maanantai 11. helmikuuta 2019

Aurinkohetken kuvat

Ponit riekkumassa ja muita viikon kuulumisia


Ennimmäkseen tänne kuuluu hiljaisuutta, kun ääni lähti ja makasin viikon kotona. Toisinaan oli pakko raahautua poneja moikkaamaan mutta matka alapihalta yläpihalle sai hengästymään joten poneilla on ollut iisiä. Ovat olleet kilttejä ja Clancykin on ollut täysin sairastelematta. Tai no, lukuunottamatta nyt lauantain ja sunnuntain välistä yötä, kun kymmenen aikaan iltatallissa tajusin että poni söi puuron ja pisti maate. Seitsemän kertaa ja kaksi kertaa jäi makoilemaan jalat suoraan kohti kattoa. Sitten se nousi ylös ja ryhtyi syömään heinää. Merkillinen tapaus; sai kyllä kipulääkkeen kun toisen kerran meni maate, ja mashvettä just in case, loimen selkään jos olisi vaikka ollut kylmä. Tiedä sitten mikä näistä laukaisi vai oliko mikään näistä vaan ennemminkin omaehtoiset venyttelyt. Puolen yön jälkeen pääsin sisälle ja nukuin kuin tukki yhdeksään asti aamulla. Ponitkin nukkuivat vielä kun aamutalliin menin, Torsten oli sitä mieltä ettei tallissa tarvitsisi notkua yömyöhään. Ponit on myös ihan selkeästi oppineet viikonloppurytmin ja ovat ihan joka kerta maanantaiaamuisin kaikki pitkällään karsinoissa kun menen aamutalliin. Taasko maanantai? Tiistaisin odottavat sitten puoli seitsemältä, että missä ruoka viipyy.

Ihanat papukaijatulpaanit




Esteheppa loikki vallien yli...















Näkymättömien kavalettien jumppa. 










Nyt kun oma ääni ja olo on parantunut, on tiet ja pellolle aurattu kenttä luistimia vaille valmiita talviurheiluun, ei tosin hevosten kanssa suoritettaviin lajeihin. En kyllä siinä mielessä valita, kukkaro kiittää kun paukkupakkaset pysyttelevät poissa ja ehkä kevät tulee näin aikaisemmin. Hanget ainakin ovat humahtaneet puoli metriä alaspäin vesisateiden ansiosta ja laitumellakin näkee melkein joka kohdasta alalangan. Ehtii painaa duunia ja suunnitella puutarhaa sillä välin kun ponit tarhailee. 

Viime viikolla tuli julki Blogiexpon tämän vuoden ehdokkaat. 
Playsson.netin hevosblogeille ja somettajille tarkoitettu expo palkitsee vuoden parhaimmistoa taas keväällä ja minutkin oli valittu mukaan, jee! Mutta.
Blogiexpo järjestetään tänä vuonna neljättä kertaa. Ensimmäistä kertaa raati on valinnut ehdokkaat valmiiksi ja sitten varsinainen voittaja valitaan äänestämällä omaa suosikkiaan. Aikasempina vuosina myös ehdokkaat äänestettiin mukaan; meidät on äänestetty mukaan joka vuosi ja yhtä monta kertaa olen myös voittanut kategoriani.
 Ensimmäisenä vuonna blogini palkittiin Hyvän mielen blogina sekä Yleisön suosikkina. Seuraavina kahtena vuonna blogi on voittanut Visuaalisin blogi-kategorian. Kirjahyllyä koristaa neljä blogipokaalia, kiitos teidän äänestäjien. Ne ovat minulle tosi rakkaita ja olen niistä todella otettu ja ylpeäkin.
Ja siitäkin huolimatta.
Ensimmäistä kertaa tänä vuonna kieltäydyin kunniasta ja annoin paikkani seuraavalle, epäilemättä upealle blogille/somelle. 
Miksi? Koska kukaan ei ole käyttänyt aikaansa äänestämistä varten ;D ja tästä syystä kehtasin kieltäytyä. Ja siksi, etten ole ihan varma olisinko ansainnut edes ehdokkuutta, blogi on nykyään enemmän itselle ja omaa hyvää mieltä varten ja jos siinä sivussa joku muukin saa hyvän mielen, ihanaa! (Etenkin viimeisen kuukauden valituspostauksilla ;P) Mutten ota paineita siitä, kuinka aktiivinen bloggaaja olen ja viime vuoden pidempi tauko oikeastaan vain vahvisti tätä. 
Ja kolmanneksi, minulla on edelleen lunastamatta viime vuotinen lupaukseni voittokahveille :P Ehkäpä kahvihetki avointen puutarhapäivien tienoilla? 
Vaikka olenkin niin kriittinen etten haluaisi millään näyttää keskeneräistä työtä. Oli se sitten puutarha tai talo tai talli. Ihan niinkuin niistä kolmesta mikään tulisi koskaan täysin valmiiksi.

