Wannabe varustepostaus

Katseltuani - gröhöm - muutaman kuukauden siivottoman näköisiä loimi- ja huopakasoja tallilla, sain vihdoin eräänä harmaana viikonloppuna otettua itseäni niskasta kiinni, ja laitettua tavaroita järjestykseen. Innostuin sitten niin, että tein inventaarion kaikille muillekin poikien tavaroille, ja nyt on kyllä paljon kevyempi olo ;)

Mun täytyy nyt kertoa teille, että tämän tekstin aloitus on roikkunut blogissa luonnoksena keväästä saakka. Ja että ne tavararoykkiöt tarvitsisivat jälleen järjestelyä ...

Vaikka multa on muutamaan otteeseen pyydetty varustepostausta, jouduin varusteita järkkäillessä toteamaan, ettei tässä blogissa tulla suurella todennäköisyydellä koskaan näkemään kunnollista kertomusta minun tai hevosteni tavaroista. Ei mulla mitään sellaisia postauksia vastaan ole, niitä on ihan mielenkiintoista lukea - niin kauan, kun sellaista ei tarvitse itse väsätä ;)

Ja vaikka pidän varusteista, voin ihan hyvin ratsastaa verkkareissa tai shortseissa, huovan ja housujen ei tarvitse aina mätsätä ja yhdeksän vuotta vanhat kumisaappaatkin menevät joskus ratsastuskengistä.

Mutta yrittänyttä ei laiteta!

Into ja Torsten loimitetaan aina, paitsi kesäkeleillä. Klipattua hevosta kun ei voi jättää loimittamatta - ja klippaaminen on pakollista, mikäli haluaa joskus tehdä muutakin kuin kuivatella hikisiä hevosia! 

 

Poikien ulkoilupukuina toimivat yleensä Bucas ja Hasbo-merkkiä kantavat loimet. Koska molemmat pojat pitävät melko pian loimikauden alkaessa myös sisäloimea, suosin toppaloimia. Fleecevuoristen sadeloimien sijaan pojat käyttävät siis heti syksystä alkaen ohuita liukaspintaisia toppaloimia, niin ei loimet kinnaa toisiaan vasten.

Sisälläkään pojat eivät juuri fleeceloimissa hengaa, vaan mieluummin Eskadronin tai Bucaksen toppaloimissa. Intolla on myös villaloimi - Torstenille en ole löytänyt sopivaa mallia! Jos joku tekisi toppaloimen villavuorella, se olisi ehkä pakko saada ... Must have-listalla on myös Dyonin toppaloimet ;)

Back On Track, BOT, on sellainen merkki, minkä toimivuuden voin allekirjoittaa milloin vain. Pojilta löytyy verkko- ja fleeceloimia, tallisuojia rankan treenin jälkeiseen yöhön, pintelipatjoja, ridasuojia, bootseja … Verkkoloimea tykkään käyttää lämpiminä öinä tarvittaessa yöpukuna ja kuljetusloimena, kylmemmillä ilmoilla jonkun muun takin alla.

Huumoria tosikkoratsastukseen.

Mä en omista merkkivaatteita saatikka kalliita koruja. (Käyn siskon vaate-, kenkä- ja laukkukaapeilla. Vaatteet ovat vähintään kaksi kokoa liian pieniä, mutta kengät ja laukut menee kyllä.) Intohimonani puolestaan on satulahuovat ja ratsastushousut. Mitä tyttö tekisikään ilman niitä? :O Toisaalta, vanhimmat ja edelleen viikottaisessa käytössä olevat ridapöksyni Euro-starilta ja Kyra Klta ovat miltein kymmenen vuotta vanhoja! (Vaan pikkasen puristavat ;)) Tällä tavoin perustelen itselleni, että kyllä on aivan järkevää laittaa yli kaksi sataa euroa housuihin, joita ei voi edes käyttää "ihmisten ilmoilla", vaikka ne ehdottomasti parhaiten istuvatkin. Kuljen kyllä lähikaupoissa lähes poikkeuksetta ridahousuissa, ja vieläpä ylpeänä niistä !

