Notkeaa kroppaa ja letkeää liikettä

täsmäjumppaa taivutusväistöillä

Tiedättekö, olen niin onnellisessa asemassa Torstenin valmennuksien suhteen tällä hetkellä, ettei paremmin voisi olla. Torstenin koulutus ja opetus menee koko ajan parempaan suuntaan ja onko hevosen omistamisessa mitään niin helppoa kuin antaa ammattilaisen hoitaa hommat. Nå ei ole ja sillä tavalla allekirjoittanutkin on päässyt tekemään sitä mitä parhaiten osaa, eli ookkailemaan hyväntuulisella hevosella kentällä tai maastossa tai joskus vain hengailemaan laitumella.

Nyt ei kuitenkaan enää voida vain ookkailla, sillä viikolle sovituilla valmentajatreffeillä hikoilimme kaksin Torstenin kanssa valmentajan neuvoessa säätöjä maastakäsin ja saimme taas tosi paljon työkaluja käyttöömme eli kotiläksyjä tehtäväksi. Ei mitään liian vaikeaa, mutta hyödyllisiä, aikaa vieviä notkistumistreenejä, jotka ovat pakollisia mikäli haluaisi että hevonen kykenee suorittamaan maksimaalisella tasollaan. Koska silloin kun en ookkaile, keskityn tuntumaan ja takajalkoihin, mutta perusjumpat, ne yleensä jää. Kun onhan ne nyt tällaiselle mukavuudenhaluiselle rautakangelle aivan tavattoman tylsiä tehtäviä.

Vastataivutusta ravissa.

Vastataivutuksella käynnissä aloitettiin, eli uraa pitkin sulkutaivutusta mutta vastakkaisen suunnan taivutuksella. Sai olla tarkkana kolmesta urasta - ero on hiuksen hieno milloin hevonen käyttää itseään liian vähän ja milloin taivutus muuttuu ihan vain tavan pohkeenväistöksi. (Hyvä tehtävä sekin mutta ei tällä kertaa sitä mitä haluttiin.) Vastataivutus on erinomainen työkalu niin suoristamiseen kuin kylkien notkistamiseen ja muutamassa kierroksessa selviää hevosen heikot kohdat, joita paikantamisen jälkeen on helpompi lähteä jumppaamaan ja vahvistamaan.

Teimme vastataivutusta myös ravissa, missä Torstenin puoliero tuli käyntiä selvemmin esiin ja jossa oli haastavaa pitää ravin tahti yllä väistön läpi. Siinä on ratsastajalle oikea merkkipaalu miten ollaan edetty, notkeus kun lisääntyy vain jumppaamalla ja mitä enemmän tekee, sitä notkeampi hevosesta tulee. Että jos viikko toisensa perään tuntuu aina yhtä haastavalta, voi miettiä onko niitä tehnyt oikein tai onko niitä tehnyt ollenkaan ;)

Koska ravivastataivutukset olivat jo niin haastavia, teimme laukassa helpompaa tehtävää. Pohkeenväistöä pitkältä sivulta pituushalkaisijalle ja siitä suoristuksen jälkeen takaisin kohti lyhyttä sivua. Meidän lyhyt kenttä ei varsinaisesti helpota tätä tehtävää, mutta toisaalta mikäli halusi keretä keskihalkaisijalle ennen lyhyttä sivua oli pakko ottaa ihan kunnolla sivulle vieviä askeleita, ja sillä tavallahan tehtävästä on eniten hyötyä, kunhan takajalat pysyvät etujalkojen mukana. Ensimmäiset väistöt menivät ihan päin prinkkalaa, sillä ajattelin liikaa sulkutaivutusta ja lähdin asettamaan Torstenia väistön suuntaan; se tuntui jotenkin loogiselta, että olisi asettanut laukan johtavan etujalan suuntaan, mutta tehtävä muuttui huomattavasti helpommaksi kun muutin asetuksen ihan tavallisen pohkeenväistön mukaiseksi. (Siis vähemmästäkin menisi blondi sekaisin, mutta sitä vartenhan on valmentajia ;)) Laukassa väistättäminen on Torstenille hyvä tehtävä, se kun saisi oppia laukkaamaan hieman nopeammilla takajaloilla, jokaiseen askeleeseen tarvittaisiin hieman enemmän "hyppyä", tai ehkä niinkin kaukainen asia kuin piruettilaukka olisi ideana se, mitä Torstenilta ihan tavallisen laukan parantamiseksi vaadittaisiin.