Kesään on kuitenkin keittiö todennäköisesti valmis, on sekin jo jotain! Me saatiin nimittäin eilen keittiöön juokseva vesi ja astianpesukone! Marraskuusta olikin jo hetki aikaa. Ovat toki vasta väliaikaisia ratkaisuja, koska meidän marmoritasot huitelee jossain vielä kuukauden. Mutta ketä se haittaa, kun voi laittaa tiskit tiskikoneeseen! 

Tällaisiin kuulumisiin, kivaa alkanutta viikkoa! 

4 kommenttia:

  1. Mahahaavaa veikkaisin Clancyn ongelmaksi.
    Kaverin poni reagoi helposti täysin samanlaisin oirein, lyö maate ja pistää jalat kohti kattoa, makaan siis selällään. Antepsin auttaa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. Nyt ei taas ole ollut kipukohtauksia. Täytyy vaan odotella seuraavaa ja pyytää päivystävä sitten paikalle. Mietin voisiko vatsahaava kipuilla näin harvoin. Voihan se toki kipuilla ilman kipukohtauksia. Liikunta, lyhyempi tarhaus tai kipulääke ei vaikuta mitenkään kohtauksiin.

      Poista
  2. Hei Jilla & co!

    Ihania talvisia kuvia poneista. Nuo Clancyn loikat ovat huikeita! Selkeästi hän harjoittelee täysillä gp-ratoja varten... 😋 Kiva kuulla, että tuota yhtä yötä lukuunottamatta on ollut oireeton.

    Ihania ovat myös tunnelmakuvat sisältä. Tulppaanit ovat parhaimmillaan, kaiken väriset kelpaavat minulle.

    Olet varmasti oikeassa siinä, että talon, tallin tai puutarhan saaminen valmiiksi on ikuisuusprojekti. 😂 Hyvä niin. Olen viime aikoina alkanut ajatella, että moni meistä olisi onnellisempi, jos aidosti nauttisi tekemisestä, arjesta, niistä pienistä ohikiitävistä hetkistä eikä vaan tähyilisi jotakin kaukaista täydellisyyttä. Elämä on tässä ja nyt.

    Tämä ei tietenkään tarkoita sitä, ettei olisi syytä suunnitella, haaveilla ja asettaa tavoitteita. Toki - mutta tulisi muistaa iloita myös itse matkasta noihin haaveisiin ja tavoitteisiin.

    Nostan hattua sille, että kieltäydyit ehdokkuudesta ja annoit näin paikkasi jollekin toiselle. Perustelit päätöksesi hyvin.

    Sydämestäni toivon, että jatkat ihanaa blogiasi vielä pitkään sillä näiden kuvien ja tekstien pariin on aina ilo palata! Suuret kiitokset, hyvää mieltä riittää ruudun tällekin puolelle. Ja se on jo itsessään äärettömän hieno palkinto!

    Aurinkoista helmikuun jatkoa!
    Maarit L. 😊

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Clancy on kyllä täynnä energiaa, pikkupoika!

      Kiitos Maarit kommentistasi. Nousi kyyneleet silmiin kun luin sitä - meillä on ollut kamala viikko, läheinen on tehohoidossa sairaalassa ja alkuviikon sai todella taistella hengestään. Nyt tilanne on jo vakaampi. Mutta juuri tuo hetkessä eläminen, se on niin tärkeää. Kiitos siis kauniista sanoistasi. Mukavaa viikonloppua!

      Poista