Ennen ja jälkeen

puhelinkuvina

Koskematon sänkipelto on niin kaunis - sääli ettei se ole toimiva tarhanpohja. Tämä kuva on otettu syksyllä, ennen kuin tarhaa ryhdyttiin rakentamaan. 

Muutama päivä takaperin Peikko pääsi Torstenin töiden ajaksi isoon tarhaan, josta osa on siis vielä sänkipellolla. Kengättömänä Peikon oli selkeästi tosi vaikea kulkea siellä ja menikin vain varovasti käyntiä. Hiekalla spurttaili sitten ihan täysiä! Torstenkin on alkuinnostuksen jälkeen antanut sänkipellon olla - se on kyllä edelleen tasainen, mutta savi on aina savea. Tietääpähän, ettei ihan turhaan ole pohjaa tehty kunnolla, vaikken täysin tyytyväinen siihen olekaan. Ponit näyttävät kuitenkin tyytyväisiltä ja se on pääasia.

Tästä kuitenkin lähdetiin; 

Ponien tarhan portti ennen remontin alkua. Ilman pitkävartisia kumisaappaita sinne ei ollut mitään asiaa. Tarha sijoitettiin niin, että tallista ja muista rakennuksista (heinä, lantala yms) on helppo ja lyhyt matka joka paikkaan. 

Meidän kodin länsipuolen ikkunoista näkee tarhan portille, mutta muuten halusimme ikkunoista laidunmaiseman, vaikka alkuun mietinkin että haluaisin nähdä sisältä talosta koko tarhan. Laidun on kuitenkin esteettisempi katsella kuin tarha, ja näin ponit näkevät myös tielle eivätkä vain meidän pihalle. Tarhan portti tuotiin navetan (oikealla kuvassa ja nykyisin toimii sekä puuverstaana että metallipajana) ja konehallin väliin, jotta poneilla olisi tuulensuojaa niin halutessaan. No, sen verran vähän ne portilla hengailevat, että voi olla että ensi kesänä järkätään tolppia uusiksi, ehkä. 

Pohjatyöt tehty tälle talvelle, viimeisenä reilu viisi kuutiota haketta, ettei tarvitse syödä heiniä hiekalta. Meillä kuorittiin savimaata 30-40 cm pois, tehtiin kaadot, laitettiin kangas, kuona ja päälle sitten kivituhka. Koska en ollut ihan varma jätänkö portin kauemmas pellolle, kulkee tarhan välissä mursketie, joka on vähän kantavampi jos isoilla kulkuvälineillä pitää päästä liikkumaan konehallin taakse. Valitettavasti sääherrat eivät ole olleet puolellamme; valtava savikasa piti viedä alas pellolle jo aikoja sitten, eli heti kun pelto kantaa isoja koneita ilman että pohja menee aivan velliksi tai että koneet eivät jää peltoon jumiin. No vieläkään pelto ei kanna riittävästi työkoneita varten. Varmaan viimeistään kesällä... 

Tarhaan tehtiin yksi iso, 18 m pitkä rumpu pahimpaan märkäkohtaan ja kaivettiin ojia sinne minne niitä tarvittiin. Tältä osin pohja on hyvä ja kuiva, mutta sänkipellon ja rakennetun pohjan rajalle muodostuu vesilammikoita, joista käymme keskustelua miten asia korjataan ja milloin. Toivottavasti pian. Kokonaisuudessaan tarha ja kaikki siihen liittyvä on tähän mennessä kustantanut noin 7000 euroa, mutta siinä laskussa on aitatolppia laskettuna lähes koko pellon ympäri sekä muun pihan murskekasetti.

