Sundays like this

Jalan alla narskuva lumi, hiljainen luonto, päivänvalo.

Ihana ihana sunnuntai - tosin mä olen tänään pitänyt peiton korvissa puoleen päivään asti ja missannut kaikki ihanat aamuvalot. Ensimmäistä kertaa tänä vuonna! Tai no, hevoset pääsivät kyllä ulos aamuvarhaisella mutta peiton alta olin pois tasan puoli tuntia. Yllätys oli itsellekin kun vasta juuri ennen puoltapäivää heräsin ja T olikin sopivasti menossa verstaalle hommiin ja lupasi heittää poneille vielä päiväheinätkin. Minä nautin kotikaaoksen keskellä kahvia ja yksisarvismuroja enkä voisi olla onnellisempi. Rakastan meidän arkea ja rutiineja (ja sitä että hommat saa tehtyä heti aamusta pois päiväjärjestyksestä) mutta melkein yhtä paljon rakastan nukkumista. Ja entisessä elämässä, ennen kuin ponit muuttivat kotiin, oli ihan tavallista nukkua viikonloppuisin ilman herätyskelloa (paitsi jos oli menossa aamutalliin tai töihin). Nykyään se on harvinaista herkkua ja ehkä siksi tuntuu entistä ihanammalta! Eipä tänään muutenkaan ole juuri ulkotöissä huhkittu, toisin kuin menneellä viikolla, vaan hitaan aamun ja ponipusuttelun jälkeen oli just sopivan laiskaa viettää hetki kotiostoksia tehden Stockalla ja Herkun kautta kotiin, T paistoi täydelliset pihvit sillä välin kun minä laitoin viimeisetkin kausivalot pois ikkunoista. Pakko oli nauttia lasillinen viiniä siinä ohessa, nyt on kotona ja navetassa pimeää! 

Kotikaaoksesta olen nappaillut puhelimeen kuvia, mutta niitä tulee jakoon vasta kun on julkaista samaan syssyyn myös muutama jälkeen-kuva. Sohvalta jääkaapille reitillä saa väistellä sirkkeliä ja erinäisiä käsityökaluja, eteisessä naulakon virkaa toimittavat tikapuut ja yläkerran lattialla on kaikki ne ihanat kausivalot odottamassa varastoon kantoa. Perjantaina tilattiin vähän tapettia ja huomenna täytyy selvittää, millaisella aikataululla saadaan presiis samanlaisia ovilistoja kuin jo olemassa olevat ovat. 90 vuotta sitten on todella osattu tehdä kauniita koristelistoja! 

Poneillakin sujuu hyvin, vuorotellen sikailevat ja pistävät päiväohjelmat uusiksi. No ei sentään ihan joka päivä mutta säännöllisesti ;D Peikko pisti perjantaina sellaiseksi pukitteluksi sairastarhassaan kun läksin Torstenin kanssa pellolle hommiin että siinä viidessä minuutissa ei paljon tarvinnut Torstenin hikoilla. Lauantaina sitten enemmän, Peikon sairastarha puolitettiin hetkeksi eikä näyttänyt ponia kiinnostavan ollenkaan missä Torsten menee. Peikolla on tietysti kaikista tylsintä tämä toipumisaika, mutta ei Torstenkaan juuri hehkuta tyhmää hoitajaa joka ei ole vienyt häntä maastoon kokonaiseen viikkon. Tyhmä hoitaja ei vaan millään raaski stressata Peikkoa enempää. Torsten sitten toimeliaana poikana osaa ottaa tällaisissa tilanteissa ohjat omiin kavioihinsa ja esimerkiksi yhtenä aamuna päätti tehdä omatoimikävelyn puutarhassa, että edes johonkin pääsee katselemaan maisemia. Peikko narussa mukana kävelimme Torstenin perässä koko reissun, ja molemmat pojat olivat varsin tyytyväisiä omaan vitsikkyyteensä. Ja ihan salaa, torumisen lomassa, olin minäkin tyytyväinen. Puuterilumi ja puutarha talviasussa, aamun kajo ja kaksi iloista hevosta. 

Happy happy happy. On eläin pieni tai suuri, oma tai lainassa, on ne vaan sellaisia ison ilon tuojia. Juuri viime viikolla oppilaan kanssa tylsien ja vaikeiden matikan tehtävien lomassa juteltiin eläimistä ja voi sitä hymyä kun hän kertoi omasta lemmikistään tarinoita. Miten suuri merkitys eläimillä on elämässämme, opettaa meille niitä kaikista tärkeimpiä taitoja ja tuottaa ympärilleen elämäniloa. 

Hevosten lisäksi kaipaan - ja tunnen olevani niin etuoikeutettu että ne asuvat kotipihassa ja silti, olisipa joku jota rapsutella ja halailla ja helliä sisällä talossakin. Kis kis kis... Jonain päivänä!

No mutta, jos joku ryppy tähän paratiisiin josta ei ainakaan sisältä oteta tällä hetkellä blogikuvia pitää keksiä, niin sanonpahan sen, etten ole koskaan ratsastanut yhtä huonolla pellolla mitä tuo omani on. Tietysti jos olisin malttanut odottaa että pohja jäätyy täysin ennen kuin vein Torstenin sinne jumpalle, välttyisin nyt kiroilulta kun täytyy ratsastella hissun kissun ja varovasti kuoppia väistellen, mutta jälkiviisaus taitaa olla parasta viisautta. Ensi vuonna sitten! Ja tulevaksi yöksihän on lisää luntakin luvassa. Jos ne kuopat sieltä vähän peittyvät :) Ja on meillä toinenkin pienen pieni ryppy jonka näitä lauantaisia kuvia katsellessa huomasin - olen saanut liian hyvää heinää ja Torsten mammanmussukka alkaa muistuttaa ryhävalasta. Kääk!! Tiukka laihdutus alkaa heti kun pakkasmittari ei näytä -12 astetta. Koska näillä pakkasillahan pitää antaa extraisot heinät, kysykää vaikka poneilta.

Voitte muuten arvata, että ei sitten väsytä tippaakaan - huomenna voikin olla toinen ääni kellossa :D Energistä alkavaa viikkoa! ♥