tiistai 4. joulukuuta 2018

Mitä tapahtui tauolla?


Blogihistorian pisin tauko takana; alkoi vahingossa, jatkui viimeiset viikot tarkoituksella, loppuu nyt. Tauolla oli ihanaa, samalla se oli ihan rikolliselta tuntuvaa toimintaa mistä johtuen kärsin vähän syyllisyyden tunteesta. Silti viikottain, jos en ihan päivittäin, kirjoitin mielessäni päivääni, ajatuksia, hassuja Peikkohetkiä... (sana jota en hetki sitten ajatellut ehkä koskaan käyttävän. Nykyään on päivittäisessä käytössä.)

Tauon aikana on tapahtunut paljon ja toisaalta eipä juuri mitään ihmeellistä. Olen käynyt bloggerissa kirjoittamassa kolme kertaa tämän reilun kuukauden aikana. Joka kerta koin tekopyhyyttä tekstejä kohtaan ja käyn ajatuksissani kamppailua siitä mistä kirjoitan - ja miten elän. Miten voin kirjoittaa ekologisuudesta kun lämmitän taloa öljyllä, uusin keittiötä ja harrastan hevosia. Tai miten voin kirjoittaa ihanasta päivästä ilman puhelinta; päivästä jonka aikana en kaivannut puhelintani yhtään kertaa. Olen täydellinen antisomettaja ja silti haluan kirjoittaa blogia. Ratsastuksesta puhumattakaan; kun en ole käynyt valmennuksissa yli vuoteen olen ratsastajana siirtynyt virallisesti puskahumppailijaksi jonka ei tulisi välttämättä jakaa ajatuksia laisinkaan. 

Parempi siis pysyä vain faktoissa ja jättää ajatustyö tuonnemmaksi. Olen täällä blogin pysyessä hiljaisena tehnyt aika paljon töitä ja todella antanut kaikkeni sillä saralla. Huomenna pukeudutaan juhlavasti itsenäisyyspäivänjuhliin ja sitten on pitkän viikonlopun paikka. Täydellinen ajoitus. 








Torsten on sairaslomalla ja kun yksi sairastaa niin eihän toisenkaan tarvitse töitä tehdä, Clancy on pitänyt Torstenille laatuseuraa tarhassa ja viime päivät laitumella. Torsten on nyt sairastanut viikon mutta sitä ennen se on tehnyt töitä haluttomasti (ei maastossa). Asiat eivät kuitenkaan liity toisiinsa. Torsten leikki yhtenä iltana tarhassa Houdinia - apunaan epäilemättä Clancy - ja riisuutui kaulakappaleellisesta ulkoloimestaan ilman että yhtään lukkoa aukesi. Sen sijaan aukesi jalat ja turpa. Etuhampaat pureutui syvälle ylähuuleen ja pakkosyötöllä ja juotolla mentiin ensimmäiset vuorokaudet koska poni oli niin kipeä ettei kyennyt syömään. Riimua ei saanut päähän ja jalkoihin ei tarvinnut koskea. Toisessa etujalassa on edelleen lämpöä, muilta osin kaikki on parantunut hyvin. Jokainen kuitenkin tietää, että eläimen (tai lapsen) sairastaessa on tuhat kiloa harteilla ja ajatukset on vaikea pitää koossa. Nyt asiat on kuitenkin onneksi jo hyvin. Viikolla oli yksi hetki, kun Torsten ei toista päivää antanut laittaa riimua päähän, jolloin mietin, että kuinkakohan pitkä takapakki tässä otettiin. Että jos se ei uuteen vuoteen mennessä anna riimua päähän laittaa, saa ampujamies tulla laitumelle. Tajusin kyllä sitten, että varmaan riimu pitää siinäkin olla päässä... Niin tajusi varmaan Torstenkin ja näiden puheiden jälkeen antoi pujottaa riimun hyvin varovasti päähänsä. Erityisherkän kanssa on aina vähän erikoisempaa. 

