Puutarhassa nyt

kuvia ja yksi iloinen Peikko

Puutarhan aarre, kotikuusi.

Kotikuusen edessä aurinkokeräin, hurraa kesäkelit ja aurinko, montaa litraa öljyä ei enää kulu ja sähkölasku oli tippunut puolella edelliseen kuuhun verrattuna. Hip hip hurraa!

Ihanat kimalaiset ja mehiläiset; vaikka edelleen aurinkoisina päivinä juon kahvini jossain muualla kuin kukkameren edessä, kun ilma on surinasta sakeana!

Mitä kaikkea täältä nouseekaan!

Jouluruusu ♡

Tulppaanit ovat hyvällä mallilla.

Etualalla oikealla puolella näkyy ruusukaarta.

Olen huomannut, että ennen ja jälkeen kuvat ei ole mun juttu. Automaattisesti tulee välteltyä kuvaamasta niitä asioita, mitkä ei näytä niin hyvältä; oli kyseessä sitten eteinen tai talven jäljiltä oleva kukkapenkki, tai valtava mänty joka taloa varjosti. Tällaiset kuvat kaivoin kuitenkin puhelimesta; vaikka välillä tuntuu ettei mitään saa aikaiseksi ja erityisesti eilen, kun oli saanut haravoitua pihalta yhden alueen ja tuuli pöllytti sen hujan hajan, oli oikea tee työtä jolla on tarkoitus-fiilis :D Mutta tähän mennessä kaikki ne pienet muutokset joita olemme tehneet, ovat olleet oikeita ratkaisuja; ennen todella hallitsevassa roolissa ollut mänty ei oikein antanut tilaa talolle. Nyt puun kaadettua maisema on esteettisempi, sisälle tulvii valoa ja kukkameri talon edustalla tykkää myös! Paitsi ehkä sinivuokot, mutta nämä varmaan on kaikki siirtolistalla jonain vuonna, etteivät jää terassin alle. 

Kuten kuvista näkyy, perennapenkeissä on todella ollut hommaa! Ja lumimarjapensaat saivat nuorennusleikkauksen. Ja viimeisessä kuvassa tuo mänty joka nyt tuottaa iloa polttopuiden ja ponien puuhaoksien merkeissä.

Peikko sai eilen isomman tarhan, sille alunperin väliaikseksi tehty pikkutarha kun ei nyt enää kovin väliaikaiselta tunnu. Peikko oli asiasta tietysti aivan onnessaan, laukkaili loppuillan tarhaansa päästä päähän just for fun. Tällä viikolla pikkuponi on kyllä päässyt hyvin töiden makuun, muutamana päivänä kentällä hengaamassa ja juoksutuksessa (ja se se on sitten maailman tylsin työ ponin mielestä) ja melkein viiden kilometrin maastolenkki sai poninkin vähän hikoilemaan. Josko se kohta ymmärtäisi luopua turkistaan, mahtaa olla kuuma kun parhaina hetkinä lämpötila kohoaa auringossa yli parinkymmenen asteen.

Aurinko pilkistelee pilvien takaa ja työhullu T lähti jo ajat sitten pihalle haravan varteen; täytynee mennä pikapikaa perässä. Ensi kerralla sitten enemmän asiaa ja vähemmän kuvia - vaikka kuvat kertovatkin enemmän kuin tuhat sanaa. Kevät on vaan aina yhtä toiveikasta ja odottavaa aikaa! 

Ihanaa sunnuntaita, just sulle ♡