Satulahuopiin kohdistuvaa rakkautta en edes rupea selittelemään. Mikäli kävisi niin, että joku ei hevosihminen sattuisi tätä lukemaan, leimattaisiin minut varmaan hulluksi. Toisaalta, suurin osa hevosihmisistä varmasti tietää mitä tarkoitan ilman suurempia selittelyitä ;) Equiline, Euro-star, Mattes, Shockemöle .

Viimeisin löytä; Ysärihuopa  !

Nahkatavaroissa suosin kotimaista W-Profilea. Pojilta löytyy molemmilta meksikolaiset sekä ratsunsuitset x 2 samalta valmistajalta, ja Torstenilta myös kanget. Kotimaisesta laadukkaasta käsityöstä joutuu maksamaan, mutta laadun puolesta nämä menevät omasta mielestäni heittämällä ohi vertaillessa ulkomaisiin kilpailijoihin. 

 

Kuolaimina roikkuu Sprengerin aurigan materiaalista valmistettuja erilaisia kuolaimia; kolmipaloja, niveliä, oliiveja... Intolle, jonka suu vaatii 16,5 kokoisen kuolaimen, on välillä ollut haastavaa löytää riittävän isoa rautaa suuhun - onneksi nuo perusmallit ovat riittäneet :)

Mitäs muuta. Satuloina Torstenilla on kouluun Albionin Platinum ultra, esteille ikivanha ja kivikova stubben. Intolle löytyy Wintecin Isabell Werth, mutta se on vain äidin käytössä, itse käytän Torstenin penkkejä tai menen ilman satulaa, ja sehän kaikista näistä vaihtoehdoista on paras.

Huh, se oli siinä! Erilaisia tököttejä tykkään käyttää, mutta jätetään niistä kertominen välistä. Niin, ja lampaankarvaa tykkään käyttää kaikessa, ettei Torstenin herkkä hipiä kärsi ;) Ja raipassa pitää olla dimangeja, niin on kivempi antaa ponille piiskaa. Ja harjojakin meiltä löytyy, mutta niitä käytetään aivan liian harvoin ;)

Makupaloja

Miten se meneekin niin, että mä jotenkin onnistun aina olemaan myöhässä. Ylipäätänsä joka paikasta, mutta etenkin valmennuksista. Otetaan esimerkiksi vaikka tämän päiväinen Antin valmennus. Poni oli ajoissa sisällä, se oli kiillotettu aikataulussa, mutta sitten omien kannusten säätämiseen katosi vartti. Vartti, mitä en ollut laskenut aikatauluun mukaan. Satulahuoneesta kävelin ponin luo suitsimaan sen, kypärä päässä ja sokerit taskussa. Ai niin, pitäähän sille laittaa satulakin. Pahus. Ja ponin oma satulavyökin on jo vaikka kuinka monetta päivää kotona kuivumassa. Kyllähän se varmaan olisi jo kuiva ... 

No, kerkesin kuitenkin kävelemään hyvin ja alkuravaillakin riittävästi. Puolituntia hyvin tehokasta opetusta veti Torstenista (ja sen ratsastajasta) mehut veks, joten eipä tuo nyt niin vaarallista ole, että alkuveryttely jäi lyhkäiseksi. 

Tunti oli kerrassaan loistava. Poni esitti parastaan, oikein tarjoili makupaloja siitä, millaista liikettä ja muotoa hän voisi esittää, mikäli kuski vain kykenisi sitä pyytämään ;) 

Teimme paljon siirtymisiä, hyviä raviavoja, keskiraveja sekä -laukkoja (ne oli tosi hyviä!!). Omat ohjat olivat vähän liian pitkät koko ajan, ravia en muistanut pompottaa tarpeeksi mutta näistä huolimatta olen tyytyväinen esitykseemme. 

Me ollaan niin söpiksiä ...

Joo, hyvä idea, lisää sokeria!

Sä söit mun sokerit, joten sori, ei jää muita vaihtoehtoja, kuin syödä sut!

Huomenna treenit jatkuu, molemmilla poneilla. Sitä ennen täytyy nauttia erittäin vaikuttavasta taivaan tarjoamasta salamashowsta ... Huomiseen!

Treenipäiväkirja

Sunnuntai-iltaa! 

