Maanantaista toiseen

Hankitreenejä, kaato(vesi)sateita ja keltavuokko

Viime viikon maanantaina näytti tältä. Täydellinen hankitreenikeli! (Ja koska aurinkoa oli kuitenkin ikävä, laitettiin kuviin tuollainen ala-aste piirrosaurinko :D No ei sentään, keltaisen mikrokuituliinan reuna siellä pilkottaa, jollain täytyy kamera suojata märällä kelillä kuvatessa!)

Tänään meidän pihalla pörräsi kymmeniä mehiläisiä, kukasta kukkaan hurmaantuneena aikaisista kevätkukista, auringosta ja yli kymmenen asteen lämmöstä. 

Sinivuokot on aikaisessa! Ja lumikelloja löytyy jokaisesta kukkapenkistä ja omenapuiden alta. 

Kaikki puut on vihdoin leikattu tältä keväältä, kasvihuoneesta raivattu viinirypäleet alas ja sisällä talossa viime maanantaina itämään laitetut tomaatit on lähteneet kasvuun hurjaa vauhtia. Koska aina liioittelen ja pelaan helposti varman päälle, enkä uskonut olevani viherpeukalo, ostin neljä pussia tomaattien siemeniä. Yläkerran yhden vierashuoneen on siis vallannut lähemmäs sata tomaatin versoa... Hups!

Elämäni ensimmäinen keltavuokko, ihana!

Paljon mahtuu yhteen viikkoon; muutakin kuin sääilmiöitä. Kevään eka lämmin vesisade, hevoset olivat juuri tulleet sisälle ja hanat aukesivat vielä kun olin ulkona. Hetken aikaa oli pakko nauttia ja sanoa heipat hangille, niitä ei kahden sadepäivän jälkeen ole tarvinnut katsella. Tänään iltapäiväkahvit auringossa ilman takkia, pihahommia koko ilta ja grillimakkaraa iltapalaksi. Joutsenten ja kurkien ylilentoja ihaillen. Best ever.

Kevät on tarttunut poneihinkin; Torsten oli superjees alkuviikon hankitreeneissä, on tosiaan ryhtynyt vaihtamaan kesäturkkia ylleen ja viikonlopun maastot olivat kuin suoraan puskaratsastuksen huipulta. Lauantaina tehtiin kolmentoista kilometrin lenkki hyvässä seurassa; pitkiä pätkiä rentoa kevyttä ravia ja puolentoistakilsan pätkä sellaista laukkaa että kyyneleet valui pitkin poskia, Torsten lennätti takapäätään joka kerta kun kaverikärryhevonen osui aurauskeppeihin ja vielä tänään on sisäreidet ollut hellänä kevyesti istunnasta. Tiet taitavat olla nyt parhaimmillaan ratsastukseen. Sunnuntaina sitten kevyt muutaman kilometrin palauttelukävely missä Peikkokin oli mukana; sille nousi vähän hiki pintaan kun hölkkäsi puhisten koko reissun ;D 

Koska aina hevosten kanssa täytyy säännöllisin väliajoin kuitenkin kysyä itseltä, että pitäisikö olla huolissaan, on Torsten antanut tällä kertaa aiheeksi säännöllisen epäsäännöllisen hännän heiluttelun. Ei ratsastaessa (tai jos siinä niin siihen syy löytyy aina provosoivasti kutittelevasta pohkeesta), mutta tarhassa. Ilman mitään näkyvää ärsykettä. Torsten on muutaman viikon ajan syönyt elämänsä ekaa psylliumkuuria, ihan vaan varmuuden vuoksi, jos heinän mukana menee hiekkaa tai poni innostuu liikaa nuolemaan savimaata. Vatsa on hyvä, ja ulkoisesti ei ole huomattavissa mitään vikaa; joskin ilmavaivoja on välillä niin että Peikko varmaan pyörtyy karsinaansa kun Torsten kaasuttaa iltaisin. Molemmat oireet olivat jo ennen psylliumkuuria. Kummallista käytöstä ja ei normaalia Torstenille; muiden hevosilla samanlaisia oireita, vinkkejä mistä voisi johtua?

Vatsavaivoja lukuunottamatta aika huippu kevätviikko takana; ja vielä parempi edessä. Ihanaa alkanutta viikkoa ♥