Hips hips

Treenipäiväkirjaa

Torsten on viettänyt pre-juhannusta tällä viikolla, eli toisin sanoen ollut lomalla. Sillä oli vähän huomaamatta normaalia intensiivisempi treenijakso takana, joten neljä ratsastusvapaata tulivat juuri oikeaan paikkaan. En muistanutkaan, miten hyvää loma meille tekee :) Poni oli lähellä unelmaratsua loman jälkeisenä päivänä, ja kun sama fiilis jatkui toisellekin työpäivälle, niin pakkohan sille oli antaa kiitos-vapaa ;) Extempore lepopäivään saattoi vaikuttaa myös jatkuva kaatosade...
Koska kaksi treenipäivää ovat kuitenkin olleet tavanomaista paremmin suunniteltuja - tai no, ainakin niitä varten on jotain suunniteltu - laitetaan päiväkirjamaiset kertomukset jakoon. Välillä oikein harmittaa, ettei tänne tule kirjoitettua enemmän ratsastusjuttuja, koska näin ne ovat vain oman pään varassa ja onhan se nyt aivan mahdotonta muistaa, mitä teki vaikkapa viisi päivää sitten.

Lyhyestä virsi kaunis, se on ollut ratsastuksissa teemana, sillä monen vapaan jälkeen on turhaa aloittaa liian rankasti ja sitten on ollut kiire treffeille, onneksi Torsten ei pistä pahakseen kunhan yleiseen Torsten on paras ja kamalasti namia-hetkeen on varattu myös aikaa.

Inspistä ratsastukseen on tullut monelta eri suunnalta. Blogeista; Kootussa Ravissa blogin Noora kirjoitti hyvin, miten hän oli herkistänyt hevosen niin herkäksi, että pystyi tuntemaan oman jalan nyanssit - kannukset irti saappaista, minäkin haluan tuntea omien kantapäideni nyanssit! Myös Penaponi blogin Sannan kirjoitus Richard Whiten klinikasta ja hevosta halaavista alapohkeista antoi ajatusta omaan tekemiseen, etenkin kun se meni yksi yhteen oman valmentajan viime kerran oppien kanssa. Ravi on Torstenin vahvuus, enkä sen parantamista ole varsinaisesti ajatellut, hyvää kun on turha muuttaa vai miten se menee ;) Viime kertainen valmennustuokio oli kuitenkin kunnon wake up call siihen, että jos haluan enemmän - ja valmentaja on näyttänyt että Torstenista todellakin saa niin paljon enemmän - täytyy tehdä enemmän. Niinpä näiden kahden treenien aikana olen vihdoin yrittänyt mennä mukavuusalueeni ulkopuolelle, halailla ja nostaa Torstenia alapohkeella samalla tuntien oman jalan nyanssit ja pitää aktiivisuuden yllä. Hitsin vaikeaa, pakko sanoa - onneksi kuitenkin palkitsevaa ja tämä hevosen nostaminen alapohkeella on kaiken järjen mukaan esikoulu passagelle. Tavoitteita o hyvä olla ;)

Torsten tanssii ❤

Toisaalta Torstenin helppo ravi on ollut oikea karhunpalvelus käynnin ratsastamiselle, miksi keskittyä vaikeisiin asioihin kun voi vaan liidellä helpossa ravissa ;) Torsten kyllä loistaa kotikentällä keski- ja lisätyssä käynnissä (kotikenttä pakollinen lisäys ettei tule paineita kun seuraavissa kisoissa otetaan lisätystä käynnistä kolmonen), sillä ne ovat sille luontaisesti helppoja vaihteita. Nyt ollaan kuitenkin oltu tiukkana siitä että sen täytyy vastata käynnissä puolipidätteisiin ja lyhentää askeltaan, pysyä ratsastajan antamassa raamissa ja puuuh, vieläpä kevyellä tuntumalla. Valmentajamme on tehnyt aivan loistavaa työtä, koska nykyään voi tehdä vaikka jokaisessa askelessa puolipidätteen - ja siihen saa aina vastauksen.

