Pari sanaa valokuvaamisesta ja tekijänoikeuksista

Lainaan Jillan blogia kirjoittaakseni asiasta josta en koskaan kuvitellut joutuvani omakohtaisia kokemuksia jakamaan, nimittäin kuvien luvattomasta, jopa taloudellista hyötyä tavoittelevasta käytöstä.

Valokuvaaminen on  harrastus jonka pariin jouduin "vahingossa". Vuosia sitten kun Jilla treenaili Inton kanssa ilman valmentajaa, otin kameran kentänlaidalle paikkaamaan open ja peilien puutetta. Halusin suoda Jillalle mahdollisuuden nähdä mille hevonen missäkin tilanteessa näyttää. Ja todellakin keskityin hevoseen, siihen aikaan oli enemmän sääntö kuin poikkeus että Intolla, ja myöhemmin Torstenilla, oli päätön ratsastaja, kuvieni rajaus ei ollut (silloinkaan) suoraan kuvaamisen kultaisesta käsikirjasta ;)

Hiljalleen opin pitämään, jopa nauttimaan, kuvaamisesta ja kun hevoset syksyllä 2010 muuttivat maneesitalliin, ei tavallisella bridgekameralla enää pärjännyt, maneesikuvaaminen vaati hyvin valovoimaisen kaluston. Hetken kärvisteltyäni päädyin uhraamaan kuvauskalustoon summan jolla olisi saanut  luxustrailerin tai varsin kivan henkilöauton. Tai  kisakentille valmiin ruusukehain. Mutta koska en harrasta sen enempää trailereita, autoja kuin hevosia, vaan Inton ja Torstenin kuvaamista, uhrasin harrastusvälineisiini hävettävän suuren summan rahaa. Enkä ole edes katunut asiaa ;)

Vuosien saatossa on kameran eteen eksynyt omien hevosten lisäksi myös tuttujen hevosia ja päädyin perustamaan kuvakansion, jossa  hevosten omistajat ja ratsastajat ovat voineet näppärästi katsella "kuviansa" ja josta he ovat saaneet lainata otoksia omaan käyttöönsä, mahdollisesti myös somessa ja blogeissa näytettäväksi. Filosofiani mukaan kuvat ovat kuin ilo, jaettuna  parhaimillaan. 

Koska olen itseoppinut tusinaharrastelija en ole viitsinyt nähdä vaivaa tai käyttää aikaa kuvien copymerkitsemiseen. Olen aina luottanut kuvattujen harkintakykyyn ja oikeustajuun, ja eipä c merkin puuttuminen kuvien tekijänoikeuksia vapauta. Muistutan tässä vielä että tekijänoikeudet ovat aina kuvajalla, ei kohteella.

Tunnistan oman käsialani, näin on vuosien varrella käynyt, kun olen bongannut kuviani esim. hevosten myynti yms ilmoituksista. Näissä kohdin olisin voinut hiukan ärähtää, mutta en ole katsonut asian olevan vaivan arvoinen. Olisin voinut myös suutahtaa ääneen kun kuviani on omilla koneilla ajeltu erilaisten värikäsittelyiden läpi, sekin on hyvän maun ja tekijänoikeuksien vastaista toimintaa.

Toisaalta suurta iloa on tuottanut kun kuvistani on haluttu tehdä omaksi iloksi julisteita, palapelejä, kahvimukeja, kalentereita yms. ja tähän on muistettu kysyä lupa.

Muutama päivä sitten googlaillessani suomipojille talliloimia, päädyin tutun hevostarvikeliikkeen sivulle,mutta unohdin heti kättelyssä loimiasiat, sillä sivustolla oli ottamani hevoskuva.

Valokuva oli liikkeen järjestämässä kuvakilpailussa voitokaassa triossa, sijalla kaksi. Minun valokuva ! Minun tietämättäni ! Palkinnotkin oli sivuston mukaan toimitettu voittajille jo tammikuussa.