Viime päivät ovat kuluneet kuin siivillä. Parhaassa seurassa se on tietysti helppoa. Ihanat suomipojat Into ja Torsten ovat viihdyttäneet arkea aina työpäivien jälkeen myöhään iltaan asti, puhumattakaan viikonlopusta. Eilen tallilla vierähti kevyet kolmetoista tuntia. 

Torstaina oli kevyiden hellehyppelöiden vuoro Torstenin kanssa. Tai kieltelyiden, ihan kummin vaan. Yritettiin kyllä mennä ylikin, mutta jostain syystä poni sanoi useammankin kerran alussa, että hyppää yksinäs. Lopuksi muutaman hyvän hypyn jälkeen teimme paljon hyvää laukkatyöskentelyä; avoja ja isompaa liikettä.

Torstaina Into pääsi ensimmäistä kertaa kunnon töihin. Meno oli melkoisen kaaoottista, Setää ei tuntunut vaivaavaan mikään (tai kukaan), vaan kierrokset jylläsi ja vauhti kasvoi :)) Loppuun kolmikaarisella ravi - käynti siirtymisillä I malttoi ja oli oikeinkin mainion tuntuinen. 

Perjantaina oli sitten Torstenilla kevyen kouluratsastuksen vuoro, noin niinkuin ilman satulaa hölköttelyn muodossa. Huono juttu oli se, että kun itse olin niiiin löysän ja vetelän oloinen, että mehän oltiin kuin kaksi pullamössöä siellä kentällä, haahuiltiin vaan ympäri ämpäri kaikissa askellajeissa. Ei se mitään, ei aina tarvitse olla niin vakavaa ;) 

Into pääsi myös töihin. Tein paljon käyntihommia: kokoamista ja vastapainoksi askeleen pidennyksiä sekä väistöjä ja sulkuja. Kevyiden ravien jälkeen keskityimme tarkemmin myös laukkatyöhön. Laukassa huomaa Inton vinoudet kyllä kaikista vahvimmin, mutta varmasti se pikku hiljaa suoristuu, kunhan vaan saa tehdä töitä. 

Eilen oli sitten superheppapäivän vuoro, joka alkoi aamulla kello kuusi, aamutalli siis edessä. Koska mulla ja Torstenilla oli sovittu valmennus vasta klo 16.30, kerkesin käydä tavaroita tallilla kivasti läpi, ja Into pääsi kunnon shampoo-pesulle. Vesi ei hinkkaamisen jälkeen ollut enää aivan yhtä tumman harmaata kuin ennen pesua ... ;) Vitsin mutakylpijä. Ennen pesua I sai tehdä kentällä töitä. Edellisen päivän laukkatyön vastapainoksi oli vuorossa ravityö, ja vasempaan Setä liikkui jo oikein kivasti. Oikeassa kierroksessa on edelleen huomattavissa melkoista jäykkyyttä ... Ja kierrosten nousua ;) On se kyllä sellainen kuumakalle!

Vihdoin, hieman jo väsyneenä kuluneesta päivästä, oli Torstenin ja mun aika näyttää Heidi Svanborg-Lodmanille, mitä kolmessa vuodessa on tapahtunut. Ensimmäisen kerran naisen silmien alla ollaan käyty vuonna 2010 vappuna Suoran järjestämässä kaksi päiväisessä tehoviikonlopussa, ja sen jälkeen vielä kerran saman moisessa tapahtumassa saman vuoden syksyllä. Torstenille Heidin tyyli sopii, sillä muistan edelleen ne mahtavat fiilikset ratsastaa ekoja kertoja valmennusten jälkeen (ennen kuin taas itse olin pilannut koko menon ;)) tasaisella ja eteenpäinpyrkivällä hevosella. 

Kerroin alkuun ongelmistamme eteenpäinpyrkimyksen kanssa, ja koska se on ratkaiseva tekijä koko ratsastuksessa, koko tunti käsitteli vain ja ainoastaan reippaasti liikkumista. Ponin pitäisi reagoida apuihini huomattavasti nopeammin ja terävämmin, etenkin pohkeeseen, mutta niin kauan kuin itse olen aivan liian hidas, ei nopeutta voi oikein Torsteniltakaan vaatia. Pidin tosi hyvänä vertauskuvana omille puristaville jaloilleni sitä, että mitä jos raippa makaisi koko ajan lautasen päällä? Hyvin pian hevonen tottuisi ja turtuisi siihenkin, eikä se toisaalta edes tietäisi, että lepäävä raippa tarkoittaa enää yhtään mitään.