Lopussa kuitenkin kiitos seisoo eikä muutamaa vesilammikkoa lukuunottamatta ole mitään valittamista tarhassa! Tuo kiva pikku puro tuossa oikealla, se vasta mysteeri onkin miksei kaivo vedä, tähän aikaan vuodesta vaan tuntuu olevan mahdoton tehdä ihan kaikkea - jääkööt ensi kesäksi selvitettäväksi miksei vesi liiku miten pitäisi. Ja sähköpaimen, se on niin menossa siistimmin tuohon navetan seinälle :D

Koska hevoset tarhaa myös pimeän aikaan, halusin tarhaan myös kunnollisen valaistuksen. Tässä kuvassa katuvaloinakin käytetty valo on vielä kohdistettuna pihalle, nyt se on käännetty valaisemaan tarhaa. Se tuottaa valoa 9000 lumenia, vertailun vuoksi esimerkiksi todella tehokas 50 w led valonheitin valaisee 4000 lumenin verran, joten tässä katuvalossa todella riittää poweria. Sähkönkulusta on vaikea arvioida pelkän hevostelun osalta, mutta sähkölasku kasvoi karkeasti arvioituna 25 % hevosten muutettua kotiin. Sähkölasku ensimmäiseltä kahdelta kuukaudelta oli kaiken kaikkiaan 147 euroa, mikä on mielestäni todella kohtuullinen, sillä emme istu sisällä tai puuhaile pihalla pimeässä. Öljylasku onkin sitten asia erikseen ;D

Ponit rakastavat kivituhkaa. Arvoin murskeen ja kivituhkan välillä pitkään ja onneksi päädyin kivituhkaan. Torsten juoksee töiden jälkeen piehtaroimaan (ilman loimea ofc, että on sitten iltaisin mitä harjata :P) ja Peikko aloittaa aamunsa aina piehtaroimalla.

Kivituhka myös joustaa hyvin jalan alla ja muutaman kerran olen tarhassa ratsastanutkin. Näin kahtia jaettuna olen tyytynyt juoksuttamaan poneja isommassa tarhassa. 

Mulla on puhelimessa miljoona kuvaa poneista eri asennoissa tarhassaan ja voi olla että ihmiset ovat jo kyllästymispisteessä saadessaan whatsapp viestejä söpöistä poneista mutta minkäs teet :P

Tarhan pohtimisen lisäksi tulin syksyllä hyvin nopeasti siihen tulokseen, että haluan ponit kotiin heti enkä huomenna joten ei muuta kuin selaamaan siirtotallien myynti-ilmoituksia. No yksi löytyikin varsin edullisesti, käytiin katsomassa rumilusta ja päätettiin että tämä me otetaan, väliaikaiseen käyttöönhän talli oli vain tulossa. Tingitty ostohinta oli 2000 euroa.

Voi sitä työtuntien määrää mikä tämän kauhean rötiskän edes jonkinasteisesti siistimpään kuntoon saamisessa on mennyt! Se lika ja haju ja pimeys, yök ! Kyllä epätoivo meinasi iskeä kun hiomakoneella vedettiin seiniä puhtaiksi - koska vedellä ei voinut enää tallia pestä, ei todennäköisesti olisi vieläkään kuiva.

Talli saapui kotiin seuraavana päivänä ostosta ja tässä näkyy myös hieman yleiskuvaa pihasta joka nyt on siististi soralla :) Vaikka siirtotallit on edelleen mielestäni aika kamalia ja oikea tallirakennus ainoa oikea vaihtoehto, voi olla, että ensi kesänä keskitytään kuitenkin kodin remppaamiseen (ja vain olemisen ihanuuteen!) ja annetaan konehallin toimia venevarastona vielä yhden talven verran. Ja ei siellä ihan pelkästään venettä säilytetä, vaan myös heinävarasto ja lantala sijaitsee samassa rakennuksessa. (Lantalaan mennään omasta ovesta ja siinä on seinä erottamassa veneen ja kakan toisistaan :P) Jonain päivänä vene saa kuitenkin väistyä ja siitä tulee supertyylikäs ja ihan kaikilla mukavuuksilla varustettu pikkutalli jättikarsinoilla. Ja siirtotalli, siitä voisi tulla vaikka kanala ;)

Syksyn mittaan meillä on ollut ihan supertalkoolaisia apuna! 

Tallia ei ehkä sisältä enää tunnistaisi samaksi mörskäksi mikä se oli ostaessa. Lautoja uusittiin metritolkulla (puuverstaan aarteita!), oviin tehtiin kurkistusaukot jotta Peikkokin näkee karsinastaan jotain ja jotta ilma vaihtuu paremmin, asennettiin poistoilmapuhallin, lisättiin ilmanottoreikiä, höylättiin ovia jne jne jne. Muutenhan esimerkiksi tallin pohja ja katto olivat hyvässä kunnossa, joten siinä mielessä ostos oli turvallinen. Ja karsinat ovat kooltaan 9 neliömetriä - käytävä vaan saisi olla suurempi mutta hyvin mahtuu Torsten seisomaan siinä kun laitan sitä kuntoon lenkille lähtiessä.

