Viikonlopusta

onni on

Rentoja maastolaukkoja Torstenin kanssa. Pitkiä lounaita rantaterassilla. Suunnitelmien toteuttamatta jättämistä. Koska tietenkään ei voinut paistaa, mutta kuka nyt aurinkoa kaipaisikaan kaupungin sovituskoppijonoissa tai yöelämässä. Pääasia ettei satanut. Paitsi silloin lauantaiaamuna torilla. Kun rakennustyömaa oli iloisesti herättänyt seitsemältä aamulla. On toiset vaan ahkeria, ja tosi kovia popittamaan myös.

Hyppytreeniä Torstenin kanssa - suunnitelmat uusiksi kun vauhtisokeus iski mutta once a dressagerider always a dressagerider ja ravivolttien kautta pääsimme takaisin kuskille sopivaan vauhtiin - mummohölkkään siis :) Sovituksessa ollut estepenkki oli ihana, mutta heilui pikkaisen liikaa kaarteissa. En kuitenkaan moiti satulaa, ei sitä ihan joka penkki satulan yllä heiluvaa massaa pystykään pitämään kurveissa suorana. Ja ei, en ole laihtunut vaikka joku ihana niin kommentoikin edelliseen postaukseen. (Vastaukset teidän kaikkien ihaniin kommentteihin on niin myöhässä, anteeksi!) Laihtuminen estetään syömällä esimerkiksi kaksi makeaa aamupalaa peräkkäin. Munkkipossut Kauppatorilla ja pancake-lautaset Vanhassa Kauppahallissa, what more do you need? No suolaista ruokaa tietysti!

Sitten sinä päivänä kun etäisesti paistoi aurinko, olin ajatellut lähteä töihin. Ajattelin uudestaan, pakkasimme rakkaudella tehdyt ja pirun kirpeät hedelmäsalaatit mukaan ja suuntasimme päiväksi nauttimaan hiostavasta ilmasta veneelle. Toinen meistä pulahti mereen uimaan, toinen kasteli jalkansa. Raitisilma pistää väsyttämään, joten täydellisen kahden ruokalajin päivällisen jälkeen oli täydellisten kahden tunnin päikkäreiden aika. Sängyssä ei olisi ehkä pamahtanut niskat ihan niin jumiin kuin nojatuolissa nukkuessa.

Ja jos koko päivänä ei ole juonut kahvia, mikä olisikaan parempi tapa viettää sunnuntai-iltaa kuin juoda aamukahvit kahdeksalta illalla ponien laitumella picnicfiltillä istuen. Ponit nautiskelivat myös kofeiinista ja Pågenin tekemistä kanelipullista. Torsten oli niin hyvällä tuulella että antoi omistajansa pussata turvan ihan märäksi. Torstenin samettiturpa on maailman paras tuoksu.

En ole ihan varma, onko onni sitä että netti ei toiminut sunnuntai-iltana, mutta niillä mennään mitä tarjotaan ja just silloin netti ei kuulunut valikoimiin. Sinkkuelämää ja kasa karkkia, silläkin pärjää onneksi tosi kivasti.

Imelää siirappia elämään, paranee hedelmäsalaatti ja paljon muuta!

Tästä mun on jo ihan pakko kirjoittaa. Kymmenestä pitkävartisesta vaaleanpunaisesta ruususta jotka kukkalähetti toi töihin viime viikolla. Kortissa oli kutsu Kämppiin. Olen tällä hetkellä siirappimaisen imelä ja niin rakastunut. Elämä on kuulkaa pelkkää lovee!

Ja sitä onni ainakin on, että kun maanantaiaamuna kaataa töissä kuumaa kahvia päälleen ja iloisena kuvittelee, että ei muuten mennyt pisaraakaan valkoiselle paidalle. Kotona voi sitten lohdullisesti todeta, että onneksi ne hyvin näkyvät kahviläikät edes sointuvat itsestäänruskettavan läikittämiin kinttuihin. Sitä onnen on pakko olla. Että ei nyt ihan niin just mutta kuka nyt ihan pelkkää täydellisyyttä jaksaisikaan?