Historian havinaa

Internet on ihmeellinen asia. Kaikki mitä sinne kirjoittaa, jää muistiin. Jokainen kuva, jonka nettiin lataa, on tallessa. Asiassa on hyvät ja huonot puolet. Googlettaessa nimeni, löytyy ensimmäiseltä sivulta lapsena tekemäni kuvasivu. Kuvat eivät ole todellakaan hyviä, ja silti olen päättänyt käyttää koko nimeäni sivustolla. Lapsenusko omiin kuvaustaitoihin on ollut melkoinen :) Suuret ovat olleet luulot itsestä "valokuvaajana". Valitettavasti suurien luulojen lisäksi olen varustettu laholla päällä. En pääse poistamaan sivustoa, sillä en kykene muistamaan salasanaa. Eli netissä on ja pysyy. Tahdoin tai en.

Kuvat K.K.

Hyviä puolia huonossa muistissa ja internetissä on se, että voi löytää jotain, mitä ei muistanut olevan olemassa. Niinkuin viime viikolla bongaamani toinen oma kuvasivu, jossa oli melkoisia aarteita. (Yksikään kuvista ei siis ole oma ottamani.) Salasanaa sivulle minulla ei yllätys, yllätys taaskaan ole, mutta ei se mitään. Pääasia, että sain kivat kuvamuistot talteen, historian havinaa (part one, näitä voi tulla lisää ;)) pian kymmenen vuoden takaa;

Into <3 Kuvat on vuodelta 2006.

Jeps, ainoa heilahtanut kuva taitaa olla minun ottamani ;)

Whoops!

Tip tip tip, tiputanssin aika!

Kivaa loppuviikkoa!

Kiirettä pitää !

Niin kiire, ettei edes tallille kerkeä

Pakko oli livahtaa omalta ständiltä hetkeksi, ja käydä katsomassa uutta paloautoa - joka oli muuten aika pähee! Enää ei ole palomiehissä siis mitään, mitä ei voisi kuolata ;)

Tänään on työkuvaan kuulunut jos jonkinmoista. Päivä ihanan tokaluokan opettajana, iltapäivä- ja ilta Messukeskuksessa FinnSecurityn messuilla ständillä. Sieltä vielä hetkeksi töihin, josta junalla kotiin. Tapani mukaan laitoin hieman ennen omaa pysäkkiä herätyskellon soimaan. Tälläkin kertaa luotettava hälytysääni herätti minut kaksi minuuttia ennen omaa pysäkkiä - mikä on muuten toiseksi viimeinen pysähdys, sen jälkeen tulee jo päätepysäkki. Valitettavasti nukahdin kahden minuutin aikana, ja ajelin junalla vähän turhan pitkälle ;) Kun asuu tälläisessä peräkylässä, siis niinkin kaukana kuin Kirkkonummella, ei seuraavaan neljäänkymmeneen minuuttiin ollut tietoakaan bussista tai junasta, joka menisi takaisin Helsinkiin päin. Eipä siis auttanut muu, kuin laittaa korkkaria toisen eteen ja kävellä kilometrin sijaan reilu kolme kilsaa ! Jos mä ajattelin, että päivän juokseminen ja koroilla seisominen oli turruttanut jalkani, niin ei, tuo kävely ne vasta saikin helläksi ;) 

Onneksi huomenna kerkeän poikien luo - kyllä tässä jo heppaterapiaa kaipaakin, vaikka tosi kiva päivä onkin takana. Perjantaina sitten sama kuvio - vaan toivottavasti herään oikealla asemalla. Kivaa keskiviikkoa teille! :)

Suomenhevosori Shamaani

Mielikuvituksessa laukkaavat satuhevoset; upeat andalusialaiset, mustaakin mustemmat friisiläiset ja laadukkaat ratsuponit siirtyivät piirrustusvihkojen sivuilta viime vuosituhannen loppupuolella internetin ihmeelliseen maailmaan. Jokaisella hevoshullulla oli mahdollisuus pitää ihka omaa tallia ja omistaa upeita, virtuaalisia hevosia. Hyvän tallin ylläpito ja hevosten kilpailutus vaati tietysti aikaa, mutta onneksi muutaman kerran kuukaudessa pääsi vanhempien työpaikalle notkumaan koneen äärelle ;)
Enpä olisi silloin, onnellisena usean virtuaalisen hevosen ja hulppean tallin omistajana uskonut, että jonain päivänä tulisin löytämään ihka oikean hevoseni - joka btw mielikuvitus unelmissa olisi ollut ehkä hieman toisenlainen - virtuaalihevosena! 

