Ride like it's a GPhorse

Kun viime keskiviikkona monivuotinen kengittäjämme tavoitteli minua, olin hiukan huolissani. Ihan turhaan. Hän vain soitteli tarjotakseen mahdollisuutta osallistua Hyvinkään Hyyppärässä järjestettävään Grant Schneidmanin kouluvalmennukseen. Koska olen koko talven treenannut pihalla, ja käynyt peräti neljä kertaa valmennuksessa, oli ihan luonnollista lähteä likipitäen sadan kilsan päähän maneesiin treenaamaan, nyt kun kaikki kentät ovat sulia ja hyviä :) Vaan onneksi lähdin. 

Grant Schneidman oli minulle ihan tuntematon suuruus, eikä Googlekaan tällä kertaa paljastanut paljoa. Grant on Coloradolainen GP tason ratsastaja/valmentaja. Riittävän tasokas siis suomenhevosratsukolle ;) 

Vaan jo heti maneesiin leijuessamme - Torstenilla vähän kevättä rinnassa - tapasimme valmentajan ja yleisön, joka ymmärtää suurten persoonien päälle. Siis Torstenin, ei minun :D 

On aina hiukan pelottavaa mennä uuteen paikkaan (Nojoo, onhan Torsten kerran aikaisemminkin vieraillut samaisessa maneesissa ontumatutkimuksessa ja saanut sillä reissulla elinkelvoton tuomion.), uusien silmien alle, varsinkin, kun valmennus ei tapahdu omalla äidinkielellä. Torstenhan osaa kyllä sujuvasti englantia, Good Boy on sille arkipäivää, kiitos irtokenkien laittajamme ... ;) Ja sitä kuultiin sunnuntain valmennuksessakin ihanan paljon! 

Jonkun verran kuultiin myös Good job, lighter hands, bend your kneese, good energy, super, much better, quality by nature, good riding, sensitive horse, great attitude, very cute ;)

En ole periaatteessa koskaan erityisemmin ymmärtänyt, miksi käydä ulkomaisten valmentajien opissa, kun meillä täällä Suomessakin on niin hyviä valmentajia. Nyt ymmärrän.

Valmennus oli ehdottomasti parasta antia, missä olen ollut. Tunnin rakenne oli hyvä; annettu tehtävä pilkottiin osiin, ja tehtävän sujuessa vaikeusastetta nostettiin, hevosen ehdoilla. 

Minä arvostin myös suuresti näkemystä siitä, ettei Torstenia ratsasteta etumatalaksi, sillä Torstenin rakenteiselle hevoselle se ei ole terveellistä. You should ride your horse like you would ride a GPhorse. 

Huippuhyvä tehtävä oli ligther hands; jos Torsten makasi kuolaimella tai lavoilla, siirrettiin takapäätä ulos ja kevennettiin tuntuma suuhun. Tarkoitus ei kuitenkaan ole kulkea ympyrätolkulla väistössä, vaan liike otetaan vastaan ulkoavuilla, ja jatketaan suoralla, tahdikkaalla ja ryhdikkäällä hevosella eteenpäin.

Tunnin kaikki tehtävät tehtiin istunnan ja jalan yhteistyöllä. (No minä tietenkin käytin myös käsiäni, very bad habit ...) Lopputunnista siirtymiset alaspäin tehtiin viemällä pohjetta aavistus taakse, ja kun halusimme askellajin sisällä lisää liikettä, pohje siirtyi eteen. Ylipäätänsä pohje saisi olla hieman taaempana ja lähempänä kehystämässä hevosta. Etenkin leveillä hevosilla ratsastajat hakevat vähän helpotusta spagaattiin viemällä jalkaa liian eteen ja irti, kuulemma näyttäen silloin kalastajilta. Varsinkin jos joutuu samalla vetämään ohjista taaksepäin ;)

Voi tätä häpeän määrää, kun katselee pitkää ohjaa ja leveää persettä.

Torstenilla oli tietysti myös omia mielipiteitä,
kuten jokaisella kunnon kouluponilla kuuluu ollakin ;)

Oli todella nautinnollista ratsastaa pitkästä aikaa hyvällä pohjalla maneesissa, pitkien peilien edessä. Vaikka tiedän olevani etuoikeutettu kuvaavasta äidistäni, ei videoista tai valokuvista saa reaaliaikasta apua kuten peileistä saa. (Enkä minä voi millään muistaa edellisen päivän virheitä ulkoa ;)) Puhumattakaan valmennuksen ilmapiiristä, kun itse valmentaja on hyvin positiivinen, ja yleisö on täysillä mukana. Jälkikäteen kertoivat perustaneensa Torsten fanclubin, mihin myös valmentaja liittyi :))

Mikäli hyvin käy, pääsemme uudestaan valmennukseen mukaan - ja mehän mennään, jos kutsu käy :)) (Voisi 115 € + koppi + bensat huonomminkin käyttää, kuten tein edellisenä iltana juhliessa siskon vanhenemista, aivan liian pitkään ja aivan liian kosteasti ... ;))