Vapaapäivänä

Arjen iloja

 

 

Semitehokkaan työputken jälkeen tänään vietetään vapaata. Arkivapaat on huippuja, tuntuu että silloin saa paljon enemmän aikaiseksi kuin viikonloppuisin - ja tällaisen putken jälkeen vapaa tuntuu melkein jopa ansaitulta ;) Mulla on siis tänään niinkin paljon ohjelmaa tiedossa kuin viedä kenkiä suutarille, käydä Torstenin kanssa maastossa ja suunnata illaksi kaupunkiin syömään sushia. En ole ihan varma vielä, mitkä kengät jalassa keskustan kaduille olisi hyvä suunnata, sillä kaikki korkoni ovat tehokkaasti loppuun kulutettuja. Toissapäivänä kävelin toimistolla päivän tallipuukkarit jalassa. Silloin vähän hävetti, että ehkä nyt ei niitä ainakaan. Elämän suuria kysymyksiä ;)

 

 

Ennen arkiaskareita ja Torstenin maastolaukkoja ollaan nautittu hitaasta aamusta ilman herätyskelloa, glögiaamupalasta, Michael Bubblen joululevystä sekä kasvonaamiosta. Että Facebookissa vastaan tullutta ystäväni päivistystä lainatakseni, näin marraskuussa ei välttämättä voi sanoa, että life is good, mutta life is life. Ihanaa torstaita myös sinulle <3

Jumppatunti

Jos yläkoulun liikunnassa oli luvassa jotain niinkin tylsää kuin jumppaa, me yleensä suunnattiin kahville. Tai karkkikauppaan, tai ihan mihin vaan, mutta ei todellakaan sinne jumpalle. Koska onhan se nyt ihan harvinaisen tylsä laji... Huomaamattani tai täysin tietoisestikin olen skipannut viime aikoina entistä enemmän myös Torstenilta ne oikeat jumppatunnit kokonaan pois. Koska onhan kahvilla vaan niin paljon kivempaa.



Sunnuntaina aamutallin jälkeen vaihtoehtona Torstenin liikutukselle oli lähteä maastoon tai tehdä kevyt treeni ulkona. Kun kamerakin saapui paikalle, jälkimmäinen vaihtoehto tuntui jo ihan pelkästään blogia ajatellen järkevämmältä ;) Kentän pohja ei tietysti ollut näiden kaatosateiden jäljiltä mitenkään priima, joten treenistä tuli kuin vahingossa perinteinen jumppatunti. Tiedättekö sellainen, missä ei missään vaiheessa tehty maksimaalisia voimainkoetuksia, vaan haettiin vain elastisempaa liikettä ja venyvää kroppaa. Letkeää ja helppoa tekemistä. Torsten kulki hirmu tyytyväisenä ja koko sen etuosa sai jotenkin enemmän joustoa ratsastuksen loppua kohti. Niina Kirjorinne kirjoitti blogissaan hyvän tekstin siitä, mitä tarkoittaa eteen - alas ratsastus ja miten paljon hevosen fysiikka tulee ottaa huomioon. Ei Torstenia voi juurikaan kuvissa näkyvää muotoa alemmas ratsastaa, sillä etupainoinen liikkuminen aiheuttaa enemmän haittaa kuin hyötyä, mutta niiden omien raamien sisällä sitä muotoa tulee vaihdella, vaikka ratsastajasta tuntuisikin toooosi tylsältä ;) (Ja joo, Torsten on siis meistä kahdesta se notkeampi. Aika noloa.)

 

 

Tänään maneesissa alun höntsäilyjen jälkeen mulla oli ekaa kertaa pitkästä aikaan letkeä ja tasaisesti kaikilla avuilla oleva ratsu, joka siis tapansa mukaan sen yhden onnistuneen ravilävistäjän jälkeen vei sillai hyväntuulisesti ratsastajaa, mutta kuitenkin. Sillä yhdellä lävistäjälläkin pääsee jo aika pitkälle :) Hevosharrastuksen suuria iloja kaiken kuran ja pimeyden keskellä, eikös ;)

November kills the passion

Kun tapasin keväällä The One ratsastajan, valmentajan ja osaajan Kyra Kyrklundin, jutteli hän että tullakseen hyväksi ratsastajaksi täytyy olla paljon passionia. Intohimoa ja paloa lajiin.

