Kesäretki

Ja vieläpä hyvin tunnerikas sellainen!

Ylämäki alamäki ylämäki alamäki ja monta muuta mutkaa sisältyi päivän kisaretkeen, kun keskipäivällä suunnistimme Rautioon - ja illalla kahdeksan aikaan saavuin takaisin kotiin. Ponikin joutui olemaan ilman laidunta ja Intoa kuusi kokonaista tuntia! Sen sijaan Torsten joutui kaksi kertaa kouluaitojen sisäpuolelle - ja pääsi kerran veteen kahlaamaan. Valitettavasti ei kertaakaan palkintojen jakoon.

He B:3 radan jälkeen ratsastaja oli heittämässä hanskoja tiskiin kouluratsastuksen suhteen, myymässä ponia, vetämässä ranteita auki tai vähintään saamassa itkupotkuraivareita. Sillain karkeesti arvioituna. Radan prosenteiksi saimme nimittäin hieman alle 60 - poni liikkui turpa kohti taivasta ja kaviot hyvin lähellä maan pintaa. Se on varmaan se maan vetovoima - kun tuomarikin paperiin huomautti, että hieman hoikempana voisi olla helpompaa liikkua. Torsten ei kyllä tätä kommenttia arvostanut ...

Seuraavaa rataa odotellessa kävimme viilentämässä hermojamme tallin viereisessä järvessä. Lähinnä siis ratsastaja, ponihan oli niiiin tyytyväinen itseensä; taas selvisi kisaradasta ilman hien pisaraakaan! ;) Vedessä Torsten oli kyllä harvinaisen rohkea, vaikka poni keskittyikin harjoittelemaan lähinnä kaviopohjaa eikä sukellellut kovin syvälle. Ehkä joku toinen kerta, kun varustus on oikea, yritämme syvemmälle :)

Siinä odotellessa mietiskelin pitkään, lähdenkö ollenkaan nolaamaan toisiamme seuraavaan luokkaan, jossa ratana oli He A:2. Kisahoitaja äitin painostuksesta painuin kuitenkin maneesiin veryttelemään, vähän sellaisen uuden tyylin kanssa. Raivo antaa voimaa ;) Paikoitellen jouduin kyllä huomauttamaan Torstenille, mitä tarkoittaa peräänanto ja kaksi jalkaa, miten kuljetaan suorana ja muutamia muita sellaisia pikkujuttuja, joidenka treenaamiselle oikea paikkahan on juuri kisaverkka.

Ennen rataa, parin vähän tiukemman keskustelun jälkeen saimme esitettyä oikeinkin kelpoja pätkiä, etenkin jo kouluaitojen sisäpuolella ennen radan alkua. Kaikista viikon ongelmista huolimatta, joista isoin on ehdottomasti Torstenin taito huijata ratsastajaa, on ponin laukka ottanut ison harppauksen parempaan päin. Ja tänään, voi tänään, juuri ennen tuomarin pillin vihellystä, sain istua niin tasapainoisessa laukassa, etten ole Torstenin kanssa moista ennen kokenut.

Ratsastaja kyllä näyttää vähän arpovan, että mihin kirjaimeen pitäisikään tähdätä ;)

Varsinaisen radan aikana ensimmäisessä suorituksessa mukana ollut kuskin jännitys oli poissa, hevonen melko hyvin pohkeen edessä ja peräänannostakin oli jonkunlainen versio käytössä. Ravilisäykset oli aika hyvät, samoin pohkarit, mutta laukkalisäyksiin Torsten pääsi lähtemään aavistuksen liian aikaisin, jolloin en pystynyt esittämään riittävää eroa laukan sisällä tehdyissä siirtymisissä. Laukanvaihto käynnin kautta onnistui askeleessa (pehmeä, 6,5! :)) ja kokonaisuuteen olin hurjan tyytyväinen, vaikka jälleen lähti -2 pistettä kun tein viimeisen ravisiirtymisen väärään paikkaan, ja vähän harmitti, etten muistanut oliko eräs käyntihalkaisija vapain ohjin vai lisättyä vai mitä se nyt oli, joten ohjat pysyi sillain semisti käsissä vaikka, tietenkin, olisi kuulunut antaa vapaa ohja.

Paperin saatuani olin enemmän kuin ylpeä toisistamme, sillä niin meni rikki maaginen 60 prosentin raja He A-tason luokassa, hiuksen hienosti, mutta kuitenkin :) Loppukommentiksi tuomari oli kirjoittanut "Kaunis ja levollinen kokonaisuus. Peräänanto saisi olla pyöreämpi ja syvempi, tosin tässäkin muodossa toimii ok."
Ja kävipä kuulkaa vielä niinkin, että lopulta sijoituimme toiseksi !!! Ponihan oli tässä vaiheessa jo kopissa, vaikka olisikin ilmeisesti pitänyt uskoa Torstenia, kun hän lastatessa ilmoitti, ettei aio todellakaan vielä lähteä, kun tuolla mun palkinto odottaa. Fiksu hevonen :)

Koulutuuppaus siis jatkuu eikä ponikaan ole enää myynnissä, kuskilla elämä hymyilee ja tästä on enemmän kuin erittäin hyvä aloittaa muutaman viikon kilpailutauko! Oikein ihanaa viikonlopun jatkoa !

P.s. Niin, kyllä tietysti äitini on jälkimmäiselle radalle patistelusta jo jonkin verran kuittaillut. Päivän opetus lienee, usko äitiäsi, älä huijaavaa ponia :))