Destination Grand Prix

 Ypäjän hevosopistolla järjestettiin lauantaina 10.9. saksalaisen kouluratsastajan, Helen Langehanenbergin Destination Grand Prix klinikka. Aamu alkoi lehdistötilaisuudella missä hän kertoi kuulumisistaan kotipuolessa ja esimerkiksi sen, mihin hän kiinnittää huomiota, kun etsii tulevaisuuden mitalihevosia kouluratsastukseen.

Ruotsalainen mediapersoona Sara Silferberg haastatteli Helen Langehanenbergiä sekä juonsi tapahtumaa. 

Anna von Wendt hevosellaan Denzel. 

Helen Langehanenberg, 34, on menestyksekäs kouluratsastaja, saavutuksina mm. joukkuehopeaa Lontoon olympialaisista sekä World Cupin finaalin voitto upealla orilla Damon Hill. Vaikka ori on Helenille once in a lifetime horse, ei hän vertaile hevosiaan keskenään. I see and feel similaritys, but who knows, maybe I will have another, totally different, maybe even better once in a lifetime horse, Helen kertoo. Tällä hetkellä Helenillä on kolme hevosta, joista nuorimmilla on tavoitteet korkealla - kunhan ne vain pysyvät terveinä. Koskaan ei voi tietää mitä hevosten kanssa tapahtuu, joten Helen käyttää hevosiaan säästeliäästi. Nuoret hevoset eivät ole kilpailleet kuluneella kaudella kuin neljät-viidet kilpailut; hän uskoo, että kilometrit jotka nuoruusvuosina säästää on käytettävissä myöhemmin. Nuoria tulevaisuuden lupauksia katsoessa Helen korostaa hyviä askellajeja sekä hevosen luonnetta; horse have to want to work, and nowadays, all gaits has to be perfect. Loppu on kiinni ratsastajasta, taidosta kertoa hevoselle mitä niiltä halutaan. Helen muistuttaa, etteivät hevoset ole lukeneet ratsastuksesta kirjoitettua opasta, joten on ratsastajan tehtävä selittää ja tehdä asiat hevoselle helpoiksi.. All horses are different, if plan A or B doesn’t work, use plan C or D or something entirely new, find a way to make learning easy. What is easy to use is easy to use, and  it’s the same in people, Helen naurahtaa. Tällä hetkellä Helen tekee suosittua Destination Grand Prix kiertuetta Pohjoismaissa, mutta kotona valmentamisen lisäksi nainen ratsastaa 10-12 hevosta päivässä; you won’t believe how quick is evening again! But it’s my job and my passion, I can’t imagine doing anything else.

Emmi Heikkinen ponillaan Dancer II.

Don’t try to be perfect, nobody is

Ypäjällä täysille katsomoille esiintyi kuusi ratsukkoa, joista päivän avasi poniratsastaja Emmi Heikkinen ponillaan Dancer II. Ratsukko työskenteli verryttelyn sekä siirtymisten parissa. Helen halusi, että hevonen pysyy rentona ja vastaanottavaisena, ja siinä missä hevosen täytyy kuunnella ja reagoida ratsastajan apuihin, on tärkeää, että ratsastaja tekee samoin. Hevosta täytyy kuunnella ja hevoselle täytyy vastata; jos ratsu tuntuu jännittyneeltä, levottomalta tai jostain muusta syystä johtuen se ei ota ratsastajan apuja vastaan, on turha jatkaa samaa tehtävää. Lepotauko, hevosesta riippuen muutama kymmenen metriä tai vaikka muutama kierros kevyttä ravia ja sitten vasta jatketaan työskentelyä. Vain rento hevonen voi oppia ja työskentely olla helppoa; ei kuitenkaan tule pelätä virheitä, koska kokeilemalla rohkeasti erilaisia oppeja löytää parhaiten toimivan sävelen yhdessä hevosen kanssa. Helen myös selitti, miksi hän itse on kiltti valmentaja; hän olettaa että ratsastaja joka tulee hänelle haluaa oppia. Hänen on turha huutaa vihaisena kentän keskeltä, silloinkaan mikäli tehtävät ei onnistu - joskus vika voi olla satulan alla tai päällä, mutta kumpaankaan ei pidä laittaa painetta, silloin harvemmin onnistuu. There is not such a big difference, between the rider and a horse.