Allekirjoitan ajatuksen. Varsinkin näin marraskuussa. Ei tätä tekisi ilman passionia.

 

 

Kesäkuukausina kaikki on niin helppoa - loputon valo ja lämpöiset auringonsäteet auttavat ylläpitämään kepeyden ja helppouden illuusiota. Tallille on aina kiva mennä, laitumelta tulee vastaan vetreitä, tyytyväisiä hevosia ja ratsastuspohjat ovat optimaalisia. Tallipäivän jälkeen on elämässä muutakin passionia, kun yöttömät yöt takaavat lämpöisen rantahiekan tai terassien lautalattian jalkojen alle vielä silloinkin kun yö vaihtuu aamuksi ja nauru hiljaisiksi huomaamattomiksi haukotuksiksi.

Ja jos ratsastajan elämä on kesäisin helppoa, niin niin on myös bloggaajan elämä. Hyvä blogi on sopivassa suhteessa viihdyttävää tekstiä ja valloittavia valokuvia; kesällä molempien tarjoilu lukijoille on, jos ei helppoa, niin ainakin helpompaa. Kesäkuussa aika harva bloggaaja sanoo että sori kuvat, kamerasta loppui kapasiteetti kesken.

Sitten tulee marraskuu. Masentava marraskuu. Aika jolloin edes aamun vaihtuminen päiväksi ei takaa valoa ja ainoa mikä lämmittää varpaita on villasukat jotka tungetaan kumisaappaisiin, joiden toivotaan pitävän vettä kun lampsimme hakemaan ystävämme hevosen tallin suojiin tarhasta jossa seisoo enemmän vettä kun vantaassa (jossa vesi sentään virtaa ;)) ja mietimme siinä savella liukastellessamme maastamuuton, arkin rakentamisen tai ponikokoisen snorkkelin etsimisen vaihtoehtoja.

Pesemme mutaisia hevosia, kuivaamme ne keinoauringon alla kesää kaivaten (samalla miettien pitäisikö jatkuvaan solkun alla seisomiseen varustautua suojakertoimilla vai riittääkö toppavaatteet...) ja pohdimme maneesiin yhä syvempää uraa kyntäessämme miten ylläpitää passion myös ponilla. Mitä sellaista me ja tai marraskuu voi tarjota hevoselle jotta intohimo tekemiseen säilyisi? Onko jossain myynnissä kirkasvalolamppuja tarhaan, suomalaisen kesän yrttiseoksia joita sekoittaa ponin puuroon tai kaamosmasennusta torjuvia kuravaatteita ratsukolle sävysävyyn?

 



Bloggaavat ratsastajat joutuvat pohtimaan myös bloginsa sisällöntuottamista. Kuten hyvä ratsastaja tarvitsee passionia, niin myös hyvä blogi tarvitsee sitä. Ja valokuvia.

Kun marraskuu lähentelee ensimmäisen kolmanneksen päättymistä ja huomaa kuvittaneensa blogiansa vanhoilla kuvilla, kynttilöiden kuvilla, viinilasin kuvalla, tärähtäneellä tuulessa heiluvan kaislan kuvalla (sori valo ei riitä liikkuvan kohteen kuvaamiseen) ymmärtää että ollaan syvimpien ja pimeimpien totuuksien äärellä. Valokuva on kirjaimellisesti _valo_kuva ja kun vuorokauden tai viikon ellei peräti kuukauden ainoa valoisa hetki osuu aikaan ja paikkaan jolloin paraskaan bloggaaja ei pääse (märän) kentän keskelle komentamaan poniaan piffiin, paffiin tai edes peräänantoon tai ainakaan yksikään kuvaaja ei kerkeä nopeasti ohimenevän valoilmiön aikaan treeniä tallentamaan, niin todistusaineisto lukijoille ja kuvamateriaali blogiin  jää saamatta, jälleen kerran.

Ja koska vanha totuus on pictures or it didn't happen niin why bother.