En säilytä tallissa lusernin lisäksi mitään ruokia, loimia tms, vaan pidän kaikki lukkojen takana puuverstaassa. Puutavaraa joutui vähän järjestelemään mutta on täällä hyvin tilaa levitellä tavaroita :D

Varsinaisten materiaalien ja tallin lisäksi tontista piti tehdä asemakaavapiirros ja tallista asian mukaiset pohjapiirrustukset. Kaikki piirrustukset sekä lupamaksut kunnalle olivat hieman yli tuhat euroa.

Alun epäilyistä huolimatta Torsten viihtyy karsinassaan mainiosti!

Jonkunlainen katos on oven päälle kuitenkin vielä rakennettava, ettei talliin sada suoraan sisään. Aluksi kaivoin vanhoja ikkunoita navetan vintiltä isälleni ja sanoin että haluan lisää ikkunoita talliin, mutta siihen hän totesi ettei ole puuseppä. Höh, katsotaan palkataanko ensi kesänä puuseppä tekemään taikoja... ;)

Varsinaisena hoitotilana, kengitystä yms varten toimii navetan metallipajan puoli. (Niinkuin tänään aamulla kun hukkasimme eilen kengän metsään...) Tässä tilassa kuivuu myös loimet - yleensä neljässä tunnissa vaikka olisi ollut minkälainen kaatosade, öljypuhallin on melkoisen tehokas. Toisaalta tila toimii myös vesiboksina, jalkojen pesua tai kylmäystä jos on tarve tehdä ja tehdään muutenkin kaikki mihin tarvitsee tilaa ja valoa ja betonilattiaa. Vuorotellen puunataan autoja ja hevosia :)

 Oikealla, ei näy kuvassa, on vesipata jonka tuikkasen aamuisin tulille jotta saan vietyä kuumat vedet ulos tarhaan, teimme hyvin simppelin eristetyn vesiastian joka pitää ainakin pikkupakkasella veden sulana koko päivän - vielä ei tietysti olla päästy testaamaan kuinka astia toimii kovilla pakkasilla.

Tällainen "alkeellisuus" ei ikinä toimisi täysihoitotallissa mutta näin kahden hevosen kotitallissa kaikki tuntuu toimivan hyvin. Muutaman kuukauden tallinpidon perusteella voisin myös kuvitella, että jatkossakin minulla on kotona vain omat hevoset. Elämä on huoletonta kun ei tarvitse olla vastuussa kenellekään - ja toisaalta ehtii hoitamaankin hevoset hieman tarkemmin. Harjaamaan aamuisin turpeet pois selästä ja antaa Peikon piehtaroida narussa hakkeella ennen omaan tarhaan menoa ja höpötellä ja puuhastella ja rapsutella vaikka yöpuku päällä ponien kanssa niin kauan kuin sielu sietää. Että sinä päivänä kun oikean tallin suunnittelu polkaistaan käyntiin oikeasti, avaan samalla sekunnilla selaimeen hevosmarkkinat sivustot. Kuitenkin just tällä hetkellä, kaksi hevosta on ihan täydellinen määrä hoidettavaksi.

Ehtii sitten nauttia kodista ja tehdä muutakin kuin liikuttaa kahta hevosta. (Peikko on niin pieni että sen kanssa puuhailua ei lasketa :)) Me ollaan Torstenin kanssa käyty nyt useampana päivänä pitkillä maastolenkeillä ja miten ikinä olisi aikaa laittaa 2 tuntia + 2 tuntia maastoiluun ;D

Ulkona paistaa aurinko - hilpaisen tästä rapsuttelemaan poneja - koska siellä se Torsten odottaa portilla että koska lähdetään töihin. Se ei tunnu vapaapäiviä muistavan jos maastoilusta on kyse. No tänään kuitenkin huilataan ja ponit saavat tarhoihinsa tuoreet puut kaluttavaksi. 

Mukavaa vuoden viimeistä lauantaita sinulle!