Viikonloppuna

Maalla ja kaupungissa

Kuka voisi kellot seisauttaa ja ajan pysäyttää, sanoin tänään aamulla T:lle kun heräilimme kaupunkikodista eli systerini ihanasta keskustan asunnosta ilman herätyskelloa. Hän vastasi, kun maailma antaa kaikkein parastaan - me ollaan niin ällölirkkuja ja romanttisia että melkein hävettää ;)

Torstenia tämä ällörakastuneen parin seuraaminen ei kuitenkaan vielä ole alkanut hävettämään. Siisteysintoilijani joka siivoaa sekä kotia että autoa varmasti enemmän kuin olisi tarpeen oli perjantaina tallilla mukana ja sillä välin kun laittelin ponin iltapuuroa heilui hän jo talikon kanssa (ihan omasta ideastaan) Torstenin karsinassa. Menee ne perjantai-illan treffit niinkin, sekä karsinasta että Torstenista tuli tip top puhtaita ;) Loppuillan vietimme landella eläinvahtina, grillasimme takan hiilloksessa makkaraa ja katselimme pihajänisten elämää, kaurabaari on kovassa käytössä pimeään aikaan. Lauantaiaamuna tallitöiden jälkeen oli ihana kömpiä takaisin sänkyyn ja nukkua pitkään, nautiskella hitaasta aamupalasta ja maaseudun hiljaisuudesta. Päivälenkillä Torstenin ja Pätkiksen seurassa vierähti tovi jos toinenkin ja iltapäivän kahvin ja korvapuustin jälkeen oli aika suunnata kaupungin sykkeeseen. 

Erottajalla sijaitsevaa Groteskia on kehuttu yhdeksi Helsingin parhaista pihviravintoloista joten hyvän ruuan ystävinä olimme varanneet kivan ikkunapöydän kyseisestä raflasta myöhemmälle illalle. Viereisessä pöydässä istunut ruotsalainen pariskunta vastasi jälkiruokalistaa tarjonneelle tarjoilijalle, että kyllä kiitos, heti kun viereinen pöytä saa pääruokansa - ei ehkä maailman nopeinta palvelua mutta ruoka oli erinomaista ja mikäs siinä viiniä juodessa, kun ei ollut kiire minnekään. Jos kuitenkin vertaillaan edellisen illan landeillallista ytimen gourmetravintolan annokseen, niin hinta-laatusuhteessa maaseutu menee heittämällä ohi! Terassikausi avattiin yöllä Tornissa ja mansikkamargaritan jälkeen askel oli kevyt kotiin kävellessä - tällaista elämää ei maalla pääse kokemaan.

Aamun laulustani huolimatta aika ei kuitenkaan pysähtynyt, ja hyvä niin. Vietimme rentoa sunnuntaibrunssia yhdessä T:n, ystäväni ja koko ajan naureskelevan kummityttöni kanssa tunnelmallisessa Uunisaaressa, lämpimästä oli mukava ihastella ulkona hiljakseen leijuvia lumihiutaleita. Kävellä käsi kädessä monen sentin paksuisen jään peittämällä aallonmurtajalla ja katsella joutsenpariskuntaa lähietäisyydeltä. On ne upeita eläimiä, sääli ettei ollut tallitakki päällä, namitaskua tarvitsisi todellakin myös kaupungissa!

Paljon mahtuu yhteen viikonloppuun - loppuilta meneekin sitten läksyjen parissa. Ihanaa arkea kohti, iloa ja valoa alkavaan viikkoosi! ♥