Vaan niin voi ihminen yllättyä !

Muutamia vuosia sitten törmäsin netissä upeaan suomenhevosori Shamaaniin ja oli pakko hieraista silmiä. Shamaanin kuvissa esiintyi kukas muu kuin ikioma Torstenini. Kuvat oli oikein edustavat 2-vuotiaasta oripojasta varsanäyttelyssä otetut, eivät siis mitkään laaduttomat räpsyt, vaan oikein kivat kuvat.
Ilokseni huomasin ettei Shamaanin luonnekuvauksessakaan ollut juuri moittimista ;)
Tämä nättiin pakettiin puettu virtuaalinen, useita ravilähtöjä voittanut hevonen on muuten tuonut huomattavasti enemmän maallista mammonaa omistajalleen, kuin kuvien oikea hevonen, sillä Shamaanin (valitettavasti virtuaaliset, muutoin kyllä kysyisin jotain osinkoa poniin) voittorahat ovat jo aikoja sitten ylittäneet 150 000 (virtuaali)euron rajan, kun taas poni Torsten ei ole vielä aukaissutkaan omaa tiliään, vaan enempi keskittynyt tyhjentämään muiden tilejä ... 

Luonnekuvaus Shamaanista oli hyvin yhteneväinen Torstenin kanssa. Tempperamenttinen hevonen, perisuomalaisella sisulla varustettuna. Ihan en tietysti voi alleviivata, että T antaisi raviradalla aina parhaan suorituksen, mutta muuten osui ja upposi ;) Ja onhan se tosi hienoa, että Torsten pääsi näyttämään kyntensä raviradoillakin - in real life en usko, että sitä tulee koskaan tapahtumaan ;)

P.s. Ja vaikka kovasti Torsten-nimestä pidänkin, niin onhan Sumun Tottiino melko neitimäinen, nätin ballaadeja lurittelevan ensirakastajan nimi.  Shamaanissa on kuitenkin astetta enempi asennetta!
Joten oikeastaaan olen ylpeä että  Torstenini on saanut elää virtuaalielämänsä  juuri Shamaanina. Suurena ja viisaana. Huonomminkin olisi voinut käydä ;)

Oletteko te  muuten joskus bonganneet omia tai tuttujen hevosia viettämässä virtuaalielämää ?

Hyvää isäinpäivää !

Lippu salkoon ihanien isien kunniaksi! 

Kyllä saa tälläinen heppatyttö olla onnellinen iskästä, joka mielellään (;)) auttaa kaikissa hevosiin liittyvissä asioissa. Milloin käydään yhdessä kärryttelemässä, milloin pappa on klinikkareissuilla ollut ehdoton tukipylväs, järjen ääni ja traikun vetäjä. Kisamatkoille voisi oikeastaan luetella samat kriteerit, sillä niissäkin tarvitaan toisinaan järjen ääntä ja rauhoittavaa tekijää ;) Ja kukapa ei haluaisi ottaa pieniä torkkuja kisamatkoilla, tietäen että heppa tulee tyytyväisenä kopissa, turvallisen kuskin kuljettamana! 

Iskän ja ponien kanssa kemiat toimii ponien arvostamalla tavalla :)) Kuva 2009.

                           

Tai että autot iskä pienen valitusvirren saattelemana pesee, huoltaa ja tankkaa valmiiksi, jotta on taas kiva lähteä tallille. Usko tai älä Iskä, mutta ei me niitä autoja tahallaan liata :)) Oikein hyvää isäinpäivää omalle ihanalle Iskälle sekä lämmin halaus suojelusenkelin työtä tekevälle Vaarille <3

Hyviä fiiliksiä

Viimeiset pari viikkoa jokaisessa treenihetkessä (joita on kyllä ollut juuri sopivan vähän ;))  Torstenin kanssa on hiki virrannut (no, siitä voi syyttää osittain myös leutoa keliä ja paksua turkkia) ja etenkin aivonystyrät ovat tosissaan saaneet paiskia hommia. Koulutreenimme on ollut enemmän teknistä tekemistä, kuin isoa ja näyttävää. Aivojumppa ponille on yhtä tärkeää, kuin venyttävät jumppahetket. Olen ollut todella tyytyväinen, sekä Torsteniin että välillä myös itseeni, sillä omasta mielestäni edistystä on tapahtunut.

