Oi joulukuu

Got to love it. Ei enää jokapäiväistä vesisadetta, sillä joulukuu on avattu ihanaan, valoa tuovaan lumisateeseen. Pihatien tammet ovat valaistuksessa in real life kauneimmillaan just nyt - kuva ei anna oikeutta koko komeudelle, mutta laitetaan silti. Marraskuussa kun valoa ei tarjottu tämänkään vertaa, tai ainakin siltä välillä tuntui - pakko oli siis kaivaa kamera muutamaksi minuutiksi esiin.

 Noin muuten inhokuukausihan hujahti tänä vuonna niin nopeasti ja innokkaasti ettei mitään rajaa! Ponit ovat ihania ja kotitalli on parasta ja kotona täydellistä, vaikka just nyt vaatisikin siivousta. Ja paljon kaikkea muutakin - ehkä se hetki kun kävelee iltatallista kotiin, kirkas tähtitaivas ja jouluvalot, rauhalliset hevoset ja juuri sytytetyn saunan tuoksu - voisin seistä ja tuijotella ulkona kaikkea kaunista tunteja. (Ihan niin paljon ei kuitenkaan ole aikaa :P)

Ponitkin ovat nauttineet, kun ovat saaneet olla iltaan asti ulkona. Muutamana päivänä on tullut vettä niin että juoksuaskelin ovat tulleet sisälle jo iltapäivästä pitämään sadetta ja kuuntelemaan jouluradiota. Molemmat tuntuvat olevan vähän tylsistyneitä eri tarhoissa oloon, vaikka aikaisemmin pääsivätkin höpistelemään toistensa turpia aitojen yli helposti ja sitä päivät pitkät tekivätkin. Kunnes tuli eilinen, päivä jolloin tunsin itseni vähän laiskaksi (ja ajatuksetkin olivat tulevassa keittiörempassa, edellinen ilta oli istuttu kaupassa monta tuntia suunnittelemassa mutta ehkä täällä pitää asua vielä pidempään, jotta varmasti tietää mitä haluaa ja minne) ja ajattelin juoksuttavani pojat tarhassa. Peikko pääsi ensimmäisenä hommiin ja Torsten seisomaan Peikon pikkutarhaan missä alkuun olikin tohkeissaan, oritarha oikealle pojalle ;) Aika pian alkoi todennäköisesti ärsyttää toisen kehuminen - Torsten ravasi muutaman kerran aidan viertä, mittaili, pysähtyi ja hyppäsi sähkölankaa hipaisematta isompaan tarhaan ;D Että jos sen kouluratsun elämä edelleen vähän turvonneeseen jalkaan nyt sitten tyssää, siitä tulee estehevonen. Koska ihan tosi, hevonen joka kaatuu maapuomille ja on aina vaatinut ihon hiton kovat vauhdit päästäkseen maahankaivetuista ristikoista yli, hyppää paikaltaan täysin tyylipuhtaasti metrin ja laukkaa sitten riehakkaasti häiritsemään Peikon työtä, sitten täytyy ryhtyä estehepaksi.

No, lehmäkin hyppää metrin joten yllättäen vedettiin sitten sen Torstenin takia yksi ylälanka lisää Peikon tarhaan, jos se pirulainen vaikka keksii hyppiä tarhasta toiseen ees ja taas. Saattoi tietysti myös olla, että Torsten vain yritti näyttää Peikolle toista tapaa poistua oritarhasta, koska vaikka hän kaivaa kuinka syviä tunneleita, ei Peikko näytä tajuavan että pikkuisen kun se vain viitsisi kontata aidan alta, niin oltais samassa tarhassa.

Joka päivä jotakin, tänään pieni ja luvaton puutarhavisiitti - Torsten ei vaan tunnu pystyvän hillitsemään itseään laisinkaan, ehkä se on tajunnut että hänhän omistaa tämän kaiken ja oma tupa, oma lupa ;D 

Me puolestaan tajusimme tänään, että viereiseltä kylältä saa pizzaa myös tänne maalle. Tähän perjantai-iltaan, eipä sitä muuta edes osaisi toivoa. Mitä mahtavinta viikonloppua sinullekin ♥