikeutettu tämän harrastuksen parissa.
 

 

Eilen jatkettiin samalla linjalla. Sumun Tottiinoni on selkeästi omassa elementissään sumun ympäröimänä ;) Vaaleanpunaista taivasta emme saaneet, mutta kultaisten auringon säteiden alla  yhdessä kultaisen ponin kanssa oli ilo harrastaa, vaikkei treenikerta oppikirjasta ollutkaan. Backlund kirjoitti blogissaan hyvin vinossa istumisesta (ja tämän minäkin ymmärsin kun olen samaan suuntaan vino ;)), että kun on itse vino vasemmalle eli istuu enemmän vasemmalla istuinluulla, se ei ainoastaan rasita vasempaa puolta vaan saa ratsastajan hukkaamaan oikean puolen hevosesta, jolloin myös oikea lapa on hallitsemattomissa. Se tuntuu siltä, että istuisi tyhjän päällä oikealta puolelta, joten sitä helposti korjaa kääntämällä ylävartaloa vastakkaiseen suuntaan, jotta saisi lantion keskelle hevosta. Näin blondi ratkaisee asiat, kääntymällä ongelman kohdatessaan vastakkaiseen suuntaan ;D

Tämä on kuitenkin yksi niistä parhaista puolista blogeissa, kun voi saada ihan konkreettisia huomiota ja syy- ja seuraussuhteita omaan tekemiseen. Valmentajaa ja peilejä ei yksikään blogi- tai lehtijulkaisu korvaa, mutta olisi suorastaan pähkähullua jättää ne huomioitta. Vai kuinka moni voi sanoa, ettei tarvitse apua? Erilaisten blogien lukeminen saa myös tajuamaan, ettei ole väliä millä tasolla ratsastaja ratsastaa, samoja asioita työstetään ja korjataan ratsastajan tasosta huolimatta. Huh, tästähän on tulossa kovaa vauhtia treeniblogi! ;) Ei sentään, jätän jatkossakin treenikirjoittelut paremmin ne hallitseville ja keskityn olennaiseen. Kuviin tai maastoiluun tai vastaavaan.

Perjantain naurut tarjoaa ratsastajan ilmeet ;)

Vielä ennen perjantain kevyttä työpäivää, iltapäiväratsastusta ja ravintolailtaa täytyy kiittää Nekax Horse Sportia jonka sponsoroimaan arvontaan tuli ennätysmäärä osallistujia - kiitos teille kaikille! Roecklin hanskat lähtevät seuraavalle onnekkaalle;

Jomppe31. tammikuuta 2016 klo 21.04

Roeckl Malta sinisenä :)
-Jomppe

Onneksi olkoon Jomppe, laitatko minulle sähköpostia :)

Ihanaa perjantaita teille jokaiselle!

Blondi sumussa

 

Aurinko paistaa kirkkaalta taivaalta, linnut laulaa titityy ja räystäät tippuvat sulavettä. Lyhyt työpäivä takana ja iltapäivän dressagetreeni edessä aurinkoisella pellolla. Systerikin houkuteltiin mukaan keräämään pisamia ja nauttimaan kauniista "kevät"päivän ilmasta.

 

Niin sitä voi olla väärässä. Kunnon meriusva laskeutui peltojen ylle ensimmäisten kierrosten aikana, ja about samaan aikaan kävi selväksi ettei se dressagekaan tule helpolla tarjolle. Että ihan sumussa vääntämiseksi meni, eikä niitä pisamiakaan kenellekään tullut ;)

 

Paha mieli tuli. Miten voi junnata paikallaan vuodesta toiseen, olenkohan tullut jo vuosia sitten kehitykseni päähän? :D Torsten ei kyllä ole. Se on taitava ja kärsivällinen mutta hermohan silläkin lopulta menee. Ja niin siinä kävi, että ratsastuksen jälkeen ilmoitin, etten nouse enää hevoseni selkään ennen kuin joku on sen minulle läpiratsastanut. Illan mittaan ehkä tajusin teiniängstini naurettavuuden, siinä vaiheessa kun kuvaaja lämäsi muistikortin käteen josta kehoitti katsomaan, kumpi teistä kahdesta blondista tarvitsee enemmän apua. Ei kai tässä auta kuin ottaa peili käteen ja suunta kohti valmennusta.

 

Aiheutan meidän kuvaajallekin harmaita hiuksia valitsemalla hänen mielestään aina kaikkein huonoimmat kuvat esille tänne blogiin. No kerrankin kuvaaja sai itse päättä kuvat esille, niin ei tule sitten sanomista ;) Täytyy sanoa, että kyllä se Torsten vaan hyvältä näyttää, vaikka kuski sekoileekin. Vaan miltä se näyttäisikään osaavan ratsastajan alla - vapaaehtoiset saa ilmoittautua :)