Hevosenomistajan vapaapäivä

Kun olisit mieluummin ollut tallilla

Joulukuu. Mikä ihana (teko)syy popittaa autossa Radio Aaltoa (koska vuodenaikaan sopiva musiikki), juoda glögiä (minusta on tullut aikuinen, mehun joukkoon saa jo hulauttaa sentin terästystä ;)) ja tuoksutella hyasintteja. Leipoa ja koristella piparkakkuja ja tehdä kaikkea muuta hömppää. Näitä kun teki lokakuussa, sai vain pitkiä katseita osakseen :) 

Joulukuun aloituksessa olisi kuitenkin ollut parantamisen varaa. Koska olen nautiskellut tallivapaasta, suuntasin heti töiden jälkeen kaupunkiin ikkunashoppailemaan - matka ytimeen oli pitkä ja kivinen, yksi puhjennut rengas (ja koska vararengas on niinkin käytänöllisessä paikassa säilössä kuin auton alla, niin milläs sen sieltä saa irti, ei millään!) ja normaalisti parinkymmenen minuutin matka kotiovelta keskustaan auton vaihdon jälkeen sujuikin kevyesti reilussa tunnissa. Lopetan taas hetkeksi kaupunkiasuntojen selailun. Maalla on ruuhkattomampaa.

Loppupeleissä ihastelimme tasan yhden kivijalkaliikkeen ikkunaa ja metsästimme yli puoli tuntia pankkiautomaattia. Torsten varmaan lähetti telepaattisia viestejä, elä turhaan tuhlaa rahoja ;) Että ihan tosi, mieluummin olisin ollut tallilla.

Etenekin, kun Torsten oli kuulemma ollut oikein tosi hyvä ratsastaa, sellaista viestiä sain jossain vaiheessa kesken käteisen etsinnän. Meillä on kyllä käynyt ihan hillitön tuuri vararatsastajan suhteen, ottaen huomioon ettei Torstenilla ole koskaan ollut eikä koskaan tule olemaankaan "vuokraajaa", tässäkään raha ei vaihda omistajaa, tärkeintä on että poni saa huomiota, kiireetöntä olemista ja minä vapaata. Pisteenä iin päällä vararatsastaja vähätteli omat taitonsa täysin alakanttiin ja Torsten pääseekin kerta viikkoon ihan kunnon jumpalle! Hyvin harjattu letkeästi liikkuva hevonen on aina iloinen asia :)

Vaikea kuvitella etten ole nähnyt apukäsien tuomaa vapautta aikaisemmin. Ehkä siksi, että sitä mitä ei tiedä ei osaa kaivata ja että tykkään tehdä asiat mieluummin itse koska olen crazy ponimama ja kontrollifriikki. Jos en ole kerennyt ratsastamaan niin melkein aina olen kerennyt rapsuttelemaan, ja sehän on Torstenin mielestä pääasia, ja sellaisina päivinä kun tämä tärkeä rapsuttelu & namitauko on minulta jäänyt nauttimatta on oma äitini hoitanut sen puolestani. (Todennäköisesti hyvä vaihtoehto Torstenin kannalta, äidilläni kun tuppaa olemaan ehtymättömät namitaskut.) Hyvin on mennyt, vapaapäivistä ei täällä ole koskaan kukaan kärsinyt. 

Ja niin, olenhan itsekin harrastukseni alkutaipaleella ollut hevosen vuokraaja. Into oli parasta mitä minulle on ikinä tapahtunut <3 Ja siitäkin huolimatta olen perustellut kantaani olla ottamatta vuokraajaa muunmuassa sillä, että saan enemmän harmaita hiuksia kuin lepopäiviä stressatessani miten tallilla sujuu vuokrauspäivänä ja miten Torsten osaa käyttäytyä ja ennenkaikkea, miten vuokraaja osaa Torstenia lukea. (Ja sitäkin olen miettinyt, että niin paljon rahaa ei maksa kukaan että siitä olisi mitään konkreettista hyötyä harrastuksen kannalta.) Ratsastuksellisesta hyödystä puhumattakaan, tarpeeksi hyviä kutsutaan meilläpäin ammattilaisiksi ja niinä päivinä kun ammattilainen kiipeää selkää haluan itse olla katsomossa ihastelemassa poniani ja puunaamassa sitä kuntoon. Tai että tosi tosi hyvillä vuokraajaratsastajilla on jo kädet täynnä hevosia. Koska itsekin käyn toisinaan kello kädessä tallilla ja se aiheuttaa pieniä omantunnontuskia kun ei kerkeä ihan niin kauan rapsuttelemaan mitä Torsten vaatisi, en haluaisi myöskään joka kerta kiirehtivää vuokraajaa.

Jaaaa onneksi aina voi vaihtaa mielipiteitään ;D

Että oikeastaan, mun täytyy nostaa vuokraajille ja varaliikuttajille hattua. Kun hysteerinen hevosen omistaja lähettelee viestejä ruokinnan, loimituksen, ratsastusten muutoksista useaan otteeseen samana päivänä ja joka kerta takaisin tulee ystävällistä viestiä, on omistettava rautahermot. Ja loputtomat namitaskut. Torstenin (minimi)namiohjeet muuten kuuluvat näin;

namia kun haetaan tarhasta

(lusernia ennen ratsastusta jos ei ole juuri syönyt heinää)

sokeria kun laitetaan kuolaimet

sokeria kun olet noussut selkään

sokeria kun olet noussut selästä

namivettä liikutuksen jälkeen

namia kun jätät takaisin ulos

namia ruokakuppiin illaksi odottamaan

Kyllähän meitä vähän nauratti, kun näitä ohjeita kertasin. Torsten ei onneksi ole vielä koskaan valittanut - ja hei, tällä taataan hevonen joka laukkaa laitumen portille, melkein joka kerta. Onneksi huomenna pääsee taas tallille syöttämään nameja ponille.