Oreja ja kierrätystä

palkittuja oreja ja siivouspäivän tunnelmia

 

ori Cartier

 

Ypäjän ratsuoripäivistä on tullut jo melkein perinne itselleni. Tai siis, tänä vuonna ajelin tuhatta ja sataa Ypäjälle jotta kerkesin nähdä oriparaatin parhaat, eli suomenhevoset. Kameraa en kerennyt kaivaa esille, (ei sillä että olisin välttämättä niin tehnytkään, halusin nähdä ihan kaiken näistä upeista kouluoreista ja kamera on aina sellainen "häiriötekijä") mutta oriiden palkitsemistilaisuuteen olin saanut jo kamerankin aseteltua. On ne vaan upeita, ei siitä pääse mihinkään.

 

Still-Hof Macabeu palkittiin oripäivien parhaana orina ja sen laukka sai täydet kymmenen pistettä.

 

Lumi Aaroni palkittiin parhaana suomenpienhevosorina. 

Ypäjä Huttunen palkittiin parhaana suomenhevosorina.

 

Aqua Marin

 

Lissabon

 

No, se niistä oreista, lisää kuvia täällä. Tämän ihanan keväisen vapaapäivän olen saanut kulutettua lähes kokonaan oman wannabeorhini varusteiden organisoinnissa - blogikirppis on auki! :) Ja hei, mikäli sinulta löytyy nurkista ylimääräisenä seuraavia tavaroita, saa tarjota. Torstenilla on loputon ostoslista...

 

ratsastukseen mickelmin suitset. Mustat, fullina.

 

Botin kovalla ulkokuorella olevat suojat. Valkoiset olisi koulu-uskottavat ;) fullina.

 

Yöpuvuksi Dyonin vuorettoman talliloimen. Siis tällaisen. 145 cm, luulisin.

 

Päiviksi Horse wearin 100 grammaisen ulkoloimen, irroitettavalla kaulaosalla, eli tällaisen. 155 cm.

Kun Torsten päätti

I totally got this

 

 

Tiedättekö, kun välillä menee yli. Innokkuudessa, väsymyksessä, ihan mistä vain. Kun vitsit on niin huonoja että hävettäisi jos ei naurattaisi niin paljon.

Vähän niin kuin Torstenilla sunnuntain peltotreenissä - oli ilmeisesti puskaradio laulanut Warwickin klinikasta ja ainoat asiat mitä Torstenille oli jäänyt päähän, olivat ole utelias ja ole tilanteen herra. Torsten sanoo että Yep, I totally got this ja niin se tuijotteli uteliaana (ja hyvin keskittyneenä) vilkkaasti liikennöidyn autotien ajoneuvoja, laitumen issikoita, kiviä ja muuta maata sekä aivan erityisesti kevyen liikenteen väylällä kulkevia ihmisiä. Sen lisäksi Torsten otti tilanteen haltuun ampaistessa melkein jokaisella laukkakierroksella kulmasta ulos, niin kuin sen olisi täytynyt todistaa jollekin olevansa tilanteen herra. (Ohi ajaville autoilijoille se ei ainakaan jäänyt epäselväksi..)

 

 

Noin muuten Torsten oli oikein reipas ja malttoi välillä keskittyä töihinkin, joten mikäs siinä, vaikka välillä pidettiinkin uteliaisuutta nostavia katselutaukoja. Kevyt hölkkä oli alustusta eiliselle kraniohoidolle, Torsten kun oli heti viimeisimmän hehkutukseni jälkeen usean päivän ajan vähän "outo", se ei siis liikkunut yhtä hyvällä sykkeellä ja meno oli kuin suoraan meidän kouluradoilta. Turhaa asiaa murehdin, sillä pellolla poni tuntui taas varsin mukavalta omalta itseltään - täytyisi vaan muistaa, ettei hevoset ole koneita ja niilläkin on toisinaan heikompia päiviä. Eipä sillä, poni ehdottomasti ansaitsi kranionsa ja kaulaa lukuun ottamatta se olikin oikein hyvässä kunnossa. Kaulan ja niskan lihakset olivatkin sitten ihan toinen juttu, eikä niitä päästy oikeasti edes hoitamaan, Torsten oli vahvasti sitä mieltä että piilottelimme varmasti neuloja takkiemme alla. Lopulta harjoittelimme hieman siedätystä kaulan alueelle kohdistuvista lähentely-yrityksistä, ja täytyy sanoa, että edessä on pitkä tie mutta uskon, että jos jollain keinolla Torstenista saa vielä jonain päivänä neuloja sietävän, niin se on pienistä askelista lähtevä siedätys. *pöyhii kukkahattuaan*

