Hiljainen viikko

Meillä on ollut kotona hiljainen hiihtolomaviikko. Ystävänpäivänä meille läheinen ihminen joutui sairaalaan, teho-osastolle. Hän on edelleen tehohoidossa, mutta tilanne on onneksi stabiili. Olo on vaihtunut toiveikkaaksi alun epäuskon, epätoivon ja surun jälkeen. 

Kotona ei ole tehty juuri mitään ja lomaviikko on käytetty kurjimmalla mahdollisella tavalla. Eilen aurinko paistoi kuitenkin niin lämmittävästi aamun paukkupakkasten jälkeen ja sairaalasta tuli hyviä uutisia että piti siirtää puutarhatuolit aurinkoon ja nauttia kevään ekat ulkokahvit laskiaispullan kera - ja ponit tietysti siinä lähellä. Viikolla aikaisemmin meillä käynyt puuseppä kysyi, että pidämmekö luistelusta, kun olemme auranneet pellolle täydellisen luistelukentän. Ratsastusta vartenhan se tietysti alunperin aurattiin, mutta sitä siinä ei ole enää voinut harrastaa. Traktorikin vaihtoi alkuviikosta omistajaa joten pieni alue ajettiin autolla hankea rikki ja siinä on sitten tehty kevyitä juoksutushommia ja sitten ihan vaan käyty kävelyillä maastossa. Ponit on ymmärtäneet, että nyt jokin asia painaa ja ovat olleet kiltisti vähäisestä liikutuksesta huolimatta. Tämä on taas näitä kotitallijuttuja, edes silloin kun olisi aikaa, ei pääse ratsastamaan koska pohjat. Valintoja joista minulle tämä ratkaisu on kuitenkin ainoa oikea - mutta mulla nyt ei olekaan edes ikävä ratsastusta. Kyllä sitä sitten taas kesällä ehtii. 

Eilen ponit pääsivät pitkästä aikaa laitumelle ja siellä ne laukkaili hankikannolla! Että siinä olisi voinut ratsastaa - voi tosin olla että hevosen ja ratsastajan yhteispaino olisi ollut hangelle liikaa ;) En muista koska viimeksi olisi ollut hanget niin kovat kuin nyt. Ponejakin nauratti kun uskalsivat ensimmäistä kertaa mennä hankeen ja tajusivat, että he pystyivät kulkea hangen päällä. Hankitreeniä parhaimmillaan, eikä yhtään raskasta! 

Hups!

Tässä kaikessa surussa ja kurjuudessa sitä on hakenut voimaa ja lohtua eniten eläimistä ja luonnosta. Olen aloittanut crazyt puutarhakävelyt kinosten keskellä; ensimmäiset lumikellot löysin viime viikolla ja eilen etelärinteestä puski ylös krookuksia. Illalla roikuin vielä hetken sängyssä koneella suunnittelemassa erilaisia perennaryhmiä. T totesi siihen, että susta tulee isona kukkahattutäti. Uskomatonta ettei se ole huomannut kosineensa sellaista :D 

Rasse ja Basse ovat pitäneet huolen siitä, että talossa on ääniä ja elämää. Pahvilaatikko on heidän lempilelu ja Basse järsii pahvia kuin rusakko konsanaan. 

Markkinoilta ostettu havukranssi sai väistyä pajunkissojen tieltä; purin havut ja pyörittelin pajunkissat tilalle. Tuli ihan kiva!

Jouluruusun nuppuja.

Ensimmäiset lumikellot 14.2.

Kevät 💛

Rauhallista viikonloppua sinulle. Nautitaan toistemme seurasta ♥️ 

Kaikki positiiviset ajatukset saa lähettää sairaalaan. Siellä sairastaville, hengestään taisteleville ja siellä työskenteleville. Tehohoidon sairaanhoitajille; olette kultaa.