Siinä missä Carden oppi, "Equal contact on bouth reins", on kyllä ollut mielessä ratsastuksissa (ei aina niin onnistuneesti), ollaan haettu tuntoa myös kahdelle pohkeelle. Olen ratsastanut paljon avotaivutuksia, niissä saa kivasti hevosta kahdelle ohjalle ja asetuksen läpi vaikeaan oikeaan suuntaan. Pohkeet eivät kuitenkaan tässä tehtävässä täällä mene kunnolla läpi, koska Torsten väistää nykyään enemmän reidestä, ei alapohkeesta. Reidellä väistättäessä alapohje on vapaana käyttöön jos tarvitsisin enemmän liikettä tai tempoa, tämä itselle melko uusi tapa tehdä avotaivutuksia on peräisin Niina Kirjorinteen valmennuksesta - on muuten huomattavasti tehokkaampaa kuin kannuksilla satulahuovan rei'ittäminen...

Pohkeita olen kuitenkin saanut tasaisemmin molemmille puolille etuosakäännöksillä, siinä liike jota voin lämpimästi suositella muillekin. Hyvin nopeasti tulee selville kumpi puoli on oikeasti läpi ja kumpi vaatii vielä tarkempaa ratsastusta.

Hihii, silloin kun tekeminen on helppoa on helppo hymyillä :)

Kun pohjatyön tekee hyvin, on käsi kädessä käynnin kanssa kulkeva laukka huomattavasti helpompaa. Verryttelylaukkassa katson yleensä vain laukan pyörivyyttä ja mahdollisesti vastalaukkoja, vasempaa laukkaa pystyy ratsastamaan jo hieman hitaammassa tempossa ilman että laukan laatu kärsii mutta oikea tarvitsee vielä "vauhtia" pysyäkseen puhtaana. Kun veryttely on tehty olen  yhdistänyt pikkukäynnin laukkatreeniin, eli olemme tehneet hipsuttelukäyntiä niin kauan että Torsten on aivan kevyellä tuntumalla takajalat polkien ja vasta sitten olen nostanut laukan. Laukassa olemme yrittäneet treenata kulmia, mutta nyt täytyy myöntää, että kyllähän mun neliöistä on aika pyöreitä tullut. Itsekseen treenatessa on tosi vaikeaa olla tosi tiukka ;D

 Posket lepattaen vastalaukkaa joka menee vaikka silmät kii.

Vasenta laukkaa pystyy kokoamaan oikeaa laukkaa enemmän.

Mutta kyllä se oikea laukkakin sieltä vielä joku päivä on kasassa!

Vasta nyt, kun Torstenilla on hieman parantunut tasapaino ja lapojen jonkinlainen hallinta laukassa, olen uskaltanut ratsastaa sitä tarkoituksella pidemmälle kaulalle myös laukassa ilman pelkoa lavoille rojahtamisesta.

Kaikkien muiden oppien ja vinkkien ohella olen ymmärtänyt myös ihan itsekseni jotain, nimittäin raipan käytöstä. Hipsuttelutreeneissä less is more ja mitä pienempi hipaisu, sitä suurempi reaktio - tasainen taputtelu ei aiheuta ollenkaan niin hyvää reaktioita kuin kevyt kutittelu. Kyllähän se tietysti on ihan loogista, kevyemmällä saa aikaiseksi kevyemmin liikkuvia hevosia. Sääli ettei sama toimi painonpudotuksessa :)

 

 

Torsten nostelee melko dramaattisesti vasenta takajalkaa hipsuttelussa (koska en tiedä kehtaanko kutsua tätä babypiffiksi, ehkä sitten kun mulla on liikkuvaa kuvaa tekstin tueksi ;)) mutta nyt pysyy jo hyvässä rytmissä ja ihan muutamasta askeleesta saa tietysti paljon kiitosta. 

Loppuun pitkiä, loivia ja reipastempoisia väistöjä lävistäjillä matalemmalla niskalla. Ja pst, joko olet osallistunut yhteistyökumppanimme Nekax Horse Sportin sponsoroimaan arvontaan, jonka palkintona on kuvassakin näkyvä Back On Trackin satulahuopa? :)

Ja huh, ehkä on ihan hyvä etten rustaile päivittäin vihkoseen ajatuksia treeneistä, sillä se täyttyisi alta kuukaudessa tällaista menoa. Paitsi jos on tosi huono keli, tosi hyvä keli, kiire, juhannus, viikonloppu tai maanantai. Lepoa lepoa ja vielä enemmän lepoa, se on treenaamisen toiseksi tärkein asia :)