Napsastaan blogiin kuva katajapuskasta, treenaillaan keinovalojen alla ja mietitään josko ensi kauppareissulla muistettaisiin ostaa sekä uudet vettä pitävät kumpparit että suklaata, paljon suklaata. Vedetään flanellipyjama sheivaamattomien kinttujen suojaksi, kaivetaan yöpöydälle pokkariksi esimerkiksi Fifty shades of grey ja todetaan että passion kuin passion. Pictures - or maybe not.

 

Nämä kuvat on otettu viime vuonna, 23 marraskuuta, ja kyllä, ne on näytetty täällä blogissa aiemminkin. Ja paikallaan olevaan liikkuvaan kohteeseen ei riittänyt valo, sorry.

 

Onks pakko jos ei haluu? Ja joo, mä tiiän, se on aika lyhyt se helma. Ja joo, ne on tollaset mummosukkikset. (Ja siis, normaalit äidithän tietysti olisivat ehkä heittäneet peiton päälle jos toinen on päikkäreillä, eivätkä leikkisi paparazzia kohteeksi joutuneen puhelimella ;))

 

Aurinkoa ja hankikelejä odotellessa.

Isänpäivän iltana

Rakastan suunnitelmia ja niiden tekemistä. Suunnittelen yleensä tänne blogiinkin ainakin viikkoa aiemmin mistä tulevalla viikolla voisin kirjoitella. (Jep, mun paperikalenteri pitää sisällään lähinnä Torstenin ja blogin ohjelmaa...) Sääli, ettei mun suunnitelmat yleensä koskaan pidä paikkaansa.

 

Vähän niinkuin tänään. Sunnuntai on sellainen päivä, jolloin en yleensä ole töissä, paitsi satunnaisesti tallilla, joten aikaa luulisi olevan. Aamu valkeni kuitenkin vähän vähemmän mairittelevassa olossa ystävän luona - me oltiin parannettu maailmaa edellisenä iltana monen tunnin ajan, tilattu yöpizzaa ja chillattu ulkoporealtaassa kolmelta aamulla. Maailma oli ehdottomasti parempi paikka aamulla, vaikka olo olikin vähän heikompi ;)
 

 

Isänpäivän kunniaksi tehtiin päivällä koko perheen voimin ruokaa ja kasattiin Banoffeepie. Ennen illaksi jo kauan sitten sovittuja treffejä lähdin tervehtimään Torstenia. Sadekeli ajoi meidät maneesiin liikkumaan ja olimmekin siellä pyöreät kaksikymmentä minuuttia - onneksi eilen käytiin reippaalla maastolenkillä valoisaan aikaan. Kuolaimena mulla oli tänään toista kertaa hackamore, joka nyt ei varsinaisesti ole meille mitenkään edustava kuolain :D Etupainoiset kilometrit on aika turhia.

 

Kerkesin hyvissä ajoin treffeille, laittautuminen vain jäi väliin. Sillä nyt sinällään ei ole merkitystä, koska tää deitti suoritettiin ruudun välityksellä, siis Cheek telkkarissa ja minä sohvalla. Ihan täydellistä, vaikka itse sanonkin.

 

Ja kuinkas kävikään, mun tälle päivälle suunniteltu postausaihe on edelleen luonnoksissa eikä mielessä liiku mitään järkevää. Lupaan että ensi kerralla palaan järkevämpien juttujen kanssa tänne. Ehkä ;)

 

Mutta nyt, oikein lämmintä isänpäivää ja rentoa sunnuntai-iltaa!

 

P.s. Kiitos kaikille ketkä viettivät täällä perjantai-iltaa, oli kivaa!

P.p.s. Playssonin blogigaalan Top 10-listan kärkipaikka on tällä hetkellä tällä blogilla. Oumaigaad. Kiitos, kiitos tuhannesti <3 Vielä viikko aikaa äänestää ehdokkaita!

Perjantain kuumalinja

Ensin vähän kuulumisia...

 

Terhi Stegars sanoi edellisellä suomen visiitillään valmennuksessa olevalle ratsukolle, ettei hän koskaan ratsasta kello kädessä. Se on hyvä. Ratsupoliiseilla on poliisihevosten ohjeissa annettu maksimiratsastusaika sekä minimiajat veryttelylle. Sekin on hyvä - helposti tulee hinkattua hevosen selässä liian pitkiä treenejä.