 

Torstenista tuli naku viime viikolla - ei kiitos hikitreeneille, poni kun tuntui pitävän talviturkistaan eikä luopunut siitä sitten millään. Valitettavasti hiksu tuli klippauksessakin kun rauhoitettuna piti olla, eikä klipperi purrut märimpiin karvoihin, joten joo-o, en ole aiemmin nähnyt yhtä epäsiistiksi jätettyä klippausta :D Torsten parka.

 

 

Millä todennäköisyydellä pellon ainoa tolppa tuo varjon näin.. ;)

 

 

 

Ja hei, piti vielä sanoa, että on muutamia tilanteita missä ei voi mennä yli, kuten siinä, miten innokkaana tulee tarhan portille vastaan.

 

Pahoittelut taas huonosta snäppilaadusta ja lässytyksistä treenin jälkeisessä pätkässä.

 

Tai siinä, että eurodressage kirjoitti SRLn kevätkokoukseen jätetyistä sääntömuutoksista. Whoop whoop, nyt mennään oikeaan suuntaan - piristä päivääsi ja lue juttu täältä.

 

(yli)innokasta tiistaita sinulle!

Under the Umbrella

Warwick McLeanin klinikka Ypäjällä

 

 Warwick McLean sekä Stella Hagelstam ratsunsa New Hill Julitrean selässä.
 

Lauantaina oripäivien yhteydessä järjestetyssä Warwick McLeanin klinikassa oli lämmin tunnelma, kiitos täyteen vedetyn Ypäjä-hallin. Klinikka käsitteli hevosten valmistelemista niitä jännittäviin tilanteisiin, kuten kilpailutilanteisiin. Valmennuksissa olennaista ei ollut se, että hevonen tai ratsastaja olisi näyttänyt nätiltä tai liike olisi ollut mahtipontista, vaan sen, että hevoset olivat rentoja.

 

Hevosen pakovietin sisältävä aivolohko on suurempi kuin sen oppimislohko, joten pakeneminen on sillä luontaisesti ensimmäinen vaihtoehto ja se menee aina ihmisen opettamien oppien edelle. Pakenemisreaktio, eli pelko, vaihtuu kuitenkin hevosesta riippuen muutamien kymmenien sekuntien sisällä uteliaisuudeksi - ja tätä Warwick halusi ratsastajien hevosilleen vahvistavan. Teach your horse to be curious.

 

Muun muassa tällaisia mind game-tehtäviä Warwick ratsukoille teetti;

 

Saana Vepsäläinen ja ori Ypäjä Hemmo osoittivat välittömästi uteliaisuutta sateenvarjoa kohtaan.

 

Warwick pyysi antamaan hevosille kaulaa niiden tutkiessa niille vierasta asiaa. Laskemalla päätään hevoset pystyvät rentoutumaan, suusta ei saa vetää, se vahvistaisi vain hevosen ensimmäistä reaktiota, pelkoa vierasta asiaa kohden. Kuvassa Ida-Lotte Peltoniemi ja utelias tamma Furia.

 

Ville Vaurio ja Laram. Kun hevonen oli saanut aikaa vieraan esineen tutkimiseen, mielellään myös sen koskettamiseen, lähti sateenvarjo peruuttamaan ja hevonen vaistomaisesti seurasi sitä - hänhän sai aikaan sen, että varjo ryhtyi perääntymään. Näin ollen varjo ei ollut enää pelottava, ja hevonen tunsi olevansa tilanteen herra.

 

Melinda Ignatius hevosensa Royal Riccionen kanssa.

 

Vieraasta asiasta tehtiin tuttu, ja normaalia treeniä jatkettiin. Kehu, taputa - se rohkaisee hevosta.