Peikko ei ole saanut lomailla, sillä sen kanssa on käyty tiiviisti kävely- tai hölkkälenkeillä. Häädietti... (Täytyy aloittaa ajoissa, jotta joskus pääsee tavoitteisiin :P) Allekirjoittanut ei ole vielä tiputtanut grammaakaan mutta Peikolta on lähtenyt ainakin viisi kiloa. Hih.  





















Kotona joulutunnelma on katossa - eikun keittiöremontti on aloitettu ja joka puolella on kaaos, paitsi salissa. Miten paljon tavaraa pieneen keittiöön mahtuukaan... Vanha keittiö on kannettu ulos ja tavarat on pahvilaatikoissa ympäri alakertaa. Nyt siistitään huoneen seiniä ja lattiaa uutta keittiötä varten valmiiksi. Budjetti paukkui tuplat mikä ei enää tässä vaiheessa yllätä tippaakaan, mutta uskoisin että valmiiseen keittiöön tulemme olemaan enemmän kuin tyytyväisiä. Kuvissa sneak peek uudesta hellasta joka tuli jo - sitä ei tietysti ole vielä kytketty vaan se toimii tällä hetkellä kahvinkeittopöytänä, soveltuu hyvin siihenkin.

Jos jotain (niistä aavistuksen tekopyhistä) ajatuksistani haluaisin kuitenkin erityisesti näin joulukuussa jakaa; antisomettaminen on super. Se on niin vapauttavaa. Kun keskittyykin ympärillä olevaan eikä puhelimeen. Kaikille se ei tietysti välttämättä sovi. Selviääkin vain kokeilemalla :) Taianomaista joulukuuta, somessa ja oikeassa elämässä! ❤️

12 kommenttia:

  1. Juuri tämä tavallinen elämä kiinnostaa minuakin lukijana usko pois �� En ole jotenkin koskaan odottanut valmennuspostauksia tai mitään tavoitteellista ratsastuspostaussarjaa täältä etsiväni. Ihana fiilistellä maalaiselämää ja pidän kauniista kuvituskuvistasi tekstien lomassa. Hurja äksidentti Torstenilla, mutta onneksi on parempaan päin! P.s.Hääpostauksetkin kiinnostavat jos se on sellainen asia minkä haluat jakaa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, kiva kuulla. Maalaiselämä onkin parasta :) Hääpostauksiin on vielä matkaa, emme nimittäin vielä tulevana kesänä ajatelleet mennä naimisiin. Liikaa keskeneräisiä remontteja (haluaisin pitää juhlat kotona) ja liian paljon erimielisyyksiä sulhasen kanssa, että minkälaiset häistä tulisi ;D

      Poista
  2. Hei Jilla

    Mietin useampaan kertaan syytä tauolle. Yritin tukahduttaa ajatukset siitä, että on kenties sattunut jotakin ikävää. Halusin uskoa, että lähestyvän joulun lisäksi teillä on ollut vain niin paljon kaikkea kivaa tekemistä, ettei blogille ole ollut aikaa.

    Niin hurjilta kuin Torstenin Houdini-tempun seuraukset kuulostavat, on helpottavaa että seikkailija on jo paranemaan päin. Paljon rapsutuksia ja pikaista toipumista! <3

    Kuvat ovat taas hätkähdyttävän kauniita. Ja suurkiitos sneakpeakista - aivan upea uusi hella! Miten maltatte odottaa pääsevännne käyttämään sitä? :-)

    Joulun lähetessä meillä kaikilla tuntuu olevan kiire. Ja juuri nyt meidän tulisi päinvastoin hidastaa tahtia, rauhoittua. Pysähtyä hetkiin, ihan tavallisina päivinä, iloita arjesta, nauttia joulun odotuksesta.

    Olen tietoisesti viettänyt vähemmän aikaa somen parissa ja enemmän läheisten ja ystävien parissa. Kuten sanoit, se on hyvin vapauttavaa. Ja ehdottomasti kokeilemisen arvoista!