 

Torstenilla on yleensä sellainen aikataulutus arjen iltaratsastuksissa, että meni miten meni, kahdeksalta alkaa iltatalli. Silloin omistaja siirtyy heiluttamaan talikkoa. Torsten on olevinaan tosi vitsikäs - eilen hyvin sujunut treeni piti pistää ranttaliksi viimeisillä minuuteilla. Kuka muka nyt ratsastajaa jäisi odottamaan, ei kukaan! Ja sitä paitsi, tik-tak, talikko odottaa! Niin, siis ratsastajaa. Ponia sen sijaan odottaa solariumin lämpö, ihan joka ilta ;)



Torsten on palannut takaisin treenien ääreen hyvin motivoituneena. Viime viikolla se luopui turilasturkistaan, ja samoilla päiväkänneillä Linda kävi tuikkaamassa siihen iilimatoja. Ensimmäisissä ratsastuksissa hoidon jälkeen huomasi miten jumissa Torstenin ristiselkä on ollut - onneksi ei ole enää, liike kulkee tosi makeasti selän läpi ja ylös! Kyllä voi olla ihmeellisiä ällötyksiä tuollaiset juovikkaat madot. Valitettavasti osa madoista teki joukkoitsemurhan ennen poniin kiinnittymistä, joten ne etujalat jäivät tällä kertaa ilman matoja. Joulukuussa sitten paremmalla onnella, kun Torsten rauhoitetaan rokotusta varten. Siihen asti voin pohtia, mikä selän on alun perin saanut jumiin - joustorunkoinen satula, muuttuneet tarhaustavat? Torsten tarhaa entisen kahdentoista tunnin sijaan kahdeksan tuntia päivässä. Toisinaan koen olevani laiska hevosenomistaja, sillä en millään jaksaisi kävelyttää hevostani sen vapaapäivinä :P Kokopäivätarhauksen aikaan Torstenilla oli oikeita vapaapäiviä, näin kahdeksan tunnin tarhauksessa se ei ole seissyt yhtään päivää.

Ja mitäs muuta me tänään tehtäisiinkään neljän hyvän treenipäivän päätteeksi, kuin vietettäisiin Torstenin lihasten kasvatuspäivä, eli toisin sanoen rentoa kävelypäivää. Jää sitten sitä aikaa muuhunkin - ties kuinka kauan satulassa hilloaisi kun ei olisi aikarajoitteita ;)

Loppuillan ajattelin viettää sohvalla, teidän seurassa - okei, netin välityksellä kylläkin :D Perjantain kuumalinja aukeaa kello 20.00, nähdäänkö? Saa kysyä ja jutella kaikesta maan ja taivaan väliltä! :)

Mikä on kuumalinja? Tsekkaa edellinen hotline täältä.

Weekend off

Perjantain vietimme aina yhtä kauniissa Porvoon vanhassa kaupungissa. Putiikeissa sai ihailla(?) tulevaa joulua ja ulkona nauttia kauniista syyssäästä. Lokakuun puolella en kehdannut jouluisia kuvia julkaista, mutta näin marraskuussa se on varmasti jo ihan okei ;) Ei silleen, mä olen kyllä jo lokakuussa juonut kauden ensimmäiset glögit ja kuunnellut Michael Bubblen joululaululistan Spotifysta useammin kuin kerran läpi.

 

Perjantai-iltana Torsten, joka on ottanut kevyemmin jo useamman viikon, heitti toisen etukenkänsä jorpakkoon, joten ratsastaja saattoi huokaista helpotuksesta, sillä viikonloppuun oli buukattu ohjelmaa ohjelman perään. Kyllä se Torsten on vaan kiltti poika, aina ajattelee omistajansa parasta ;)

Lauantaina olin juhlimassa ystävän kolmekymppisiä varsin railakkaissa merkeissä. Tanssilattiaa kulutettiin Apollossa, ja oli tosi hauskaa kun niin monet olivat pukeutuneet naamiaisasuihin. Yhtään olematta hullu stalkkeri, oli paikalla mm Chekkonen ja Aki Nikkinen. Chekkosen asuvalinta oli tietysti onnistunut, mutta Nikkinen oli kyllä huomattavasti aidomman näköinen. Se näytti siis presiis yhtä tylyltä kuin telkkarissa! :D

Joka tapauksessa, sunnuntaiaamuna oma ulkoinen olemus ei ehkä vastannut Tinderin profiilikuvaa (vaan koskapa ne oikeasti vastaisivatkaan ;)), jääkaappikylmä pitsa maistui paremmalta kuin koskaan, ja olin aika vakuuttunut, että samaiseksi illaksi palaisin kaupungin sykkeeseen tallipuukkarit jalassa.