Uteliaisuuteni  heräsi.

Olin täysin vakuuttunut  että joku random tenava oli löytänyt kuvasivustoni ja ajattelemattomasti osallistunut satunnaisella hankiratsastuskuvalla kisaan.

Soitto kisajärjestäjälle oli melkoisen negatiivinen yllätys. Kuvan oli ilmoittanut kisaan  kuvassa esiintyvän ratsukon ratsastaja, hevosen omistaja. Aikuinen nainen. Ei siis todellakaan kuvan tai tekijäoikeuksien omistaja, niin kuin valokuvakilpailuissa AINA kuuluu olla.   http://finnfoto.fi/ajankohtaista/finnfoto-tiedottaa/valokuvakilpailuun-osallistuvan-syyta-tutustua-saantoihin/

Kuvakisajärjestäjä oli todella pahoillaan, kisakutsussa oli nimenomaan maininta että tutki kameraSI tai kännykkäSI ja ilmoita kiva jouluinen kuvaSI kisaan. He luottivat osallistujan sanaan. Niin ihmisillä on tapana tehdä. Luottaa ihmisiin. Jopa hevosihmisiin ;)

On ihan eri asia jakaa kuva facessa muutamalle kaverille (tähän olen antanut luvan)  kuin ilmoittaa se kilpailuun. Kilpailussa tavoitellaan aina jotakin. Jos ei aineellista hyvää niin ainakin mainetta ja kunniaa. Ja ilmeisesti sitä välillä saadaankin. Jopa tietämättä... ;) 

Tällä kertaa kuva oli ollut 50 e  lahjakortin arvoinen.  Ei paha, yhdestä räpsystä. Varsinkin kun "lainaamalla" kuvan, ei tarvitse hankkia kuvauskalustoa saati vaivata ketään hankeen tarpomaan ja kuvaamaan.

Näppärästi vaan vaihtaa todellisen kuvaushetken (24.2 2013 klo 16.09) jouluaattoaamun ridaukseksi. Totuuden muuntelu sujuu yhdellä hymiöllä yhtä helposti kuin kuvavarkaissa käyminen ;)

Jotta jatkossa tiedän missä kuvani kulkevat, jä ikäviltä yllätyksiltä säästytään, tein päätöksen että aiemmin antamani suullinen lupa kuvieni käyttöön facessa, blogeissa yms. päättyy tällä päivämäärällä. Jatkossa kuvieni kaikki käyttö vaatii kirjallisen luvan. Sopimusmalleja löytyy mm. täältä: http://finnfoto.fi/tyokalut/

Sähköpostiosoitteeni löytyy sivustolta jossa kuvat ovat olleet katsottavissa.

Tämä jyrkkä linja on käytössä paitsi turvatakseni omat oikeuteni, myös suuresta kunnioituksesta niitä todellisia ammattilaisia kohtaan jotka hankkivat elantonsa valokuvaamalla. Ei varmasti ole mitenkään helppo laji aikana, jolloin kuvaajaksi voi ryhtyä ostamalla kameran, ja kuvien pihistäminen käy parilla klikkauksella.

j.k  tulen lähettämään postia "kuvakilpailun kakkoselle". En purematta niele sitä että joku hankkii itselleen hyvää vippaskonstein. Pettymys peittää alleen ilon kuvani menestyksestä. En vingu palkintoa itselleni, vaan yritän kääntää tämän negatiivisen fiiliksen jonkinlaiseksi voitoksi. Edes laihaksi. Niinpä ehdotan että voitosta saatu taloudellinen hyöty tullaan täysimääräisenä  lahjoittamaan, nyt jo suljetun, kuvasivustoni nimissä kertalahjoituksena Naistenpankille. http://www.naistenpankki.fi/

Loppuun vielä  Finnfoton sivuilta hyvä huonetaulu niille jotka käyttävät muiden ottamia kuvia.

Ystävällisin terveisin Salla