Kiia Kuosan Die Welt rentoutui harjoitusten avulla alkuun hevosta jännittäneestä katsomosta huolimatta.

Give a horse the confidens

Junioriratsastajia edustanunt Kiia Kuosa hevosellaan Die Welt sekä kesällä PM kilpailuissa henkilökohtaista pronssia ottanut nuori ratsastaja Ella Paloheimo hevosellaan Wolle Wolkenstein olivat vuoroissa seuraavana. Hieman spookyn Die Weltin kanssa Helen halusi, että ratsastaja antoi hevoselleen aikaa ja tilaa edestä, pyytää sitä tulemaan hieman matalammalle ja samaan aikaan avoimelle niskalle. Tasosta riippumatta hevosten kanssa tulee uskaltaa helpottaa tehtäviä ja ottaa askeleita taaksepäin. Puolisokea Die Welt  jännitti hieman yleisöä, joten Helen pyysi Kiiaa ratsastamaan avotaivutuksessa yleisön ohi. Vaikka hevonen on jännittynyt, sitä ei ”ratsasteta paremmin avuille”, vaan pehmeästi taivutetaan sisäpohkeen ympärille, ilman että käsi vetää. Collection can not be slow, jos hevonen on jännittynyt kokoamista ei saisi tehdä; on spooky horse use the idea of warming up, don’t ask too much. Rentoutta haettiin myös siirtymisillä, hevoselle rakennettiin itseluottamusta ja sitä kiiteltiin tauoilla ja taputuksilla useita kertoja puoli tuntia kestäneen valmennuksen aikana. Itse siirtymisissä piti olla tarkkana, Helen pyysi klinikan jokaista ratsukkoa suorittamaan tehtävän uudelleen mikäli siirtymistä ei ratsastettu tarpeeksi istunnalla.

Ella Paloheimo hevosellaan Wolle Wolkenstein. Ratsukon kausi on ollut voitokas, kaksikko sijoittui kesällä PM kilpailuissa pronssille ja ovat tällä hetkellä nuorien ratsastajien hallitsevia suomenmestareita.

Klinikka toteutettiin yhteistyössä Back On Trackin kanssa ja ratsukot olivat edustettuna BOTin varusteilla.

Ella ja Wolle harjoittelivat laukkapiruetteja sekä vaihtoja; pari teki erittäin kaunista yhteistyötä, mutta Helen muistutti, ettei ratsastaja ole koskaan valmis ja aina on pieniä asioita, joita voi parantaa. You can always improve the natural gait, you can always have more supple in the body and you can always do a little better. Helen pilkkoi tehtävät osiin, haki ensin lisää voimaa ja pomppua normaaliin laukkaan ja sitten saman fiiliksen piruettilaukkaan; more you collect, more energy you need. Ratsukon laukkapiruetit paranivat silmissä, kun Ella uskalsi pyytää ja vaatia hevoseltaan enemmän; feel how much it’s possible, ja toimi sen mukaan. Vaativan, mukavuusalueen yli käydyn työskentelyn jälkeen oli tärkeää tehdä lopuksi helpompia tehtäviä, tässä tapauksessa piruettilaukkaa treenattiin myös hieman pidemmässä muodossa, yleisesti Helen halusi että muotoa ja tempoa vaihdeltiin usein.

Terhi Lehtimäki ihanalla Wilma II. Kouluratsastajan omia mietteitä voi lukea ratsastajan blogista.