  

Lopulta kaupunkia kohti suunnatessani korot veivät voiton. Ja hyvä niin! Järjenjuoksu sen sijaan jäi kotiin, niiden tallipuukkareiden viereen. Varoituksista huolimatta mun oli vaan pakko saada kokeilla, olisinko mahdollisesti parempi kuin muut, ja laittaa chilin pilkkomisen jälkeen sormi silmään. Jep, se kirveli. Ja aika paljon itketti, vaikka samalla naurattikin ihan hervottomasti. Välillä tekee hyvää nauraa itselleen.

Eilen naureskelin kuitenkin lähinnä Torstenille, joka uusien kenkien myötä pääsi ilta-auringon vaaleanpunaiseksi värjäämän taivaan alle hölkkäilemään. Toinen oli aika tomera :) Ja tänään jatketaan. Jospa meidän treenikausi pääsisi vihdoin käyntiin!

Ihanaa alkanutta viikkoa sinulle <3

12.12.

Joulukuun 12 päivä Playsson järjestää Blogiexpo-tapahtuman Tampereella. Hevosista ja hevosblogeista kiinnostuneille suunnattu tapahtuma on ensimmäinen laatuaan, ja myös minä olen tapahtumassa mukana. Juontajan roolissa ;) Onneksi ei tarvitse yksin jännittää lavaesiintymistä, sillä myös Kaktu on mukana juontamassa.

 

 

Tapahtumaan jännitystä tuo myös se, että tilaisuudessa palkitaan vuoden parhaat hevosblogit. Muoti, sisustus- ja lifestyleblogeja on palkittu jo useiden vuosien ajan, ja on hienoa, että nyt myös hevosbloggaajat saavat työlleen sellaista extra-arvostusta, mitä ei aiemmin ole ollut. Expossa palkitaan blogeja neljästä kategoriasta;

 

Hyvän mielen blogi

Ehdota tähän blogia, joka huokuu mielestäsi hyvää mieltä ja positiivisella tavalla inspiroivaa fiilistä. Hyvä mieli voi syntyä lukijalle mistä tahansa - miellyttävästä tai hauskasta kirjoitustyylistä, bloggaajan ystävällisestä asenteesta, positiivisesta energiasta tai värikkäistä kuvista. Mikä juuri sinulle tuottaa hyvää mieltä?

 

Visuaalinen blogi

Ehdota tähän blogia, joka näyttää aina yhtä upealta. Visuaalisin blogi koukuttaa lukijansa huolitellulla ja taidokkaasti tehdyllä ulkoasulla ja kauniilla kuvilla. Mikä blogi on sinun mielestäsi kaunein katsella?

 

Ratsastusinspiraatio

Ehdota tähän blogia, josta saat inspiraatiota omaan ratsastukseesi. Ratsastusinspiraation parasta antia ovat ehkäpä analyyttiset treenipostaukset, ratsukon kehityksen seuraaminen tai tehokkaat treenivinkit. Mikä juuri sinua inspiroi ratsastamaan paremmin?

 

Vuoden tulokas (blogi aloitettu aikaisintaan v. 2014)

Ehdota tähän vuonna 2014 tai sen jälkeen aloittanutta lupaavaa uutta blogia, jonka uskot vielä kiipeävän Suomen blogitaivaan kärkikaartiin. Syynä voi olla mikä tahansa, mutta yksinkertaisesti tämä blogi on tuore, kiinnostava ja kehityskelpoinen. Mikä uusi blogi ansaitsee sinun mielestäsi tämän tittelin?

 

Nyt on teidän vuoronne ehdottaa, mitkä blogit ansaitsevat paikkansa parhaimpien blogien joukossa. Jokaiseen kategoriaan valitaan ehdolle kolme eniten ääniä saanutta blogia - yksi blogi voi olla ehdolla vain yhdessä kategoriassa. Näiden neljän kategorian voittajat valitaan yleisöäänien sekä raadin pisteiden perusteella. Mukana on myös yleisöäänestyksen suosikkiblogi, jonka voittaja valitaan pelkästään yleisöäänien mukaan.