Siinä vaiheessa kun ei ole mitään havaintoa mitä pitää tehdä, kannattaa hymyillä. Tai näin olen ainakin kuullut :))))

Viimeiseksi teimme sulkuväistöjä, ensin ravissa ja siinäkin jouduimme muutaman toiston ottamaan jotta saimme oikeita ristiaskeleita myös etujalkoihin ja jotta tahti säilyi läpi väistön samana. Sulkuväistö vaatii hevoselta oikeasti notkeaa kroppaa ja letkeitä askeleita pehmeästä tuntumasta puhumattakaan. Ja tietysti jos joutuu kovasti kannuksella kaivamaan sisäelimiä niin tietääpähän ratsastaja, että edessä on lisää jumppaa jumppaa jumppaa ja ehkä sitten jonain päivänä sulkuväistöt onnistuvat kuin Valegrolta konsanaan ;) 

Toisinaan Torstenilla menee sille vaikeat asiat hieman yli...

Mutta hei, aukeaahan lavan alueen jumit näinkin ;D

Teimme myös muutamat hyvin lievät sulkuväistöt laukassa, treeniä vaan niin näistäkin tulee vielä jonain päivänä hyvät. Ei välttämättä kilpailukelpoiset, mutta omaan käyttöön varsin riittävät. Muutama vuosi sitten Kyran kertoi klinikallaan, että hän on opettanut yhden omista hevosistaan tekemään kaikki GP-tason asiat, vaikka hevosen kapasiteetti ei koskaan GPn kilparadoille riitäkään. Hevosta ei voi koskaan kouluttaa liian pitkälle, ja ajatus siitä ettei esimerkiksi suomenhevonen hyötyisi vaativan tason liikkeistä mikäli kapasiteetti ei muuten niille kilparadoille riittäisikään on täysin typerä. Ratsastuksessa kaikki tehtävät tukevat toisiaan ja vasta kun alkaa hahmottamaan syy ja seuraus-suhteita erilaisten liikkeiden ympärille ymmärtää, että kouluratsastuksen syvin tarkoitus on todellakin jumpata hevonen kevyeksi, herkäksi ratsastaa, ratsukon fyysisistä puutteista huolimatta. Ja että kaikki hevoset osaavat laukanvaihdot, piruettilaukan ja passagen täysin luonnostaan, ja ihan jokainen meistä pystyy ratsastamaan kevyin avuin. Näiden kahden asian yhdistäminen vaatii ainoastaan ihan hitokseen jumppaa ja aimo annoksen aikaa sekä kärsivällisyyttä :)

Tällaiset jumppatunnit eivät ole useinkaan kovin kuvauksellisia ratsukon kannalta. Kun ratsastaja sojottaa ihan eri suuntaan kuin hevonen ja hevosenkin täytyy keskittyä lähinnä siihen notkisteluun, ei niinkään korkeimpaan mahdolliseen muotoon - ja haha, siitä huolimatta saitte tsiljoona kuvaa pikakelattavaksi ;D Ja oikeasti alkutunnin yritin keskittyä katsomaan ympärilleni. Lopputunnista oli jo pakko ottaa kiintopiste Torstenin korvista ja pysyä siellä - onneksi se ei ihan kamalasti heiluttele korviaan, muuten olisi ratsastaja mennyt vielä enemmän sekaisin ;)

jk. Allekirjoittanut vietti eilisen päivän ehkä vuosisadan pahimmassa darrassa eikä se perusharjoitusravijumppa oikeasti maistunut mansikalta (vaikka Torsten alkeellista passageravia leijailikin, samaan tahtiin kuin päivällä jo muutaman kerran ylös noussut yöpizza...) joten kohtuus lienee tässäkin asiassa paikallaan. Että tänään voi varmasti jo hyvillä mielin suunnata maastoon? ;)