Yökoulussa

Alkuun osa ihasteli vähän kauempaa ....

Mutta sitten alkoi rapsutuksia sadella oikein toden teolla!

Vauhdikas päivä töissä jatkui vauhdikkaana iltana, kun pakkasin Inton iskän kanssa koppiin ja vein sen entiselle työpaikalleni hoitamaan tärkeää tehtävää. Koulussa järjestettiin yökoulu, jonka teemana oli lemmikkieläimet. Ja mitä olisikaan koululaisten ilta ilman ihka oikeaa suomenhevosta! Into oli oikein otettu työtehtävästään, ja hoiti sen kunnialla loppuun asti. Otti rapsutukset ja silitykset ja ihailut erittäin tyynenä ja ylpeänä vastaan, ja kantoi lapsia selässään erittäin varovasti. Viimeisessä ratsastajaneidissä taisi olla "sitä jotain", sillä Into asteli ihan pikkuisia askeleita kantaen lastiaan varovaisesti selässään. On se hiano poika <3

Vähän piti tehdä töitäkin!

Into sai hurjasti kehuja ratsastajaneideiltä
 mukavasta askeleestaan, vaikka osa menikin
ensimmäistä kertaa hevosella, eikä ponilla.

Takaisin tallille tullessa Torsten hirnui karsinassa jo miltei hädissään ihmetellen, mihin Into oli oikein joutunut. Hetkellisesti huolestuin, sillä poni ei ollut koskenutkaan iltaheiniinsä. Mutta koska iltapuuro ja melassivesi maistui, vatsaäänet kuuluivat ja pikkuhiljaa poni rupesi ymmärtämään Inton oikeasti olevan siinä viereisessä karsinassa, jätin hepat rauhallisin mielin yöunille. Hassuja, miten ne oikeasti ovat leimaantuneet toisiinsa noin paljon! Ja jotkut vielä kehtaavat väittää, ettei hevosilla ole tunneälyä... Näillä kahdella ainakin on! :)

Kello oli jo niin paljon takaisin tullessamme, että vaikka olin ajatellut ratsastaa Torstenin ennen huomista tuntia, jäi se tekemättä. Täytyy vain ottaa hieman kevyemmin tunnilla, ettei poni mene jumiin :) 

Viimeistä viedään!

Nyt nukkumaan, kello soi taas aivan liian pian!