Usein olen kuitenkin ollut näissä asioissa väärässä, tai jännityksestä kykenemätön edistystä valmentajalle esittämään. Tämän päiväinen valmennustuokio Mian kanssa saikin aikaan vatsassa perhosia, sillä toivoin todella, että hän huomaisi sen, minkä itse tunnen satulassa, edistyksen.

Ja kyllähan Mia satulaan kavuttuaan edistyksen huomasi. Torsten oli tosi hyvällä tuulella, ja kovin yritteliäs; maastossa hoidetut lämmittelylaukat niin sopivat ponille ;) Torsten the pukkimachine!

Valitettavasti hyvän treenin lisäksi myös satulan keikkuminen puolelta toiselle sai huomiota. Torstenilla on ollut pieni massakausi vatsan lähiseudulla, eikä satula enää istukaan ihan niin hyvin kuin ennen. Vielä kun itsekin istun aina vasemmalla, minne satulakin eniten kippaa, joudun jatkossa kiinnittämään paljon huomiota siihen, että pidän painoa myös oikealla istuinluulla. 

Fiilis valmennuksen jälkeen oli mahtava. Nyt suunta on oikea ja treenit ponin kanssa jatkuu siis juuri samalla kaavalla; paljon teknistä työtä ja vastapainoksi avaavaa jumppaa :) 

Inton kanssa kaivoimme pienen tauon jälkeen kärryt esiin, pakkasimme glögin ja piparit mukaan ja lähdimme rentouttavalle kävelylenkille. Vaikka valjastuksessa kuumakalle Setä keräsikin kierroksia ja kärryihin nousimme turvallisuussyistä maneesissa, niin Into olikin yllättävän hyvä ja rauhallinen ajaa; sileällä tiellä. Mikäli kärryjen rengas osui kuoppaan, se oli välitön käsky reippaasti eteenpäin, ja Intohan totteli, joka kerta. Loppulenkistä kuski todella yritti välttää tien kuopat ;) 

Hienoja fiiliksiä jälleen molempien ponien kanssa! Huomenna jatketaan, toivottavasti yhtä ihanissa merkeissä. Rentoa viikonloppua ja kivoja heppahetkiä teille! :)

Oripoika

Hyi että mä en tykkää näistä keleistä. Harmaata, pimeää, märkää. Mä olen lievästi sanottuna kateellinen kämppikselleni, joka lähtee pian Thaimaan lämpöön lomailemaan ... Toisaalta, sitten on hyvä pitää tyttöjen kanssa paljon pyjamapartyja, ja katsoa telkusta mitä haluaa, milloin haluaa ;) Huono puoli taitaa olla, että saatan joutua ihan itse tiskaamaan tiskini ... Hmm ... Mut on opetettu liian hyvälle :))

Onneksi ponnyset pitävät jalat maassa. Eilen treenattiin koulua molempien kanssa, ja Torsten oli oikein hyvä. Venyttelimme ja jumppasimme tekemällä sulkutaivutusta ympyrällä ja pohkeenväistöjä diagonaaleilla. Teimme neliöharjoitusta käynnissä ja ravissa, sekä onnistuneita ravi - seis - ravi siirtymisiä. Loppuun poni sai laukkailla rentona eteen - alas reippaassa tempossa vastapainoksi kaikelle kokoamiselle ja kasaamiselle.

Into puolestaan oli melko jäykkä, mutta käynnissä sain samoilla jumppauksilla kuin Torstenin kanssa Herraa vähän aukeamaan. Laukka rullasi kivasti, ravissa lapojen jäykkyys näkyy voimakkaimmin. 