 

Hevoset reagoivat erilaisiin ärsykkeisiin eri tavoin. Klinikalla harjoiteltiin myös ääneen tottumista yleisön taputtaessa. Tämä kaksikko otti varsin lunkisti yleisön hurraamisen.

 

Anna Kärkkäinen tammalla Elves Angel.

 

Vain maneesin sisäkatto on rajana, mihin kaikkeen hevoset voidaan totuttaa. Tätä harjoitusta ei teetetty nuorille ratsuille. Kuvassa Maarit Raiskio tammalla Pin Rock's Zico.

 

Hockus olisi voinut laulaa mikkiin under my umbrella ja satoja kiloja heinää, mutta ehkä se olisi vienyt keskittymiskyvyn hevosilta. Siis se heinä.

 

 

Mia Kainulainen ja Coco Paradieso.

 

Laukkapiruetteja kävelevien sateenvarjojen välissä - tähänhän me kaikki pyritään ;)

 

Ja oikeastaan, tällaista ollaan treenattu jo vuonna 2012 silloisella kotitallilla - tai Torstenin kaveri treenasi ;)

 

 

Lisää kuvia klinikasta täältä, palailen ehdottomasti tarkemman klinikkakoosteen kanssa piakkoin!



Vettä ja vastalaukkaa

On kaksi asiaa, jotka olen tänä vuonna oppinut. Vastalaukan ja veden juonnin.
Juo vettä, se poistaa ryppyjä ja ihostasi tulee jälleen kimmoisa. Huulesi eivät enää koskaan rohdu. Aineenvaihduntakin paranee.

Tee vastalaukkaa, hevosesi notkistuu, suoristuu ja sen myötälaukka paranee.

Yeah right, niin varmaan. Kunnes olen juonut vettä ja tehnyt vain vastalaukkaa. En jätä niitä enää koskaan pois, miksen ole tähän aikaisemmin uskonut :D

Se vastalaukkatreeni on myös saanut aikaan sen, että valmentajan viime viikkoisessa ponin selästä käsin tsekkauksessa olisi ollut tarvetta tenoille, sen verran teki mieli pissata hunajaa Torstenin laukatessa koottua laukkaa. Hitsiläinen, siis koottua laukkaa! Niin hienona ja pyöreänä ja kevyenä ja ilmavana. Palautekin oli hienoa, Torsten on herkkä ja tottelevainen ja sillä on hyvät askellajit.

Valmennuksessakin se on ollut todella hyvä, valmentajan säädöillä on helppoa matkustaa. Treenit ovat olleet, jos näin uskaltaa ääneen sanoa, jopa nousujohteisia! Huomenna jatketaan kentän laidalla ihastelua, joten täytyy pakata vesipullo, tenat ja kamera mukaan, jotta voisin näyttää teillekin kuvia supertreenistä enkä vain yhdestä kielensä roikottajasta.

 

Jep, siellä se kieli taas on, ulkona suusta. Siis ratsastajalla.

 Lupsakka luppakorva :)

SportFit

Ponin fitnessruokapäiväkirjaa

 

 

Terve ja lihaksikas hevonen ei ole itsestäänselvyys. Meistä jokainen tietää, miten käy, kun liikunta vähenee mutta ruokapidot paranee - ei siinä ainakaan hoikistumaan pääse. Alkuvuodesta Torstenin loimikerroksen alta paljastui sikalihava ruipelokaulainen poni - joskus sitä tulee sokeaksi ihmisille ja eläimille, joita näkee päivittäin.

 

Hetken tänka pån jälkeen oli ryhdyttävä korjaustoimiin. Hyvän heinän tärkeyttä ei voi korostaa liikaa, eikä sitä, että esimerkiksi tämän syksyn ja talven aikana heinässä on ollut melko alhainen SRV arvo - hevosen omistajan on saatava tietää heinäanalyysit, jotta niitä puutteellisia arvoja pystyy korvaamaan. Koko syksynä Torsten ei syönyt kuin kauraa, pellava-greenlinepuuroa ja lusernhaketta (ennen ratsastusta, ei siis suuria määriä), eikä kevyt työ ainakaan parantanut tilannetta. Ei siis tarvinnut miettiä, mitkä rehut lähtivät kokeiluun, kun Nekax Horse Sport tarjosi Torstenille kolme maistelusäkkiä Pavon mysliä - kääk, me tarvitaan Sportfittiä! Tuoteselostus lupaa korkeita magnesiumarvoja palautumiseen treenistä, öljyä energiaan sekä antioksidantteja, E-vitamiinia ja seleeniä lihasten kasvatukseen.