    Taianomaisesta joulukuusta nauttien ja teille kaikille kaikkea hyvää toivottaen,
    Maarit L. :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ihanasta, pitkästä kommentistasi Maarit! Ei täällä onneksi ole mitään ikävää sattunut. Eikä kaikki kiire ole johtunut kivasta vaan pakollisesta tekemisestä :D

      Ihan käsittämätön houdinitorsten. Ottaen huomioon että Torsten ei sitten varsavuosien ole koskenut omiin eikä kavereiden loimiin, niin kyllä syyttävä sormi osoittaa Clancyyn ja vahvasti... Kyllä siinä vähän ulalla oli että mitä ihmettä oikein on tapahtunut, kun iltatallia menin tekemään ja kaikki langat maassa tarhassa, loimi keskellä tarhaa ja ponit syömässä pajuja kuin mitään ei olisi tapahtunut... Ja sitten se veren määrä, huh! Turvasta tulee yllättävän paljon verta.

      Hella on kyllä yhden seinän katseenvangitsija tulevassa keittiössä; se oli vielä mallikappale ja sellaisessa alennuksessa että pakko se oli ostaa vaikka ensin ajateltiin, että mennään hetki vanhalla. Tosin kaasun käyttöä täytyy harjoitella ennen kokkailua!

      Vauhdin hidastus on hyvästä ja ainakin minä olen todennut että muutaman kerran tai ainakin kerran viikossa on pakko ottaa yksi ilta jonka aikana ei tee yhtään mitään - voi uppoutua elokuviin tai sarjoihin ja yhden lukemattoman kirjankin kaivoin sohvapöydälle...

      Tänään päivä hevoshommissa ja keittiössä. Hiomassa seiniä ;D Juhla-ateriaksi sitten jotain mikropizzan tapaista; ihanaa itsenäisyyspäivää!

      Poista
  3. Onneksi Torsten on jo parempi!on ollut ikävä näitä sinun parhaita postauksiasi. Kuvat ovat aina niin kauniita. Mukavaa joulun odotusta! ��

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sanos muuta, onneksi! Kiitos kommentistasi ja ihanaa itsenäisyyspäivää! <3

      Poista
  4. Olipas mukava päästä lukemaan taas postaustasi, juuri eilen itseasiassa pohdin, onko teille sattunut jotain. Onneksi ei sen pahempaa ja tauko tekee yleensä aina hyvää :) Ihania kuvia jälleen kerran. Taianomaista joulukuuta myös sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onneksi ei :) Nyt vain oli tauon paikka ja veikkaisin samaa, uusilla voimilla jatketaan! Kiitos kommentistasi ja ihanaa itsenäisyyspäivää <3

      Poista
  5. Voihan Torsten! :O Paranemisia potilaalle! Ihanaa lukea kuulumisia pitkästä aikaa! Olen itsekin nyt hiukan taas aktivoitunut blogin kanssa. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Annika; täytyykin mennä heti lukemaan kuulumisianne! :)

      Poista
  6. Postauksessa mainitsit, että olet siirtynyt "puskahumputtelijaksi". Se on kuule ihan loistava vaihtoehto. Näin aikuisena lukijana, työssäkäyvänä perheenäitinä, ja parin hevosenomistajana ihan parasta on, kun pääsee maastoon pariksi tunniksi omien ajatusten tai "täysin ajattelemattomuuden tilaan". Kun joskus HARVOIN käy valmennuksissa, ne on sitten niitä kermakakkupäiviä, jotka piristävät kummasti nekin. Sitä vaan tässä iässä ja elämäntilanteessa on löytänyt itselleen tavan hevostella niin, että se tuntuu omalta ja niin älyttömän hyvältä. Siispä summasummarum..puskailu on ihan pop :)
    Haleja hevosille ja tsemppiä remonttiin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on muuten juuri näin. Olen miettinyt että voisin hyvin antaa jonkun muun ratsastaa ja itse vain hoitaa ja muutaman kerran viikossa kavuta selkään. Kerran viikossa koulua ja kerta viikossa maastoon tuulettumaan, se sopisi minulle mainiosti. Maastoilussa kun ilmallakaan ei oikeasti ole väliä, jos ei nyt ihan koiranilma ole. Oikeastaan sellaiset harmaat ja kosteat päivät maastossa tuntuvat kuin olisi kasvohoidossa ja terapiassa samaan aikaan.

      Kiitos kivasta kommentistasi, puskailu rocks!

      Poista