Myös jalka-apujen täytyy siis olla impulsiivisia, mikä tietysti on aivan päivän selvä juttu, minä nyt vain olen jostain syystä jäänyt puristamaan jaloillani poniin liikettä. On se kumma kun ei tehoa! ;)

Nopea jalka, välittömästi reaktiosta jalka pois. Lähellä, pehmänä, ja kun liike taas hyytyy, nopea jalka uudestaan. Kuuluisa Kyran potkukelkka-efekti siis.

Myös muu istuntani sai paljon korjausta, omat hartiat ja lapaluut ovat kuin seipään nielleet. Käden pitäisi olla nopeampi enkä saisi puskea istunnalla aivan niin paljon, myötäillä vain mukana. 

Jotenkin näin jälkikäteen ajateltuna ratsastuksen pitäisi olla tosi yksinkertaista. Tee, kun tarvitsee, anna hevosen olla kun se tekee. So simple. Olen todella tyytyväinen kaikkiin neuvoihin mitä saimme. Valmennuksen jälkeen keskustelimme vielä Heidin kanssa mm siitä, miten hyvin hevoset tietävät ettei valkoisten aitojen sisällä tarvitse liikkua samalla sykkeellä kuin normaalisti, mutta on se vika kuitenkin aina siellä satulassa. Torsten nuokkui mukana silmät ummessa väsyneenä ja hikisenä, varmasti myötäillen Heidin sanoja. Ainahan se vika on selässä, sitähän mä olen tässä yrittänyt sanoa! ;)

Tänään aamutallin jälkeen molemmat pojat pääsivät tunnin maastokävelylle. Ilma oli hieno, Into reipas ja Torsten puoliunessa koko matkan. Huomenna Torstenin täytyy kuitenkin pysyä illalla puolen tunnin ajan hereillä, sillä luvassa on Antin valmennus. Sitä ennen itselläni on kiireinen työpäivä, mutta nyt, loppuillan aion vain ja ainoastaan rentoutua sohvalla ;) Mukavaa alkuviikkoa! 

Iltaravit

Pikkulauantai Vermon V65-raveissa

Hieman jopa nolottaa myöntää, että vaikka omistan ex-ravurin ja olen koko ikäni hevosten parissa viettänyt, en ole koskaan käynyt raveissa. Tai no, pikkulikkana serkun kanssa kyllä potkulautailtiin yli kymmenen vuotta sitten kepeä kuuden kilometrin matka, kun oli pakko päästä Vermon raviradalle katsomaan, kun hienoja ravihevosia hiitattiin, ja kerran olen jääraveissa perheen kanssa nuorempana käynyt, mutta muuten on tämä laji minulle täysin vieras. Yksien ravien perusteella ei tietysti voi sanoa, että tietäisi lajista vielä mitään, mutta hauskaa oli ! 

Ensimmäisen lähdön katsoimme ilman pelaamista, vaikka toki ympyröimmekin hevosesittelyn jälkeen vihkosesta ne hevoset, jotka olivat kiinnittäneet huomiomme voittajaa miettiessämme. Ja kuinka ollakaan, oma arvaukseni osui ja upposi ! Tästä innostuneena säntäsimme Toto-luukulle vailla minkäänlaista hajua, miten peliä pelataan, mutta ystävällinen myyjä selitti hyvin yksinkertaisesti, minkälaisia pelejä oli mahdollista pelata. Laitettiin seuraavasta lähdöstä kaksari vetämään (eli pitää tietää lähdön voittaja ja toiseksi juossut, järjestyksellä ei väliä), ja tadaa, jälleen arvattiin voittaja oikein ! Eihän siitä valitettavasti rahaa irronnut, sillä meidän mielestä toiseksi tullut taisikin olla jossain häntäpäässä ... Tämän jälkeen Totottiin vielä muutama lähtö, mutta koska arvauksemme eivät osuneet lähellekään oikeaan, palasimme jälleen ympyröiden piirtelyyn vihkoseen. Ei hevosten kanssa taida päästä rahoille oikein millään :D 

Lämminveristen arvostus kasvoi omissa silmissä kyllä suunnattomasti, vitsi miten kovaa ne juoksi ...