Tämä viikko on wannabe orhi Torstenille oikeaa työjuhlaa - ja siitä poni saa kiittää orimaisia kiljahduksiaan sekä superenergistä asennettaan. Se ei oikein malta pysyä nahoissaan ;) Ja ensi viikolla sille tulee väkisinkin kevyempi viikko, kun itsellä on niin paljon työjuttuja. Niinpä tänään rohkaistuin ja päätin harjoittaa kauden ensimmäiset maneesihyppelöt! Alkuun paljon kontrollitehtäviä; ravi ja käynti sujui tosi hyvin, mentiin rauhallisesti puomikasojen yli ja tuntui, että T olisi ollut ihan kuulolla. Ensimmäinen laukka-askel kuitenkin todisti, että olin väärässä. Jiihaa, ryntäys kiitolaukkaan pää taivaissa kiljuen! :D Hypyt sujuivat samalla sykkeellä. Ihan viimeiseen loikkaan sain jonkinmoista kontrollia, ja siihen olikin sitten hyvä lopettaa. Ravi tämän jälkeen oli tosi hienoa, T oli vetreä ja oikea liitokavio ; kuitenkin niin, ettei se juossut apuja karkuun. 

Tämän takia Torsten käyttää panssarivyötä, 

vaikka se ei isoja esteitä hyppääkään ... 

Tai niinhän sitä luulisi :))

Into pääsikin liikkumaan oikeassa ruuhkahetkessä maneesiin, kun samaan aikaan neljän seinän sisällä jumppasi kanssamme kahdeksan ratsukkoa! Herra otti tästä vähän kierroksia ;) Onneksi se kuitenkin tuntui vetreämmältä kuin eilen, vaan eipä me siinä hulinassa mitään kummempaa harjoitettu. Loppuun Into pääsi auttamaan ylätallin iltatallin teossa, hän kun on niin taitava :))

Ihania poikia, molemmat. Oikeita arjen - ja juhlan - pelastajia! :) Torsten on saanut vähän luxusta arkeensa omalla lampaantaljalla. Joka kevät mä kiroilen, kuinka ponin säälittävä tukka on kisakauden alkaessa entistä säälittävämpi, kiitos loimikauden. Vaan ei ehkä ensi keväänä! Torsten pitää lampaantaljaa sisäloimen alla, sään kohdalla; eikä ole muuten jouhet katkeilleet :) Valitettavasti pitäisi joko omistaa useampi talja ja ommella (millä neulalla tuollaista edes ompelisi?) niitä eri loimiin, tai sitten vain odottaa että tulee taas toppaloimikelit. BOT-loimen alla karva ei nimittäin pysy, vaan on pariinkiin otteeseen poimittu tarhasta - ei todellakaan enää puhtaan valkoisena ;) Toisaalta, näin marraskuussa uskoisin, ettei mene enää montaa viikkoa kun jälleen on aika vetää toppaloimet ylle.

Nyt täytyy mennä vetämään oma peitto ylle ja suunnata unten maille. Kuivan kivaa loppuviikkoa teille!

Maanantai, voi maanantai

Muutama kuva lauantain juhlista

Siskolle! 

Unohtuneita avaimia, läpimärkiä vaatteita, räkää, väsymystä, väritöntä, loputonta sadetta. Onneksi jokaisessa pilvessä on kultareunus, ja perinteiseen maanantaimaastoon suunnatessamme sade lakkasi ja hailakka aurinko näyttäytyi hetkeksi antamaan energiaa iltapäivään. Maastoratsuista puolestaan ei ole juurikaan positiivista sanottavaa; mikäli kiva ja kevyt käyntilenkki pitää sisällään kiitolaukkaa, pukittelua, steppailua ja ryysäämistä, on melko selvää, että huomenna molemmat pojat pääsevät maneesiin harjoittelemaan hillittyä liikkumista ja puolipidätteiden tarkoitusta! ;) Sitä ennen; kynttilän lämpöä, sohvalla rentoutumista, vähän viikonlopusta jääneitä macaronseja - ja hei, ysiltä alkaa jännä leffa, Black Swan! Ihanaa maanantain jatkoa :)

Pelkkää juhlaa

Tämä viikonloppu on ollut juuri niitä viikonloppuja, jolloin tapahtumaa riittää - niin paljon, että puolet niistä jää kokematta. Tarjolla on ollut erilaisia bileitä, pikkujouluristeilyä, Hubertus-ratsastusta, rataharjoituksia - voitte vain arvata, kuinka paljon harmitti jättää kaikki tuo kokematta!! 

