Pitkät piuhat

Kuinka vetää hevonen pyykkinaruilla pakettiin (or maybe not)

Olen omassa ratsastelussani joutunut huomioimaan, että mitä enemmän varusteita, sitä pidemmät piuhat, minulla. Käsissä. (Ja kuka ties, ehkä myös ajatuksenjuoksussa, mutta pysytään tällä kertaa vaan niissä ohjissa.) Eli lyhyesti, satulassa istuessa ohjat valuu kuin saharan hiekka sormien läpi, eikä mitkään liimahansikkaat tunnu ongelmaan auttavan. Sen sijaan ilman satulaa treenatessa joudun pakkohirttämään itseni ohjat tiukalla ponin selkään koska Torstenin lempiharrastus on nykyään sivuloikat. Kyllä voi olla erilaiset treenitavoitteet ratsukon molemmilla osapuolilla, toinen keskittää kaiken energiansa ratsastajan tiputtamiseen ja toinen kummastelee miksei sen ratsun kokoaminen pitkillä naruilla onnistu. 

Joka tapauksessa, siinä missä Torsten on lisännyt vain pökköä pesään spookailyssaan, ei sama taktiikka ehkä toimi ohjastuntuman kohdalla, tai ainakin yleisesti elämässä kovemmat otteet harvemmin luovat kestävää kehitystä. Niinpä olen tarvinnut uuden näkökulman ongelman käsittelyyn. Ohjasajossahan saa ihan luvan kanssa olla pitkät piuhat, problem solved ;) 

Ei se tietysti ihan niin helppoa ollut, vaikka Torsten pitkän ajotauon jälkeen liikkuikin myöhään eilen illalla, myrskytuulen lempeästi puhaltaessa, valtavan upeasti. Eikä kytännyt kertaakaan, mitään. Keskittyi vain töihin ja teki mallikkaat väistöt ja avot käynnissä ja ravissakin ja niin se kroppa vaan lyheni kaikissa askellajeissa kun vähän avitti takajalkoja. Ja piti ne pitkät ohjat lyhyinä. Huoh.

Tänään kapusin selkään ajatuksella kannetut kädet ja lyhyet ohjat. Helpotin tehtävääni jättämällä päivän treenistä satulan pois, Torstenkin ilahtui, liukkaat toppahousut ja edelleen puhaltava myrskytuuli tarjosivat otolliset olosuhteet kuskin dumppaamiselle. Keskimäärin joka toinen kierros olin tipahtamaisillani, mutta pysyin selässä. Voitto sekin, ohjat kun roikkuivat pyykkinaruina. Jatkamme hyvän tuntuman ja kropan kasaamisen harjoittelua ehkä vielä hetken ohjasajossa. Siinä kun on huomattavasti pienempi riski tippuakin.

Oikeastihan hevonen kootaan takaa eteen. Torsten työntää takaa hyvin, se tulee siltä luontaisesti. Jos rungon lyhentymistä ei kuitenkaan osaa ottaa edestä vastaan, hevonen jää tyhjän päälle. Tänään Torsten oli tapansa mukaan kiltti ratsu spookailyn ohessa ja lyhensi kroppaansa ihan itse. Tiedän, että pääsen hevoseni kanssa oikeasti aika helpolla :)

Kivoja treenejä sinnekin! :)