Mutta tämä hevonen olisi voinut lähteä kotiin mukaan!

(fiksu valitsisi tämän ... ;))

Honkkeli :)

Mutta hienosti hevoset juoksivat todella painostavasta ilmasta huolimatta (ja kahden lähdön voittajat ilman kenkiä, mielenkiintoista!), ravimakkara tuoksui taivaalliselle (sääli että olimme käyneet syömässä jo itsemme ähkyyn intialaisella ruualla ...) ja ihmisten jännittynyt tunnelma voittajataisteluissa olivat kyllä kaikki kokemuksen arvoisia, joten aivan varmasti täytyy joskus toistekin piipahtaa raveissa ! :)

Nyt ne ovat täällä !

ällöttävät, nopeajalkaiset, joka paikkaan tunkevat, kuolemattomat hirvikärpäset !

Löysin jo eilen yhden ällötyksen kulkemasta omassa niskassani, sen jälkeen kun olimme Inton kanssa käyneet lähimaastoissa. Loppuilta kuluikin sitten hysteerisesti itseä raapien ;) Poneillehan tosi tehokasta on laittaa Repel-hyönteiskarkotetta, reilusti etenkin häntään, mistä hirvikärpäsiä on vaikeampi löytää. Repel on sellaista myrkkyä, että siihen  nämä iljetykset kuolevat tai vähintäänkin tuupertuvat jolloin ne on helpompi poimia pois heppoja kiusaamasta.

Ensimmäistä kertaa tildren-tiputuksen jälkeen myös ravasimme ja laukkasimme Sedän kanssa. Ilman satulaa, tietysti. Meillä oli niin hauskaa! Nuorina meidän maastolenkit oli useimmiten uusien pohja-aikojen lyömistä erinäisillä etapeilla, mutten muista, koska viimeksi olisin laukannut Intolla maastossa. Vaikka emme menneet kovaa, Sedästä vieläkin huomaa, kuinka nopea, vahva ja luontaisesti eteenpäin pyrkivä hevonen se on. Ja mikä tärkeintä, täysin puhtaasti liikkuva sellainen :)

Torsten puolestaan teki eilen kunnolla töitä. Laukassa olisi ollut parantamisen varaa, vaikka teinkin paljon Antin kotiläksyksi meille antamia avotaivutus-harjoituksia. Raviin sai kivaa pomppua, siis aina kun itse muisti "antaa tahtia" ;)  Näiden treenausta jatketaan sitten loppuviikosta. 

Hirvareista huolimatta suuntasimme tänään maastoon, vanhalla kunnon kokoonpanolla ; minä ponilla ja vanhukset yhdessä ;) Kyseessä piti olla käyntilenkki, mutta toisin kävi ... Torsten antoi sellaista kiitopukkilaukka-kyytiä, että huh! Ei ole poni tainnut niin kovaa mennä koskaan, mikäli meidän hyppäreitä ei lasketa mukaan ;) Eikä ollut Intokaan köyhä, kipeä saatika hidas. Mahtavat ponit olivat niin onnellisen näköisiä kun saavuimme talliin, josta ne pesun kautta pääsivät ulos nauttimaan vihreää siksi aikaa kun teimme iltatallin.

Hirvikärpäset ovat aina olleet itselle merkki syksyn hiljaisesta saapumisesta. Sitä on vaikea kuvitella tämän päiväisen helteen, kesäkuvien ja poikien uuden kirkkanvihreän ja rehevän laitumen jälkeen. Toisaalta kullankeltaiset pellot kertovat myös omaa karua totuuttaan siitä, että kyllä syksy ja puimurit sieltä pikkuhiljaa tulee. Täytyy siis vielä nauttia oikein kunnolla ihanasta Suomen kesästä <3 

Benji-hyppy

Muutama viikko takaperin ilmoitin ystävilleni, että tulkaa katsomaan, mä hyppään benjin viikonloppuna. Noh, koska mä olinkin koko viime viikonlopun kiinni aamutalleissa ja jetseteillä leikkimisessä, jäi hyppy suorittamatta. 