Sen sijaan viikonloppu on mennyt shoppailun, kouluratsastuksen sekä siskon kaksoistutkinnon valmistumisen juhlistamiseksi. Niinpä mun täytyy sanoa, että bailatessa hyvässä seurassa aivan liian pitkään Helsingin yöelämässä  - etenkin, kun viereisessä pöydässä oli ihQu Cheek kumppaneineen - oli tämä varmasti viikonlopun parasta antia :) Väliäkös sillä, kuinka paljon väsytti aamulla, kun oli suunnattava aamutallia tekemään ;)

Nyt univelkaa on sen verran että tekstissä ei juuri järjen hiventä ole, joten taidan suunnata karkkipussin kera divaanille viettämään telkkailtaa (lue, nukahdan ennen kuin tajuankaan) ja palaan blogin pariin kun ajatus ja silmät ovat kirkkaammat...

Päivän kuvituksena on sumuisia hetkiä iltapäivän ratsastukselta. Ihan Sumun Tottiinon ilma... vaikka mielummin saisi olla aurinkoista...

Ratsastukset ovat nyt olleet mallia lyhyestä virsi kaunis, ei juurikaan puurtamista, vaan perusasioiden parissa jumppailua hyvällä sykkeellä ja on ollut tosi palkitsevaa kun joka ratsastukseen on voinut olla enemmän tyytyväinen kuin tyytymätön. Kuluneen viikon lukujärjestykseen on poneilla mahtunut paljon myös muuta kuin satulan hinkuttamista ; irtojuoksutuksia useampaankin otteeseen, "koirakävelyjä" ja oikeastaan ohjattua liikuntaa on saattanut olla liian vähän, koska ponilla on kohtuu paljon pöhköenergiaa ja  Torstenin vireystilan tunnistaa siitä että mitä enemmän ponipoika kiljahtelee ja vinkuu, sitä varmemmin se on työtä vailla ;) Toisaalta mikäs sen kivempää kuin riemunkiljahduksia päästelevä poninen <3

                                Piehtaroinnin jälkeen kotisoffalle, se on koiranelämää ;)

Iloa alkavaan viikkoon ! :)

Poroni mun ...

Olenkin täällä joskus kertonut, mitä ponieni ruokavalio sisältää. Kauran lisäksi molemmat pojat saavat Build Up mysliä aamuisin. Viimeksi säkin loppuessa oli suunnattava Lohjalle K-maatalouteen ostamaan lisää herkuteltavaa, sillä kehon positiivisten vaikutusten lisäksi pojat rakastavat myslin makua. Ja kyllä se tuoksuukin hyvälle, kelpaisi ehkä omaankin aamiaispöytään :)) 

Katselin kuitenkin nopeasti muutkin rehut, ja kyllä teki vaikeaa jättää eräs rehusäkki kauppaan. Poron herkku. Onneksi Torsten ei koskaan itse pääse ostamaan ruokiaan, sillä tämä säkki olisi varmasti lähtenyt mukaan ... Ja miksi? Luulen että Torstenin outo ihailu jäkälää ja karuja metsiä kohtaan liittyy lapsuusmuistoihin.

 Kuva googlauslöydös netistä. Sumun Tottiino vuonna 2005.

Jos poni on elänyt - varmasti elämänsä parhaan kesän ihanan mamman rinnalla - tälläisissä maisemissa, ei ole ihmekään, että vielä tänäkin päivänä ponin mielestä visuaalisesti kaunista on mäntymetsä, jäkälä, kalliot ja kinttupolut. Mitä karumpaa, sen parempaa !

Extra bonuksena metsät suorastaan kuhisevat ihastuttavia bambineitoja ja juuri sellainen suurisilmäinen villiluontoinen tyttö olisi Torstenin mieleen :) 

Loppupeleissä Poron Herkku  jäi kauppaan. Yritän naamioida poroani uskottavaksi poniksi syöttämällä sille jatkossakin tuttuja ja turvallisia hepparehuja. Syvien metsien siimeksessä Torsten saa kuitenkin toteuttaa itseään ja poroilla sydämensä kyllyydestä, nauttia jäkälästä ja haistella tyttöbambien hajuja. Ihan niinkuin silloin lapsena.