 

 

Blogiehdokkaita voi käydä jättämäsä 15.11. asti Playssonin sivulla äänestyslomakkeella, ja sinne pääset tästä. Blogien palkitsemisten lisäksi tapahtumassa on mukana vaikka ja mitä mahtavaa - pysy kuulolla ja tule mukaan! :)



En se minä ollut

se oli aita
 

Olen syksyn mittaan etäisesti ratsastukseen viittaavissa postauksissani kertonut, miten Torsten vie ja mie vikisen. On harmittanut ihan vietävästi, sillä ennen kengitysfibaa treenit oli aika hyvällä mallilla entisellä tallilla. Raviin oli löytynyt vähän svungia ja muoto alkoi ja on onneksi edelleen sellainen, mitä tässä nyt on koko Torstenin ratsun uran ajan etsittykin (ainakin välillä ;)) eli sellaiset kepeät seitsemän vuotta. Lopussa kiitos odottaa, niin vissiin.

 

Vaan aina se hevonen ei millään malttaisi odottaa. Eikä kääntyä. Kentällä on niin mukava kulkea aidan viertä, ponilla on tukea ja turvaa ja ratsastajalla helppoa. Kun laidoilta ollaan lähdetty keskemmälle on eteen tupsahdellut pienoisia ongelmia ulkoapujen kanssa. Aita vetää magneetin lailla puoleensa, korvaa niin tehokkaasti sen ulkopohkeen. Aikamme ulkoavuista taisteltuamme pystyimme kuitenkin työskentelemään lähes kokonaisen ratsastuskerran ilman vippaskonsteja, eli tässä tapauksessa sitä aitaa. Voiton puolella ollaan!

 

Kääks, nyt ratsastajaa jänskättää... Onneksi Torsten tietää, miten tulevasta selvitään!

Pikkasen oon ylpeä meistä!

 

Täällä etelässä alkoi muuten sadekausi, joten iso kenttä on vaihtunut maneesiin. Sunnuntaisessa, muutaman kävelypäivän jälkeisessä töihin paluussa sain ihan huomaamattani lyhennellä ohjia Torstenin tarjotessa yllättävän koottua menoa, kevyin askelin. Jaa siis mitä me treenissä tehtiin? No kuljettiin tietenkin maneesin laitoja pitkin...  Että en se minä ollut, todellakaan. Se oli maneesin seinä.

Insta on IN!

Instagram on yksi suosituimmista somen kanavista. Insta on nopea ja helppokäyttöinen - valokuvien jakaminen on mahdollista toteuttaa reaaliaikaisesti, ja erilaisten hästägien avulla tavoittaa suuremmankin yleisön, ympäri maailmaa. Insta on itselleni yksi isoista inspiraation lähteistä, ja selaan seuraamani tilien kuvat useita kertoja päivässä. Vaikka blogit pysyvät aina lähellä sydäntäni, on insta hyvänä kakkosena. Kuvat kun kertovat enemmän kuin tuhat sanaa.

 

 

Välillä funtsin, pitäisikö blogilla olla oma instatili henkilökohtaisen tilin lisäksi, mutta ajatus kaatuu yleensä siihen faktaan, että eipä mun elämässä juuri muuta hevosten lisäksi tapahdu :D

 

Siitä huolimatta enemmistö seuraamistani tileistä ei liity hevosiin, vaan esimerkiksi ruokaan ja sisustamiseen. Hevosaiheisia ulkomaisia tilejä on hauska seurata, sillä niissä pääsee kurkistaman suuren maailman menoon. Hevostileistä lemppareitani ovat esimerkiksi ulkomaiset lope_pene, nativehorses, horseandstylemag, cathrinedufour ja hwfarm.

 

Suomalaisia seurattavia tilejä minulla on vielä melko vähän. Kenen kuvia sinä seuraat innolla? Mikä on sinun instatilisi?

 

P.s. HIHS esteratsastuksen maailmancup-luokka ja kooste kouluratsastuksen knock-out-kisasta alkaa YLE TV2 klo 15.15. Kisakatsomo valmiina :)