Turhan stresssin poistaa

Setähevonen

Palatakseni vielä menneen viikonlopun kilpailuihin, täytyy sanoa, että huonot prosentit jäivät mieleen kummittelemaan. Vielä sunnuntaina, hirmuisella itsevarmuudella ja sellaisella pienellä uhoamisella ilmoitin meidät tulevan viikonlopun kilpailuissa sekä B että A luokkaan. Oma harmitus ja jännitys ja sekavat tunteet niinkin väärin luulluista prosenteista ovat kuitenkin syöneet uusien kisojen lähestyessä itsetuntoa melkoista vauhtia, ja tunnetila on tullut häiritsemään myös kotikentällä ratsastusta. Epävarmuus siitä, ollaanko riittäviä. Ja vain riittäviä. Ja miksi, miksei kumpikaan tuomari nähnyt sitä hyvää, mitä kuvittelin esittäväni, mihin pyrin jokaisella ratsastuskerralla? Että en haluaisi lukea paperista enää Sievä hevonen, saatika Nöyrä hevonen. Nöyrän hevonen-kommentti kun kääntyy mielessäni jotakuinkin näin; on sulla tosi kiltti hevonen että tommoista ratsastusta kestää. Ja sievä, se ei kuvaa Torstenia ollenkaan :D Niin voi pienestä asiasta ihminen päässään kehittää ison sopan ;)

Onneksi kotitreeni on sisältänyt paljon hyviäkin pätkiä, erityisesti laukassa. Omaa asentoaan korjaamalla saa pieniä ihmeitä aikaiseksi. Toivomme ihmettä myös olotilaan - ratsastajan, ei ponin. Torsten on poikkeuksetta tyytyväinen itseensä, sillä yrittäähän poni, kuskin virityksistä huolimatta, aina parhaansa. 

Tiistain jumpalta.

Jo en tietäisi, että Torsten ei ole ollut viime kesänä läheisten islanninponien luona yökylässä (sellaista se poni harrasti silloin varsavuosina), voisin väittää, että Torstenilla olisi näppinsä pelissä tässä suloisessa varsassa ;)

Maastoseuraa

Inton kanssa ratsastajakin on päässyt stressivapaaseen tilaan. Herra sai tänään itse päättää, mihin suuntaan matkamme kulki - ihan ensimmäiseksi menimme siis kentälle :D Hassu hevonen. Aina tekemässä töitä. Käyntityöskentelyn sujuessa hyvin - mites muutenkaan, lähdettiin maastoon. Vihreys, aurinko, laukkaava Into peltotiellä, ilman satulaa - voisiko olla enempää kesä? Setähevonen tuntui olevan aivan yhtä onnellinen kuin matkustajansa, ja heitti vielä viimeisen ilopukin steppausaskeleiden saattelemana lähestulkoon tallin pihassa. Toiset ne vaan jaksaa ;)

Ja on se hyvä! Allekirjoittanut on nimittäin rättiväsynytpuhkipoikki iltavuoroista - ja ehkä hieman turhasta stressauksestakin - joten jätetään riekkumiset nuoremmille. Setähevonen kun on, puolitoista kuukautta omistajaansa nuorempi ;)