sunnuntai 3. helmikuuta 2019

Vatsahaava

Sunnuntaivalitukset täällä taas. Tammikuun ajan mentiin lepopäivän postauksilla ja helmikuu näyttää jatkavan samaa kaavaa. Ja tällä kertaa vielä isommin (lähinnä valituksen osalta siis) kuin edellisinä viikkoina. 

Laadukasta puhelinkuvamatskua. Tässä kaksi kilttiä ponia joista toinen on oikeasti kiltti ja toinen tuhma heti kun silmä välttää. Tämä ruunikko oppi tällä viikolla myös avaamaan karsinan oven hakasen. Heko heko. 

Clancy ei ole, tietääkseni, saanut yhtään kipukohtausta kuluneella viikolla. Jee! Sen sijaan se on aiheuttanut muilla vatsahaavaa ja extratyötä ja stressiä. Alkuviikon järkyttävän myrskytuulen päivänä ponit olivat laitumella ja Peikko isojen poikien tarhassa. Tuuli oli kuitenkin vienyt noin 20 tolpasta ylälangan pitkin peltoa, joten tarhaus jäi lyhyeen. Seuraavina päivinä ei enää tuullut ja langat irtosivat eristimistä siitäkin huolimatta. Salapoliisiksi kyttäämään, mikä vie langat ja Clancyhän se. Oikein iloisesti ja systemaattisesti, nauha suuhun ja reipas nykäisy. Laitumella mulla ei ole ollut sähköä mutta yksi ilta tehtiin tarhan ympäri lingolla lumityöt, jotta saatiin alin lanka näkyviin lumihangen alta, josko se olisi estänyt sähkön kiertämisen. Sähkö ei kulkenut vieläkään joten vetelin pitkän työpäivän ja viikon (oltiin varmaan tiistaissa :D) ja järjettömän lumityömäärän jälkeen chiliä ja etikkaa aitanauhoihin. Chili on ollut melko tehokas karkotin pitämään Clancyn hampaat irti Torstenin loimesta, toki täysin uusissa HorseWaren ulkotoppiksissa jotka Torsten sai joululahjaksi, on jo joitakin pieniä nirhaumia. Chilisoossia saa siis lisäillä loimiin viikottain, sillä Clancy kyllä jaksaa yrittää aina vain uudelleen ja uudelleen. 

Seuraavana päivänä sain töihin tällaisen kuvaviestin:

Ponien oma idylli. 


Nämä on just niitä kotitallin parhaita hetkiä. Or not. 

Ilmeisesti chilillä ei ollut vaikutusta aitanauhaleikkeihin ja koko kolmikko oli tarhannut yhdessä ties kuinka monta tuntia. Sinä aamuna jouduin nimittäin heittämään ponit ulos jo viiden jälkeen aamulla. Siellä ne kuitenkin olivat täysin rauhallisesti, osittain veressä mutta suuria haavereita ei ollut sattunut. Ainoastaan Clancyn nenään, sillä oli sieraimessa reikä mutta otsalampun avulla tehdyn läpivalaistuksen jälkeen muista poneista ei löytynyt osuman osumaa. Hienoa. Jahka laidunkausi koittaa, koko kolmikko menee samalle laitumelle. Nyt pojat joutuivat kuitenkin takaisin omiin tarhoihinsa, hokkikengät ja Peikon korkuinen hanki ei paljon naurata. 

Loppuviikkoa kohti helpotti. Taisi olla joku iltakin, ettei tarvinnut tehdä lumitöitä ollenkaan. Kyllä pari tuntia illassa auraamisiin ja kolaamiseen ja linkoamiseen ja siihen joka ilta lankojen korjaus (laitumella hanki on puoleenväliin omaa reittä), toiset pari tuntia, työt ja kovasti päälle pyrkivä flunssa saavat miettimään, mikä on järkevää ja mikä ei. Ehkä se on hevonen täysihoitotallissa ja kerrostaloasunto parkkihallipaikalla. Tai ainakin kuonokoppa Clancylle ;D 

Torstaina Clancysta otettiin hiekkakuvat täällä kotona. Clancy seisoi rauhoittamatta täysin paikallaan kuvauksen ajan ja niin olivat kuvatkin pelkkää priimaa. Hiekkaa löytyi pari ruokalusikallista, syy ei siis ollut siinä. Ell totesi, että ensi kipukohtauksessa täytyy tilata päivystävä paikalle ja rektalisoida, koska ei kuulemma olisi ihan mahdotonta että ähky voi "jäädä päälle" viikonkin ajaksi. Toisaalta epäili myös matoja joten madotettiin samalla. Tiedä sitten, mikä syy on, mutta jos ensi kerralla ähkynä tutkiminen ei auta, täytyy lähteä vatsahaavatutkimukseen/syöttää lääkettä ilman tutkimusta ja katsoa toimiiko se. Joka tapauksessa ell toivotti Clancylle treeni-iloa. 

Perjantaina pitkän työpäivän jälkeen kaaduin sohvalle ja täällä makoillaan edelleen, ääni poissa ja kuumetta pukkaa. Varmaan kroppa sanoo, että nyt on nollattava. Hevosetkin ovat ymmärtäneet sen - ovat nimittäin olleet todella kiltisti. Etenkin sen jälkeen, kun perjantaina tajusin, ettei tarhan sähköpaimenesta kulje virtajohdinta lankoihin... Oikea viikon huippuhetki jonka olisi voinut ehkä jo heti alkuviikosta huomata. Luntahan on taas pyryttänyt sen verran, että alalangoista ei näy mitään, mutta sähkö kulkee silti ja oikein harmittaa, etten ole nähnyt sitä kun Clancy on hoksannut, että sähkö is back. On nimittäin langat just niinkuin kuuluukin. 