Eilen mulla ei kuitenkaan ollut mitään tekosyitä. En tosin kertonut kovin monelle, jos vaikka olisin jänistänytkin. Ja uskokaa pois, siinä vaiheessa kun seisoin hytin reunalla 110 metrin korkeudessa, olisin paljon mielummin jäänyt katsomaan upeaa auringonlaskua ja kaunista helsinkiä, kuin hypännyt alas. Kolme, kaksi, yksi, mene! Ääääk, en mä pysty, laskekaa uudestaan!! :D Kolme, kaksi, yksi, mene. Ja sitten mentiin, vaikka järki sanoikin, että ei, älä tee sitä. 

Ei ollut ilta muutenkaan huono, kun matka jatkui Kaivolle vippinä, ja aamun pikkutunneilla suunnattiin hotelli Vaakunaan - me ollaan ystävien kanssa todettu, että elämässä voi olla ripaus luksusta, ja suunnattu tänä kesänä useammankin railakkaan illan jälkeen nauttimaan hotellien helppoudesta. Ja etenkin aamupalasta ;) 

Aamupalan visuaalinen puoli.

Loppupäivä on otettu rennosti. Nautittu auringosta ja liki kolmenkympin helteestä. Ponitkin saivat vapaata, hengailimme vain laitumella rapsutellemassa toisiamme liki tunnin ajan. Ihanat pojat :) Huomenna molemmat saavat palata töihin, heti kun omasta duunipäivästä on selvitty. 

Ihanaa alkavaa viikkoa! 

Hyssss ....

Okei Torsten, nyt ollaan ihan hissukseen täällä aitojen sisällä niin tuomarit ei näe meitä ...

Tämän päiväiset Salon alueskabat oli meidän esityksen osalta sellainen floppi, ettei harmituksen määrää oikein pysty edes kuvailemaan. Siksi yritän keskittyä niihin positiivisiin puoliin; 

* kaunis ilma

* loistava kisapaikka

* hauska kuuluttaja, mukavia kisakumppaneita ja "nettituttuja" muiden tuttujen lisäksi !

* poni oli alussa aivan täpinöissään! 

* veryttelyssä Torsten oli suurimman osan ajasta kevyt ja kuuntelevainen, pompotti hienoa ravia ja laukkakin    pyöri. Mutta se ravi, se oli oikeasti isoa ja tahdikasta

* loppuraveihinkin löytyi vielä yksi käyttämätön vaihde

Joten, ei kait se nyt niin justiinsa ole, että sellainen pikkujuttu koko kisareissusta kuin radan ratsastuksen penkin alle meno haittaa, eihän? ;) Meidän viritelmä oli muotoa (hyvin matalaa ja valuvaa sellaista) K.N Special ja prosentit yltivät niinkin korkeiksi kuin 58,2. Oivoi. 

Ja ihan en voi vain ponia ja sen viisautta lopettaa liikkumasta radalla syyttää, sillä enhän itse ratsastanut ollenkaan niin kuin veryttelyssä olin tehnyt. Torstenia ei potkita vauhtiin, se minun pitäisi jo tietää - silti kannus maksassa yritin punkea poniin liikettä istuen samalla täysin vinossa ja unohtaen myös kevyen tuntuman. Viime päivinä Mian avulla olen oppinut, että koko Torstenin ratsastus kulminoituu siihen, miten paljon itse "pompotan" ravia, mutta eihän sellaista voi enää radalla muistaa, kun pitää muistaa ne kiemuratkin! Noh, osittain tyytymätön ratsastaja mietiskelee täällä kotisohvalla nyt, että aukaisisiko siiderin ennen vai jälkeen suihkun. Itseensä tyytyväinen Torsten puolestaan mitä luultavimmin miettii laitumella, rapsuttelisiko Inton kanssa ennen vai jälkeen ruokailun. Epäilemättä vapaapäivää viettänyt Into kertoo ponille, että ennen ja jälkeen tietysti. 

Veryttelyssä ratsastin ylpeänä, hienosti liikkuvaa, itse ratsuttamaani hevosta. Radan aikana mietin, kuinka syvälle maahan haluaisinkaan vajota yhdessä pullamössöponini kanssa.

Hauskaa lauantaita! :)