 

 

Koska ihan meille kaikille ylipaino on rasitus, jonkalaista kroppaa eikä etenkään hevosen jalkoja ole tehty kestämään, joutui Torsten ruokaremontin lisäksi samaan aikaan dieetille. Se saa kahdeksan kiloa heinää päivässsä, kuudesti tarjoiltuna ja yöheinät verkosta. Torsten on ainakin sitä mieltä, että fitnessponina hänen täytyy pitää huoli siitä, ettei nälkä yllätä ja syödä käytännössä jatkuvasti, välipaloja ja kunnon ruokaa vuorotellen. Tarkasti lasketut ravintoarvot tekevät ihmeitä vyötärölle, iholle sekä lihaksille, mutta herkkupäiviä ei kannata unohtaa, muuten voi mennä kisadieetti pilalle. Niinpä heinän ja myslin lisäksi se on syönyt kauraa ja pellavapuuroa, juonut greenline-melassivettä ja aina ennen töitä lusernhaketta, tyhjällä vatsalla kun ei kukaan jaksa keskittyä ja mahahapotkin kiittää.

 

Painoa saatiinkin parissa kuukaudessa aika kivasti pois, mutta lihaksisto ei alkanut syntymään ihan siinä vauhdissa, kuin olisin toivonut. SRV arvo oli edelleen alhainen kovassa käytössä olevalle hevoselle (mitä Torsten on siis muutamana päivänä viikosta ;)) joten ruokintaan piti lisätä jotain, missä sulava raakavalkuinen eli yhtä kuin lihastenteko aine oli korkea, mutta syöttömäärä pieni. Soijaa, mikä tähän tarkoitukseen on hyvin yleinen rehu, en ole koskaan hevosilleni syöttänyt - se on yksi epäeettisimmistä rehuista mitä hevosillemme voimme tarjota. Muutama ilta kului netin ihmeellisessä maailmassa laskuri kädessä, kunnes löysin varteenotettavan massarehun mistäpä muualta kuin Nekaxilta - Kraftin Muskel erikoisrehu. Litra tätä Torstenin mielestä huippumaukasta pellettiä pitää sisällään noin 350 g sulavaa raakavalkuaista - huima määrä lihastenkasvatusainetta, joka on pääosin perunasta. (Tällä hetkellä esimerkiksi heinässä on noin 40 g raakavalkuaista kuiva-ainekilossa.)

 

 

 

*Pavo SportFit mysli saatu

 

Niinpä pelletti lisättiin ruokaan, ja nyt kahden myslisäkin ja yhden pellettisäkin jälkeen Torstenille on alkanut syntymään takaisin se kaulapala, mikä sillä joskus on ollut. Karva ei ole enää yhtä hilselabyrinttiä, se ei pahemmin hinkkaa itseään ja sillä on hyvin energiaa rankempaankin duuniin. Hevoselta ei voi vaatia kantovoimaa, jos sille ei tarjoa siihen tarvittavia rakennusaineita. Torsten on edelleen kovalla dieetillä, koska juhuu laidunkausi tulee, mutta tällaisella kombolla jatketaan siihen asti, ja epäilen, että toukokuussa se on jo hitsin hienossa kunnossa. Tai sanotaanko, että loppu on sitten ratsastajasta kiinni ;)

 

Rehujen hankkiminen ei ainakaan voisi olla yhtään helpompaa. (Täällä voi viettää tunteja laskiessa hevosen ruoka-arvoja ;)) Nekax Horse Sport tuo rehut (sekä muut verkkokaupan tilaukset) suoraan tallillesi rahtivapaasti alueella Hki-Espoo-Vantaa-Kirkkonummi-Siuntio-Lohja - muuhun maahan tilaukset rahtimaksuja vastaan. Torsten lämpimästi kiittää yhteistyöstä ja iloisesti suosittelee niin Pavon kuin Kraftin rehuja kaikille!