Play with the horse

U25 ratsastaja Terhi Lehtimäki hevosensa Wilma II kanssa harjoitteli ykkösiä sekä piaffen alkeita. Hyvin herkän tamman kanssa kokeiltiin erilaisia piaffeharjoituksia; ravi – käynti siirtymisessä Helen pyysi Terhiä hipaisemaan raipalla muutaman kerran takaosan päälle, mutta tehtävä ei toiminut riittävän hyvin joten sitä muutettiin. Wilma hakeutui helposti liian korkealle niskalle, jolloin Helen pyysi ratsastajaa laskemaan hevosen niskaa, ja aivan rennosta käynnistä hipaisemaan raipalla takaosan päälle – ihan muutama askellus riitti, sitten jatkettiin rentoa ja pitkää käyntiä. If she offers you more, you can take it, but you don’t ask for more. Raipan käytöstä Helen muistutti yleisesti, että se oli ratsastajan apu siinä missä pohjeavutkin, hevonen ei saa pelätä raippaa vaan sen täytyy ymmärtää sillä annetut avut. Hyvistä askeleista kiitettiin ja turhia askeleita ei reagoitu; reaktiot, myös ne joita ratsastaja ei varsinaisesti tavoittele, kertovat hevosen rehellisyydestä. Explaine to the horse it is possible to do what the riders want, Helen palasi useita kertoja klinikan aikana asioiden helpoksi tekemiseen. Horses are not stupid, they can feel when they are doing it right, because it’s easy for them! Helen pyysi ratsukkoa leikkimään askeleilla ja muodolla mutta piaffe ja passage treenin valmentaja halusi pitää erillään. Wilmalla oli upea passage, jota ei tarvinnut vahvistaa tämän enempää tällä hetkellä, joten piaffea treenatessa Helen halusi esille täysin tavallisen ravin, jotta opetteleminen olisi helppoa. Opettelu ykkösten kanssa tehtiin myös mahdollisimman yksinkertaiseksi, askeleiden ei tarvinnut olla isoja ja näyttäviä ja alkuun tavoitteeksi laitettiin vain kaksi vaihtoaskelta peräkkäin. Hevosen suorittaessa hyvällä menestyksellä vaikeusastetta nostettiin ja loppuun Terhi esitteli peräkkäin neljän askeleen vaihtosarjan.

Upea suomenhevosori Hessin Leevi Katja Kuokan kanssa.

Mitä takaa lyhennät sen edestä voit kerätä

Viimeisessä valmennusryhmässä ratsasti GP-ratsastaja ja hallitseva suomenmestari Anna von Wendt hevosellaan Denzel sekä edellisenä viikonloppuna suomenhevosten koulumestaruuksissa viidenneksi sijoittunut, Va B tasoa kilpaillut suomenhevosratsukko Katja Kuokka ja Hessin Leevi. Helenin oma mielikuva suomenhevosista ei vastannut ainakaan vielä aamun lehdistötilaisuudessa sitä videota, joka hänelle oli suomenhevosesta näytetty, ja suomenhevosihmisenä oli mahtavaa nähdä millä neuvoilla ja ajatuksilla ratsukko pistettiin töihin. Helen halusi Hessin Leevin askeltamisen äänettömäksi, etenkin voimakas laukka sai maneesin pohjan kaikumaan; Helen työsti ratsukkoa ensin piruettilaukassa, jonka jälkeen hän halusi saman ajatuksen normaaliin laukkaan; askel ei saanut nousta vain ylös vaan sen tuli liikkua myös eteen. Askeleilla piti leikkiä ja niiden laatua treenattiin paremmaksi sulkutaivutuksilla; laukan hyppy piti tuntea myös sulkutaivutuksen läpi. Carrying but not hurrying, Hessin Leevi oli varmasti yksi parhaista esimerkeistä koulusuomenhevosen esittämiseksi tällaisessa klinikassa, heidän työskentelyään oli ilo seurata. 

Myös Anna ja Denzel työskentelivät piruettien parissa; Helen pyysi ratsukkoa palaamaan takaisin käyntipiruettiin mikäli laukka jäi liian voimattomaksi. Feel what the horse can offer you in that moment, Anna ja Denzel tekivät upeaa piaffetyöskentelyä ravi-piaffesiirtymisillä. Oli kyseessä aloitteleva tai GP-ratsukko, tässäkään kohtaa ei pyydetty Grand Prix luokissa esitettävää 15 askelta piaffea peräkkäin, mutta ne askeleet mitkä tehtiin, tuli tehdä huolella ja hevosta kiittäen sekä rohkaisten. Mitä toimivammaksi takaosan ja selän työskentely muuttui, sitä enemmän ratsastajat saivat kerätä ohjia lyhyemmäksi. Self carriage and energy on the hind leg olivat asioita, joita jokainen ratsukko tarvitsi, tasosta riippumatta - ja joita voi aina treenata hieman paremmaksi.

Kiitos Ypäjän Hevosopisto, Back On Track sekä tietysti Helen & tiimi mielenkiintoisesta klinikasta!