Terkkuja sairastuvasta

Itsenäisyyspäivän jälkeen se iski. Melkein viikon kuume - sellainen että raahauduin kyllä aamuisin ja iltaisin tervehtimään poneja muiden hoitaessa hommat mutta muuten päivät tuli nukuttua ja yöt valvottua särkyjen takia - ja loppuhuipennuksena vuorokauden en voi syödä mitään koska kaikki tulee ylös-tauti. Päivän verran ehdittiin tehdä Tn kanssa tehdä jouluostoksia, ja sen jälkeen onkin ollut hänen vuoro sairastaa. Tuskastuneena kyselee, kauanko tämä vielä kestää. Ikuisuudelta se tuntui, ainakin omalla kohdalla, enkä ehkä koko aikuisikänä ole niin kipeä ollut. Onneksi on mitä mahtavin ja parhain äiti joka hoiti poneja ja valvoi öitä kanssani, kun T oli työmatkalla. Meillä on kyllä ihan uskomattoman hyvät tukijoukot auttamassa arjessa, kun apua tarvitsemme. Noin muuten ehkä vähän harmittaa, että puolet joulukuusta on mennyt sairastellessa.

Mutta ei se mitään, kuusi on koristeltu ja se taitaa olla ainoa asia, mikä on sellainen must have joulujuttu. Ainakin tänä vuonna. Itse joulun tekevät sitten ihmiset ympärillä ja ruoka pöydässä ja siitä ei jaksa eikä tarvitse stressata onneksi yhtään. 

Poneista toinen tietää, että joulutontut kurkkii ikkunoista - äskettäin ei riittänyt enää ikkunasta katselu (Torstenin lempipuuhaa tallissa) vaan ihan pokkana hän työnsi turvalla oven auki ja käveli tallista pihalle vesisateeseen. Mä vaan katselen täällä vähän, olisin halunnut olla pidempään ulkona Torsten tuumaili seisoessaan keskellä pihaa tyynen rauhallisesti, ihan niinkuin olisi ihan normaalia kävellä karsinasta ulos yksin ilman lupaa. Just, tälle hevoselle ei kyllä mikään ulkoilu tunnu riittävän - tiedättekö, niin näen sieluni silmin kesäillat kun puolen yön aikaan käyn pyjama päällä kuikuilemassa Torstenia tarhan portilla sisälle ja vastaukseksi saan vielä puoli tuntia jooko ;D 

Yksinulkoilua lukuunottamatta Torsten on ollut oikea enkeli. (Varmaan niiden tonttujen ansiosta...) Täydellisen hyväkäytöksinen, rento, kaikki käy. Viikon seisominen ei näkynyt missään ja kun vihdoin sairastelun jälkeen palattiin töihin, voisiko olla helpompaa kuin ottaa ohjat käteen ja antaa ponin leijua. Iiisoa ravia ja laukkaa, ja kun tajusin että mummoravailu on isolla kentällä unohtunut kokonaan, löytyi sekin vaihde noin vain.

Ihan noin vain ei mennyt meidän eilinen maastolenkki. Tai Torstenin käytöksessä ole ollut mitään moitittavaa, ei edes isojen traktoreiden ja peräkärryjen ja mönkijöiden kanssa kohdatessa - mikä on jo ihme sinänsä, mutta siinä vaiheessa kun maastokaveri totesi Torstenille, joka oli vähän alkanut jäämään taka-alalle, että ei tästä ole enää kuin nelisen kilometriä kotiin, Torstenilta varmaan tippui hetkeksi silmät pois päästä. Ihan oikeastihan sen ei kuuluisi kuulla yhtään mitään, koska korvahuppu, mutta tuon lauseen se kuuli ja ymmärsi ja huusi kerran apuakin, eikö tämä lenkki ikinä lopu :D Neljä kilometriä myöhemmin kotipihalle saavuttiin rentoutuneina, ehkä vähän varpaat jäässä nahkasaappaista johtuen, mutta täydellisen tyytyväisinä meidän yli kolmentoista kilometrin ja kahden tunnin maastolenkkiin. Tästä me tykätään, tätä ollaan kaivattu! Kauniita maisemia, rentoa pitkää käyntiä, reipasta hölkkää autottomilla pätkillä. Korvat hörössä pitkin ohjin eikä mitään tietoakaan huonosta käytöksestä. Maalaisilma tekee ihmeitä :)

Ilman satulaakin ollaan kentälle uskaltauduttu, tänään ensimmäistä kertaa. Alkuun oli huomattavissa pientä väsymistä mutta hitsin hienosti poni teki töitä kun maitohapot lähtivät liikkelle - vaikka ihan samalaista showravia Torsten ei yltänytkään esittelemään, mitä Peikko veteli liinassa. Se kun ei ollut maastolenkille mukana, niin helppohan (kurittoman) pikkuponin on leijua hankikannolla ;) Peikko on ehkä rohkein ja itsevarmin hevonen johon olen koskaan tutustunut, ja toisinaan on hetkiä kun ego ja rasittavuus menevät aika äärirajoilla :D Sitten iltaisin sen pusutellessa ja rapsutellessa karsinassa ja katsoessa tummilla silmillään, mitä muuta voi kuin huokaista ihastuksesta, vaikka toisinaan vasta olisi kiukutellut vihastuksesta. Todennäköisesti orikäyttäytyminen loppuu, kun Peikko treffaa eläinlääkärin tammikuussa. Byebye pallit, tervetuloa ruunan helppo elämä ;D 

Täysii, Peikko tahtoo mennä täysii!

Torsten tänään hämäräratsastuksella. 

Vähän tällaista tajunnanvirtaa tähän myöhäisiltaan - ensi kerralla sitten jotain muuta. Leppoisaa ja tervettä jouluviikkoa sinulle!