Ensi sunnuntaina sitten jotain muuta kuin valitusta - ainakin toivottavasti. Ehkä jotain kesäkuvia, jos kameraa ei ehdi ulkoiluttamaan... Nukkumisen lomassa olen nimittäin tuijotellut telkusta puutarhaohjelmia ja netistä katsellut perennaideoita. Nyt jos koskaan, kesä olisi pop!
 Terkkuja sohva pohjalta ja tervettä alkavaa viikkoa! :)

8 kommenttia:

  1. Ainakin Talliklinikalta Viitasen Minna tähystää kotitallillakin, jos klinikalle lähtö hankalaa. Tsemppiä - kaikkeen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! :) Kotona varmasti tähystyttäisinkin, on niin paljon vähemmän stressaavaa kuin klinikalle lähteminen.

      Poista
  2. Huh, aika raskaalta kuulostaa viime viikkojen koettelemukset, kovasti tsemppiä!

    Clancyn diagnoosia veikkailtiin jo viime postaukseen, mutta esitän minäkin siitä arvaukseni annettujen tietojen perusteella ja se arvaus on vatsahaava. Eniten siihen vaikuttaa kertomuksesi siitä, että kipukohtaus tuli lääkityksenkin alaisena, kipulääkehän nimenomaan huonontaa vatsahaavaisen vointia, kun on terveenkin hevosen vatsalle raskas. Ell-kuluja vähän rajoittaakseni ottaisin sinuna omeprazolin kokeiluun. Reaktion näet luultavasti nopeastikin ja toivon mukaan myös ratsastus muuttuu helpommaksi (oma tammani oli vatsahaavassa jumittava ja vastusti pohjetta voimakkaasti jumittamalla lisää).

    Parempaa vointia ja helpompia kelejä toivottaen,

    L

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, nyt jo helpottaa, ainakin hevosten osalta.

      Vatsahaavasta ell Karengon kanssa keskustelimmekin. Hän ei pitänyt sitä ilmeisimpänä vaihtoehtona, mutta toki se voi sitäkin olla. Kipulääke ei kuitenkaan pahentanut oireita; sai kipulääkettä pe ja la, oireita tuli la ja su mutta olivat paljon lyhyempiä kuin aikaisemmin viikolla ilman kipulääkettä. Eli se on jotain mitä kipulääke ei poista, mutta kipulääke ei pahentanut tilannetta. Juurikin tuosta syystä että on niin raskasta vatsalle, en ole kipulääkettä uskaltanut antaa, vaikka sittenhän päivystävä on muutaman kerran joutunut antamaan kipupiikin suoneen.

      Täytyy miettiä tuota omeprazolia jos oireita näyttää tulevan lisää, tai ihan mielenkiinnosta jahka päästään taas töihin, että helpottaako liikkuminen sen lääkkeen vaikutuksen alaisena.

      Kiitos ihanasta kommentistasi <3

      Poista
  3. Ai teilläkin on keksitty, milloin sähkö ei kulje langoissa. Siinä sitä onkin askartelua päivän päätteeksi. Omani on tämän huvin keksinyt myös, viihdyttänyt kaikkia omalla nokkeluudellaan. Mietin, että laitan tyhjät metwurstipakkaukset langoille roikkumaan, fiksuna hevosena ymmärtää, että on parempi pysyä langan sisäpuolella kuin ulkopuolella, riskinä on joutua metwurstiksi :D.

    Toivotaan Clancylle terveyttä ja selviäisi syy kipuähkyilyyn tai ettei enää uusisi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ahaa, siellä asuu oikea vitsiniekkari! Tosi hauskaa, on nämä hevoset kekseliäitä. Clancy ei onneksi ole vielä ymmärtänyt, että jos langat on polvenkorkeudella niistä voi kävellä yli, vaan seisoo langan takana. Ja onneksi nyt ei ole edes kokeillut lankojen kiskomista, kun sähkö taas kulkee. Sitä ei sovi unohtaa... :D

      Poista

  4. Hei 😊
    Niin ihanaa kuin tämä kunnon talvi onkin, niin lumien luonti ja aitojen tarkistaminen/korjaaminen on rankkaa työtä. Onneksi sähkö langoissa on hillinnyt Clancyn "nikkarointi-intoa". Kekseliäs kaveri joka tykkää puuhailla kaikenlaista...
    Hyvä kuitenkin että trio selvisi yhdessä tarhailuista ilman haavoja Clancyn naarmua lukuunottamatta. Ja yksi ikävä vaihtoehto Clancyn kipuiluun tuli ell:n ansiosta poissuljetuksi.
    Terveyttä teille kaikille! Toivottavasti olet saanut levättyä riittävästi ja karkotettua flunssan. Kevät tulee, ja nopeammin kuin nyt voi uskoa!
    Leppoisaa viikon jatkoa!
    Maarit L. 😊

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Moikka Maarit ja kiitos kommentistasi! Trio saa todellakin mennä yhteen jahka koittaa kesä ja laidun - voi sitä autuutta! Eikä ole tarvinnut enää Clancylle miettiä kuonokoppaa, mutta saa sen kanssa olla tarkkana, että tarhassa on puuhattavaa, langassa kulkee sähkö ja Torstenin loimissa on riittävän vahva chilipinta päällä - ihan aavistuksen on rasittavia tuollaiset viisi vuotiaat ;D

      Poista